Varmasti melkein jokaiselle lapsiperheelle tuttu ongelma on ruutuajan loppuminen ja siitä johtuva kiukku! Käsittelin valmennettavani kanssa tätä asiaa, ja sain idean kirjoittaa tästä teemasta teillekin. Mitkä viisi vinkkiä minä siis antaisin tuon ongelman taltuttamiseen?

1. Miettikää jo valmiiksi lapsen kanssa, mitä ruutuajan jälkeen tehdään. Ehkä olisi hyvä ajoittaa, jos vain suinkin mahdollista, ruutuajan jälkeiseen aikaan jotakin kivaa tekemistä yhdessä. Näin lapsen on helpompi irrottautua ruudusta.
2. Kerro lapselle etukäteen, kauanko ruutuaika kestää ja mitä sen aikana on sallittua katsoa/pelata. Miettikää yhdessä, mihin ruutuaika kannattaa käyttää. On kurjaa, jos joku jakso jää kesken, kun ruutuaika loppuu. Voi myös olla hyvä pohtia, montako eri peliä tiettyyn ruutuaikaan kannattaa mahduttaa, jotta pelaamisen miellekkyys säilyy.
3. Laita lapsen näkyville digitaalinen ajastin tai munakello tai muu vastaava, josta lapsi voisi nähdä jäljellä olevan ruutuajan. Lapsi voi oppia ajanhallintaa tästä kuin huomaamatta.
4. Kerro lapselle 15 minuuttia ennen ruutuajan loppumista ruutuajan loppumisesta. Tee samoin 10 minuuttia sekä 5 minuuttia ennen. Ennakoiminen auttaa lasta irrottautumaan ruudusta.
5. Kun ruutuaika on loppunut, juttele muutama minuutti lapsen kanssa. Anna huomiosi hänelle: kysy ohjelmista, joita hän on katsellut tai peleistä, joita hän on pelannut. Ole kiinnostunut siitä, mistä lapsesi on kiinnostunut ja anna lapselle mahdollisuus kertoa, jos esimerkiksi ohjelmassa, jota hän on katsonut, on ollut jotakin häntä mietityttävää. Läsnäolosi ja syliinottaminen rauhoittaa lasta ruutuajan jälkeen.

Riidattomia ruutuajan loppumisia kaikille!

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog

MUITA KASVATUSPOSTAUKSIA:

6 keinoa, joilla sekä vahvistat suhdetta lapseesi että kasvatat lapsesi luovuutta

”Auta minua tekemään itse!” – Miksi valitsimme lapsellemme Montessorin?

Täytä lapsen toive ja leiki hänen kanssaan

Valokuvaaja: Leena Waren, meikki ja hiukset: @thaliasbeauty101

Lähes aina odottavia äitejä kiinnostava aihe on se, millaisia eroja ja samankaltaisuuksia tyttö- ja poikaraskauksissa on. Tässä on minun kokemuksiani.

Samankaltaisuudet

Mahan muoto. 100% mahan muodon perusteella sukupuolta arvanneista sanoi, että mahassani on poika. Mutta ei ollutkaan. Maha kyllä oli omaankin silmään aika samanlainen kuin poikia odottaessa. Aika moni oli siis väärässä näistä arvaajista, vai pitäisikö sanoa tietäjistä, sillä moni kommentoijista sanoi, että ”en ole koskaan arvannut väärin sukupuolta mahan muodon perusteella”. Kerta se on siis ensimmäinenkin, heh!

Raskauspahoinvointi. Raskauspahoinvointi on ollut läsnä jokaisessa raskaudessa, aina noin viikolle 20 asti.

Raskauden alussa suussa oli aftoja. Jokaisessa raskaudessani suussani on majaillut muutamia aftoja alkuraskauden ajan, muuten tuskin koskaan saan niitä.

Kiloni. Joka raskaudessa tuli 8 kiloa.

Vauvat ovat olleet suurin piirtein saman kokoisia. Kaikki ovat olleet himpun päälle kolme kiloa syntyessään.

Erilaisuudet

Vaikka yleisesti ottaen raskaudet olivatkin aikalailla samanlaisia, oli niissä joitakin erojakin.

Rankempi raskaus. Raskaus oli jotenkin yleisesti ottaen kaikista rankin. Siis tarkoitan, että olo oli tukala, maha painoi paljon jne. En tosin tiedä, johtuuko rankkuuden kokemus oikeasti raskaudesta vai siitä, että oli kolme muutakin lasta jo huollettavana kotona vai iästäni, on varmaan eri asia olla raskaana 23-vuotiaana kuin 33-vuotiaana…?

Iho-ongelmat. Tässä raskaudessa oli huomattavasti eniten iho-ongelmia. Kehossani oli kummallisia näppyjä ihan kaikkialla ja iho oli tosi kuiva samaan aikaan… 🙄

Väsymys eri vuorokauden aikaan. Tyttäraskaudessa en ollut iltaisin ihan niin väsynyt kuin poikaraskauksissa. Mutta entistä väsyneempi olinkin sitten aamuisin ja päivisin.

Mieli oli tasapainoisempi. Tämä viimeisin raskaus oli henkisesti tasapainoisin, vaikka fyysisesti tuntui, että raskain. En tiedä, liittyykö tämäkään raskauteen vai siihen, että olen treenannut mieltäni päivittäin kymmenen vuoden ajan. Tasapainoisuudella tarkoitan, että en hermostu niin helpostu kuin ennen, osaan kohdata haasteet järkevämmin ja muutenkin mieli on zenimpi. Näin jälkikäteen tätä on vaikea itseni uskoa, kun mietin, mitä kaikkia vaikeuksia koin raskauden aikana elämässäni, mutta niin se vaan oli. Taputan itseäni siis olalle!

Näistä muutamista raskauden eroista huolimatta me odotimme poikaa loppuun asti, sillä np-ultrassa ultraaja sanoi, että tulossa on varma poika 😀 Minä en myöskään osannut kuvitella itseäni tytön äitinä, joten poikaa odoteltiin… Kaikki loput ultrat sitten povasivatkin kyllä tyttöä, mutta ei siltikään saanut minua uskomaan, että tyttö sieltä oikeasti tulisi.

Jos sinulla on sekä tyttö- että poikaraskauksia, niin olisi mielenkiintoista kuulla, miten ne ovat eronneet sinulla toisistaan, vai ovatko mitenkään?

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog

Sometin joka päivä ja kirjoitin blogia säännöllisesti, mutta en kertonut raskaudestani. Miksi?

Olisin voinut kertoa teille…

Nimiproblematiikkaa: millä nimillä kerron jatkossa lapsista blogissa?