Minun leuat ovat olleet jumissa jo yli kymmenen vuotta. Jokainen hammaslääkäri, jolla olen käynyt, on sanonut saman: “Sä et saa leukaa yhtään rennoksi.” Se on aina jäänyt vähän kaihertamaan.

Vuosien aikana olen käynyt useita kertoja paikkaamassa hampaita, jotka lohkeilevat kuin herkästi särkyvä posliini. Mutta mikään ei tuntunut pysyvältä ratkaisulta. Vasta nyt tajusin, että taustalla olikin jotain niin yksinkertaista – ja samalla niin monikerroksista – kuin se, että puren hampaita yhteen liian kovaa. Sekä öisin että stressin keskellä päivisin.

🕊️ Kohtaaminen Ebelingillä

Päädyin Ebeling-hammaslääkärikeskukseen Henriikka Hotulaisen vastaanotolle, ja jo ensikohtaamisella tuli tunne, että olen oikeassa paikassa. Henriikka kuunteli rauhassa, selitti kaiken ymmärrettävästi ja teki hoitosuunnitelman, joka tuntui juuri minulle sopivalta.

En ole koskaan tavannut hammaslääkäriä, joka olisi niin omassa elementissään kuin Henriikka. Se, miten hän kertoo jokaisen vaiheen, lohduttaa ja tsemppaa silloin, kun harmittaa tai sattuu, on ihan omaa luokkaansa. Ja vaikka hän on lämmin ja lempeä, hän on myös realisti.

Me oltaisiin voitu vaihtaa kaikki isot muovipaikkani keraamisiin, mutta Henriikka totesi suoraan ja pilke silmäkulmassa: “Sulla on varmaan rahoillesi muutakin käyttöä. Tehdään vain ne, joista on selkein hyöty ja jotka oikeasti tarvitsevat vaihtoa.” Se tuntui inhimilliseltä ja reilulta.

🦷 Keraamiset paikat ja miksi niillä on väliä

Ennen kiskojen tekoa Henriikka vaihtoi neljän poskihampaan vanhat isot muovipaikat keraamisiin. Keraaminen paikka on vahvempi, kestävämpi ja muodoltaan luonnollisempi kuin muovinen. Se ei myöskään kulu tai lohkeile yhtä helposti, mikä on iso asia, kun purenta on voimakas.

Henriikka painotti, että on tärkeää, että hampaat ja paikat ovat kunnossa ennen kiskojen valmistamista. Eli kiskot ovat tavallaan “viimeinen silaus”, kun kaikki muu on ensin laitettu kuntoon.

😴 Kiskojen teettäminen – pieni asia, iso vaikutus

Alkuun epäilin, miten jaksan ja pystyn käyttää kiskoja joka yö – taas yksi muistettava asia lisää tähän arkeen. Mutta yllättävän nopeasti siitä tuli rutiini, melkeinpä rauhoittava sellainen.
Kiskot auttavat suuta laskeutumaan lepotilaan.

Aamuisin leuat eivät enää olleet sementtiä. Päänjomotusta oli vähemmän, ja hartiat tuntuivat hieman pehmeämmiltä. Oli jotenkin helpompi hengittää ja hymyillä.

Uskon ja luotan, että kiskoista tulee olemaan hyötyä leukojen lopullisen rentoutuksen kannalta – ja vaikka ei olisi, niin ne ainakin suojaavat hampaita lisäkulumiselta. Ja sekin on jo paljon se.

🌿 Keho kertoo, mutta myös kuuntelee

Tämä kokemus on saanut minut miettimään, miten paljon keho yrittää kertoa meille – myös silloin, kun ei itse osata kuunnella. Kova purenta ei ole vain hampaiden juttu, vaan usein merkki siitä, että mieli on ylikierroksilla. Että jännitys ja paine hakevat ulospääsyä jostain kohtaa kehoa.

Kehon viisaus on välillä vähän julma, mutta lopulta aina lempeä opettaja. Se tietää usein ennen mieltä, että nyt on liikaa. Leuat voivat kiristyä, kun elämä kiristää – joskus suojaksi, joskus siksi, että ei vaan ole tilaa hengittää. Mutta jännitys ei ole vihollinen, vaan viesti: pysähdy, kuule minut.

Kun aloin kuunnella kehon merkkejä enkä taistella niitä vastaan, tajusin jotain tärkeää – rentoutuminen ei ole laiskuutta, vaan palautumista. Ja kehon kautta voi parantua myös mieli.

Henriikkakin painotti, että muu hoito on yhtä tärkeää: rentoutushetket, hengähdykset ja stressinhallinta. Leuat voivat olla kiristyneet myös elämän kuormien, pettymysten ja traumojen seurauksena. Mutta kaikkein tärkeintä on muistaa, että tilanne ei ole pysyvä.

Leuan on mahdollista ikiroudastakin saada rentoutumaan. 💛

❤️ Hammasterveys on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia

Hammasterveys on tärkeämpi kuin usein muistetaan. Se vaikuttaa purentaan, päänsärkyihin, uneen ja yleiseen oloon. Ja vaikka hammasoperaatiot voivat olla kalliita, olen vakuuttunut siitä, että ne ovat kaiken sen väärti. Hyvinvoivat hampaat on sijoitus, joka kantaa pitkälle – ja osa sitä, että saa elää kivuttomammin ja vapaammin omassa kehossa.

🌸 Osaavissa käsissä

Minulla ei oo hammaslääkäripelkoa, mutta ei siellä ole koskaan ollut erityisen kivaakaan käydä. Henriikka teki kuitenkin koko kokemuksesta mahdollisimman mukavan – sain kokemuksen, että olen osaavissa ja turvallisissa käsissä. Ja se tunne on harvinaisen arvokas.

Jos tunnistat itsessäsi jännitystä leukojen alueella, huomaat päänsärkyjä, arkoja lihaksia tai lohkeilevia hampaita, voi olla, että purenta kaipaa tarkistusta. Sitä ei tarvitse pelätä – riittää, että uskaltaa mennä.

Olen valtavan kiitollinen Henriikalle ja Ebeling-hammaslääkärikeskukselle. Henriikan rauhallinen, kokonaisvaltainen ja lämmin tapa kohdata sai minut tajuamaan, ettei hammaslääkärikäynti ole vain hoitoa – se on myös huolenpitoa. 🤍

Ebelingin sivut: KLIK!

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA:

Joskus sanat tuntuvat pieniltä.
Tai ne ovat olemassa, mutta ne eivät löydä tietään suuhun.
Me haluttaisiin kysyä, lohduttaa, olla lähellä — mutta sanat jäävät odottamaan vuoroaan.

Kohtaaminen on yksi ihmisyyden kauneimmista ja vaikeimmista asioista.
Se näyttää ulospäin yksinkertaiselta: pysähdytään, katsotaan silmiin, kysytään jotain.
Mutta syvemmällä tasolla siinä tapahtuu paljon muutakin.
Siinä ollaan alasti, haavoittuvina, aidosti läsnä toiselle.
Ja se on joskus pelottavaa — mutta juuri siksi niin arvokasta.

🫶 Kohtaaminen on enemmän kuin sanat

Usein me ajatellaan, että kohtaaminen on puhetta.
Että täytyy sanoa jotain oikeaa, jotta toinen kokee tulleensa nähdyksi.
Mutta todellisuudessa kohtaaminen alkaa jo ennen sanoja.

Se alkaa tavasta olla.
Siitä, miten kuuntelee toisen hengitystä, miten ei kiirehdi täyttämään hiljaisuutta.
Kohtaaminen on läsnäolon muoto, jossa toisen tunne saa olla olemassa ilman, että sitä tarvitsee heti muuttaa.

Joskus riittää katse, nyökkäys tai hiljainen “mä ymmärrän”.
Sanat voivat tulla myöhemmin — tai niitä ei tarvita lainkaan.

🌿 Erilaisia sävyjä ja tapoja kysyä

Instagramissani jaoin lempeitä kysymyksiä eri tunnelmiin.
Niissä ei ole kyse siitä, että olisi “oikea tapa” kysyä, vaan siitä, että jokainen hetki vaatii omanlaistaan kieltä.

✨ Lempeät ja tuntuvat – niihin hetkiin, kun halutaan sanoa: saat olla just noin.
🌞 Kevyet ja iloiset – muistuttamaan, että elämässä saa olla myös kepeyttä, vaikka sisällä olisi vähän raskasta.
🌧 Väsyneille ja raskaille päiville – niihin päiviin, kun ei jaksa mitään suurta, mutta kaipaa silti tulla nähdyksi.
🪞 Syvemmät ja pohtivat – niille hetkille, kun kaipaa keskustelua, joka ravistelee hellästi ja avaa uuden oivalluksen.
🌻 Toivoa antavat – muistuttamaan, että valo voi pilkahtaa silloinkin, kun kaikki tuntuu pysähtyneeltä.
🧡 Hiljaisesti välittävät – sanoja, joita ei tarvitse selittää.

Kaikki nämä löydät kokonaisuudessaan täältä:
👉 Instagram: @emmianniinajansson

Tämän kuvan alta Instagramissa löydät kysymykset!

💬 Kuuleminen – ehkä tärkein kohtaamisen taito

Olen joskus miettinyt, että ihmisen suurin tarve ei ehkä ole tulla ymmärretyksi, vaan kuulluksi.
Että joku pysähtyy, kuulee sanat ja niiden väliin jäävän hiljaisuuden.

Kuuleminen on erilaista kuin kuuntelu.
Kuunteleminen tapahtuu korvilla — kuuleminen sydämellä.

Kuuleminen on sitä, että toisen tarina saa olla olemassa ilman, että sitä tarvitsee heti selittää, korjata tai suhteuttaa omaan.
Se on rohkeutta olla keskeneräisen tarinan todistaja.
Ja joskus se vaatii enemmän kärsivällisyyttä kuin mikään puhe.

“Ehkä kohtaamisen suurin lahja on se, että toinen saa hetken olla tärkeä ilman, että hänen täytyy olla vahva.”

🧠 Kuuntelemisen psykologia – miksi hiljaisuus pelottaa

Moni meistä pelkää hiljaisuutta.
Hiljainen hetki saa helposti aikaan levottomuutta — kuin pitäisi täyttää tila sanoilla, jotta yhteys ei katoaisi.

Mutta taustalla on usein syvempi ilmiö: me pelätään pysähtymistä.
Kun hiljaisuus laskeutuu, pintaan nousee tunteita, joita emme ehkä halua kohdata – omia tai toisen.
Silloin on helpompaa täyttää hetki kysymyksillä, neuvoilla tai tarinoilla, kuin vain olla.

Silti juuri siinä hiljaisuudessa tapahtuu kohtaamisen ydin.
Psykologisesti hiljaisuus on kuin tyhjä kangas, johon molemmat voivat hetkeksi heijastaa omaa todellisuuttaan.
Jos sen kestää, syntyy jotain aitoa: turvallisuuden tunne, yhteys, luottamus.

Hiljaisuus ei ole tyhjää. Se on tila, jossa toinen saa tuntea olevansa turvassa.

Kun opimme sietämään hiljaisuutta, opimme samalla olemaan paremmin läsnä myös itsellemme.
Se on ehkä vaikein, mutta kaunein kohtaamisen muoto.

🌙 Läsnäolon pienet muodot

Kohtaaminen ei aina tapahdu suurissa keskusteluissa.
Se on usein piilossa pienissä hetkissä, joita ei edes huomaa ennen kuin jälkeenpäin.

Se on sitä, kun keität teetä ystävälle, joka ei jaksa puhua.
Tai kun lähetät ääniviestin, jossa ei ole neuvoja vaan pelkkä “mä ajattelin sua tänään”.
Se on sitä, kun jätät oven auki, mutta et työnnä sisään.
Kun kysyt, mutta et vaadi vastausta.

Me usein aliarvioidaan hiljaisuuden voima.
Hiljaisuus ei ole tyhjää — se on tila, johon toinen saa laskeutua.
Ja joskus se on ainoa, mitä toinen jaksaa vastaanottaa.

🪞 Kohtaaminen arjessa – sanatonta yhteyttä

Kohtaaminen ei ole aina suuria oivalluksia tai syviä keskusteluja.
Se on myös niitä pieniä arkisia hetkiä, joissa sanat jäävät toiseksi.

Kun lapsi katsoo sinua ja hymyilee, ja sinä hymyilet takaisin – siinä on jo kaikki.
Kun ystävä huokaa ja sinä vain nyökkäät.
Tai kun kumppani istuu vieressä, eikä kumpikaan sano mitään, mutta tuntuu hyvältä olla siinä.

Nämä hetket eivät ehkä näytä miltään, mutta ne jättävät jäljen.
Ne kertovat: “sä oot turvassa, sä oot tärkeä, sä riität.”

Arjessa kohtaaminen on usein hidasta ja huomaamatonta.
Se tapahtuu sivulauseissa, keittiön valossa, iltakävelyn hiljaisuudessa.
Ja ehkä juuri siksi se on niin todellista — koska se ei yritä olla mitään erityistä.

“Aito yhteys ei vaadi suuria eleitä. Se syntyy siitä, että ollaan oikeasti paikalla.”

🌾 Kun sanat ovat hukassa

On myös niitä hetkiä, kun tuntuu, ettei osaa kohdata ollenkaan.
Kun pelkää sanovansa väärin tai satuttavansa vahingossa.
Mutta silloinkin on hyvä muistaa: rehellinen epätäydellisyys on parempaa kuin täydellinen etäisyys.

Aito kohtaaminen ei tarvitse taitavia sanoja — se tarvitsee tunnetta, että toinen välittää.
Joskus riittää, että sanoo:
”En oikein tiedä, mitä sanoa. Mutta mä oon tässä.”
Se on usein enemmän kuin yksikään viisas lause.

🌤 Kun sanat eivät riitä – keho, katse ja energia voivat silti puhua

Kohtaaminen ei ole vain sanoja, se on myös kehonkieltä.
Se on katse, joka sanoo “mä näen sut”.
Asento, joka viestii “sä saat olla siinä rauhassa”.
Tai äänenpaino, joka kertoo “ei kiirettä, puhu omaan tahtiin”.

Me viestitään jatkuvasti, vaikka oltaisiin hiljaa.
Siksi kohtaamisen kauneus löytyy usein pienistä, huomaamattomista eleistä.
Niissä, joita ei voi teeskennellä.

🕊 Aito yhteys syntyy hitaudesta

Nykymaailmassa on vaikeaa pysähtyä.
Meillä on kiire ehtiä, vastata, olla saatavilla.
Mutta oikea kohtaaminen ei tapahdu kiireessä — se vaatii aikaa, jopa hitautta.

Joskus paras tapa kohdata on antaa tilaa.
Että toinen saa tulla, kun on valmis.
Että yhteys saa rakentua hitaasti, ilman pakkoa.

“Meidän ei tarvitse olla nopeita ollaksemme läsnä.
Riittää, että ollaan totta.”

🌙 Lopuksi

Kun sanat eivät riitä, jää jotain muuta jäljelle: läsnäolo, hiljaisuus, sydämen rytmi.
Ne kertovat usein enemmän kuin yksikään lause.

Me voidaan kysyä, kuunnella, olla lähellä.
Me voidaan antaa toiselle lupa olla keskeneräinen, hajalla, iloinen, rauhaton tai toiveikas.
Ja samalla me voidaan huomata, että mekin tullaan nähdyiksi siinä rinnalla.

Ehkä lopulta kohtaaminen ei ole sitä, että osaa sanoa oikein —
vaan että uskaltaa olla lähellä, vaikka ei osaisi sanoa mitään.

Jos haluat lukea lempeitä ja eri tilanteisiin sopivia kysymyksiä, käy kurkkaamassa ne täältä:
👉 Instagram: @emmianniinajansson