Jos aiot tänä vuonna katsoa vain yhden teatteriesityksen, se on tämä!

Yleinen | 31.8.2024

*Näytelmä katsottu DoMakers Finlandin järjestämässä kutsuvierasensi-illassa

Sanotaan se nyt tähän alkuu heti: Taru Sormusten Herrasta -näytelmä oli paras ikinä katsomani teatteriesitys Suomessa. Vain Lontoossa katsomani teatteriesitys on jäänyt yhtä upeasti mieleen kuin tämä Tampereen ylpeys.

Harmittelin etukäteen, että en ollut lukenut yhtäkään Taru Sormusten Herrasta -kirjaa enkä katsonut kuin ehkä yhden TSH-elokuvan joskus vuosia sitten (ei jostain syystä ole jäänyt mieleen niin hyvin). Mutta ei se sitten kuitenkaan haitannut – näytelmä imi sisäänsä ihan ilman mitään aiempia kokemuksia tästä suuresta tarinasta. Todennäköisesti teatteria kuitenkin pääsee katsomaan paljon syvemmältä pinnan alta, jos on itse jo viettänyt aikaa Taru Sormusten Herrasta -fantasian parissa kirjojen tai leffojen kautta enemmänkin.

Taru Sormusten Herrasta -näytelmää pääsee ihastelemaan Tampere-talossa koko tämän vuoden ja vähän ensi vuodenkin puolella. Tämä elämys on Tampereen Teatterin, Tampere-talon ja Tampere Filharmonian yhteistuotos. Taustalla on tietenkin J. R. R. Tolkienin klassikko Taru Sormusten Herrasta. Teoksen on dramatisoinut Sami Keski-Vähälä. Ainutlaatuisessa suurtuotannossa yhdistyvät ikimuistoinen teatteritaide, Tuomas Kantelisen uusi teosta varten säveltämä ja Tampere Filharmonian tulkitsema musiikki sekä Sorin Sirkuksen hämmästyttävä sirkustaide. Mukana on myös Teatteri NEON näyttelijöitä. Tampereen Teatterin ja Tampere-talon tuottaman suurteoksen ohjaa Mikko Kanninen. Päärooleissa loistavat mm. Ella Mettänen (Frodo), Antti Reini (Aragorn), Ville Majamaa (Gandalf) ja Risto Korhonen (Klonkku).

Näytelmän väliajat oli ajoitettu miellyttävästi, joten jalkojen puutumisia ei kerinnyt syntymään ja vessaan pääsyä jaksoi hyvin odottaa. Väliajalla me pääsimme maistelemaan Tampere-talon Tuhto-ravintolan syksyn herkkuja. Ja ne kyllä maistuivat, enkä yhtään epäile, etteikö maistuisi vähän vaativammallekin syöjälle, sillä Tuhto-ravintola panostaa lähi- ja luomuruokaan. Ruuat olivat kaiken lisäksi oikein kauniita ja mikä siis tärkeintä: maukkaita. Tuhto-ravintolaan pääsee tutustumaan tästä linkistä: KLIK! Kannattaa varailla upeat väliaikaherkut Tuhto-ravintolasta jo etukäteen, jotta yhtenäinen ja loistokas elämysilta olisi täydellinen!

Tunneskaalasta toiseen

Näytelmä oli hengästyttävän hieno. Välillä se nauratti, välillä vähän jännitti – koko ajan mielenkiinto pysyi yllä, vaikka näytelmä kestääkin väliaikoineen yli neljä tuntia! Minun porukkaani kuului 11-vuotias, 14-vuotias ja 17-vuotias ja kaikki he totesivat näytelmän olevan huikean hyvä. 14-vuotias, joka on lukenut kaikki TSH-kirjat ja katsonut elokuvat, kertoi, että näytelmä oli oikein taidokas tiivistys erittäin pitkistä kirjoista. 11-vuotias ihmetteli, miten kaikki lavasteet ja näytelmään kuuluvat erikoiset hahmot on rakennettu ja millaista tekniikkaa minkäkin kohtauksen takana on. En osannut vastata kovin kummoisesti noihin kysymyksiin 😀 . Mielenkiintoista olisi siis ollut päästä esiripun taakse ihmettelemään ison teatterin maailmaa. 17-vuotias, joka on ikäisekseen jo konkari teatterielämässä, koki Taru Sormusten Herrasta -näytelmän myös upeana kokemuksena. Näytelmää suositellaan kouluikäisestä ylöspäin ja se on varmaan ihan hyvä suuntaviiva. Minun porukka viihtyi pitkän ja välillä vähän väkivaltaisenkin näytelmän ajan hyvin, mutta itse en ole varma, olisinko kuitenkaan ottanut seitsemänvuotiastani mukaan. Hän on melko herkkä taistelukohtauksille ja niitä kuitenkin näytelmässä riitti. Veri ei roiskunut, mutta kuolemia oli useita tappeluiden seurauksena. Yksi kaukaisesti kuvattu kidutuskohtauskin näytelmään sisältyi. Ehkä pelottavaa olisi seitsemänvuotiaalle voinut olla myös talon kokoinen liikkuva hämähäkki lavalla (itse taisin tuossa kohdassa puristaa vähän kovempaa 11-vuotiaani kättä 😀 ), mutta tosiaan jokainen lapsi on erilainen ja lapsen vanhempi on aina paras asiantuntija näissä harkinnoissa.

Yksi huikeimmista jutuista näytelmässä oli aivan ehdottomasti oskesteri, joka soitti jokaikisen salilssa kuultavan äänen itse! Orkesterin soittoa pystyi seuraamaan eli se oli sijoitettu lavan eteen ”kuoppaan”. Nautin niin valtavasti orkesterin soitosta ja livemusiikista – se oli kyllä yksi tärkeimmistä tunnelman luojista tässä näytelmässä.

Taru Sormusten Herrasta -näytelmä oli kokonaisuutena erittäin lumoava ja välillä huomasin pidättäväni hengitystä eli toisin sanoen kelloa ei tullut kertaakaan vilkuiltua ja tarinan imu oli valtava. Ensimmäinen ajatus näytelmän jälkeen oli ”WAU” ja toinen oli kysymys, että miten ihmeessä tällaista tarinan taikaa olikaan onnistuttu rakentamaan.

Koen, että lippujen hinnat vastaavat elämyksen laatua. Jos siis haluat panostaa vain yhteen teatterielämykseen tänä vuonna, valitse Taru Sormusten Herrasta!