Vauvakuulumisia kirjoittelin viimeksi, kun vauva oli kaksikuinen.

Meidän kaksikuinen vauva

Nyt on aika kertoa, mitä nelikuinen vauva osaa ja miten hän voi. Ja miten voi meidän vauvakuplamme 😀

Nelikuinen vauvamme

Hän osaa jokeltaa monilla eri äänteillä ja äänensävyillä. Hän juttelee paljon ja usein, ihanaa!

Hän tarttuu leluihin (ja kaikkeen, mitä saa eteensä… nyt muistuu mieleen taas kivat nypistysotteet imettäessä sekä kahvi- ja teekupposten kanssa taiteilu…)

Hän tarkkailee ympäristöään erittäin tarkasti.

Hän hymyilee paljon.

Hän nauraa kikattaa, kun hänen kaulaansa pussailee.

Hän repii sukkiaan jalasta aina kun ne jalkaan laittaa. 😀

Kuvaaja: Leena Waren

Hän ei itke muulloin kuin jonkun tarpeen edessä (mutta silloin kyllä osaa itkeä sitten ihan isosti 😉 ). Kaksi kertaa muistan tämän neljän kuukauden aikana, kun en oikein tiennyt, mistä itku johtui. Liekö sitten ne kerrat jotain mahavaivoja hänellä.

Hän ei viihdy edelleenkään vaunukopassa, joten otettiin reilun kolmen kuukauden iässä vaan vaunukoppa pois ja ajateltiin silloin tällöin käyttää rattaita liikkumistarkoitukseen ja ehkä muutaman kerran viikossa nukuttamisiin. Kuitenkin niin, että rattaissaoloaika ei olisi muutamia tunteja enempää viikossa, koska käsittääkseni pystympää asentoa ei suositella vauvalle ennen kuin vauva osaa istua…? Toisaalta, eipä tämä vauva ole rattaissakaan sataprosenttisesti viihtynyt, mutta ainakin paremmin kuin vaunukopassa!

Hän nukkuu yöt melko pätkissä, mutta toisaalta ei itkeskele öisin mitään muuta kuin nälkää.

Hän rakastaa laulujen ja lorujen kuuntelemista sekä vilkkuvia valoja kirjoissa.

Ihanat muistot vauvailusta

Ei olla liikuttu päivittäin vauvan kanssa kodin/kotipiirin ulkopuolella, vaan enemmänkin vain kotoiltu ja ulkoiltu kodin lähettyvillä. Suurimmaksi osaksi tämä johtuu tietenkin korona-ajasta, kun mitään menoja ei ole vaan niin paljoa ollut. Ja toisaalta nyt kun vietämme meidän viimeistä vauvavuotta, niin ollaan edelleenkin ihan vaan ihmetelty vauvaa ja nautittu tästä spesiaalista ajasta. Ollaan me käyty vauvan kanssa tämän neljän kuukauden aikana muutaman kerran kaupassa, muutamissa juhlissa, muutamassa työtapaamisessa, muutaman kerran ystävien luona ja kerran yhden yön reissulla toisessa kaupungissa, mutta siinäpä ne taitavat olla. Ja toki Mummolassa ollaan käyty useasti. No, tavallaan, nyt kun luen tätä listaa, niin onhan siinä ollut kuitenkin touhua! Mutta touhua olisi ollut varmasti niin paljon enemmänkin, jos lasten kulttuuritapahtumia olisi järjestetty normaalisti. Mutta joo, ollaan me näinkin selvitty oikein mainiosti 😎

Ja ainiin! Kävimmehän me myös Leenan uudella studiolla ottamassa kolmen ja neljän kuukauden välillä ihania kuvia! Leena pyysi meidät katsomaan hänen uutta upeaa studiotaan ja nappasi samalla meistä muutaman kuvan. Meidän yllämme on studion vaaterekistä vaatteet (siis miten näppärä palvelu näin suurperheen äidin silmin: ei enää vaatekriisejä kuvauksiin mentäessä!). Leena on minulle tuttu alunperin pr-tapahtumista, mutta ollaan myös tehty yhteistyötä (tästä voit muuten lukea yhteistyötekstin: KLIK!). Ostin Leenalta joululahjan siskolleni ja äidilleni, meinaan äiti-tyttäret-kuvauksen, joka järjestettiin viikko ennen laskettua aikaa tammikuussa. Ostin myös vauvan newborn-kuvauksen häneltä. Näitä kaikkia kuvia te olettekin täällä blogissa ja varsinkin IG:ssä nähneet paljon. Nyt olikin ihana päästä olemaan mallina Leenalle kuvausvaatteiden kuvauksessa. Ne kaikki rekissä olevat vaattet olivat kyllä minun silmääni aivan ihastuttavia!

Kuvaaja: Leena Waren

Pidän Leenan kuvaustyylistä paljon, hän on luonteva lasten kanssa ja nyt, kun ollaan paremmin päästy myös tutustumaan, niin voin sanoa, että Leena on ihan huipputyyppi muutenkin! Leenan studio sijaitsee Vantaalla Hämeenkylässä, vanhassa Tuomelan koulussa. Näen silmissäni lukemattomat upeat kuvausmahdollisuudet tuolla studiolla, koulun tyhjillä käytävillä ja myös ulkomaisemissa. Menimme studiolle suoraan ystävän luota, joka laittoi minulle meikin ja kampauksen, kiitos Aino!

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog

Käynnistyksestä huolimatta hyvä synnytyskokemus: vesisynnytys ilokaasulla

Söin istukkani synnytyksen jälkeen. Tiedätkö, mitä hyötyä siitä voi olla?

Perheeseemme syntyi vihdoin tyttö – siksikö perheemme on nyt valmis?

Uutta kohti

Edessä on sata ovea,

tuhat tietä.

Valitse sydämelläsi,

punnitse tunteella,

käytä hivenen järkeä.

Ovet on tehty avattavaksi,

tiet tallattaviksi,

elämä elettäväksi.

Jos erehdyt,

uskalla itkeä,

uskalla nauraa,

uskalla muuttaa suuntaa.

Ei mikään kasva ilman vettä,

ei ihminen kypsy kyynelittä.

Mutta silti odota parasta,

äläkä pelkää pahinta,

niin saat mitä sydämesi halajaa.

Itkujen päivä

Kesäkuinen lauantai – se on se äitien itkujen päivä ja se oli taas tänään. Meillä pojat ovat jo tottuneet herkistelyihini ja hymyilevät minulle kauniisti, kun näkevät kyyneleeni. En tiedä, kasvaako kyyneleiden määrä, kun lapset vanhenevat ja saavat päättötodistuksia, mutta minulla kyllä kyyneneet virtaavat jo näissä päivissä, kun alaluokat loppuvat. 😀 Meillä pojat päättivät ensimmäisen luokan ja neljännen luokan. Itse juhlaan ei koronan takia päässyt vanhemmat mukaan, mutta onneksi opettajia sai käydä tervehtimässä koulun pihalla ja saimme videon välityksellä nähdä esityksiä.

Herkistyminen liittyy moneen asiaan. Ensinnäkin kaikki elämän tärkeät virstanpylväät herättävät minulla itkuhanat auki. Ajankulun konkretisoituminen herkistää joka kerta. Toisaalta sitä on todella ylpeä omista lapsistaan: he ovat taas yhden vuoden pärjänneet onnistuneesti kouluyhteisössä. Arvosanat eivät ole tärkeimpiä asioita koululuokanpäättäjäispäivänä, mutta osaamme tietenkin iloita lasten kanssa hyvistä arvosanoista ja ylipäätään, että todistus on siinä kädessä. Stipendit, lahjakortit ja kunniakirjat ovat todella hienoja juttuja ja niitä meillekin tuotiin tänä vuonna jopa monin kappalein, mutta sama homma: ne eivät määritä lapsen arvoa missään suhteessa, vaikka nekin itkettävät herkkää äitiä. Varsinkin, jos stipendit on saatu yhteistyötaitojen, avuliaisuuden, hyvän käyttäytymisen ja ystävällisyyden takia, olen lasteni puolesta erityisen onnellinen. On kyyneleisiin asti liikuttavaa huomata, että lapseni pärjää tässä elämässä ja kasvatus on mennyt tarpeeksi hyvin. Meillä kaikki lapset ovat olleet kotihoidossa eskariin asti ja näin kevätjuhlan arvosteluaikaan on hienoa huomata, että kaikki ne puheet kotihoidon riittämättömyydestä saa heittää silloin romukoppaan: kotihoidosta voi ponnistaa hyvin pärjääviä lapsia! Tänä vuonna yksi erityinen syy itkuihin on se, että meidän pojille rakas Montessorikoulu lopettaa paikkakunnallamme ja edessä on koulunvaihto.

Tämä kesäkuun alun lauantai on senkin takia hieno päivä, että silloin alkaa kesäloma! Muistan itse lapsuudesta, miten paljon sitä odottikaan kesäloman tuomaa vapautta – se tunne oli tosi ihana! On kivaa fiilistellä samaa tunnetta nyt omien lasten kanssa.

Onkos siellä muita äitejä , jotka jakavat fiilikseni? Paina postauksen sydäntä, jos jaat tunteeni.

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog

Kymmenes äitienpäiväni ja ensimmäinen äitienpäiväni neljän lapsen äitinä

Kolmannen lapsen lapsentahtinen imetys loppui 3 vuoden ja 3 kuukauden iässä

Perheeseemme syntyi vihdoin tyttö – siksikö perheemme on nyt valmis?