Tämä takka saattaa ilostuttaa opiskelupäiviä, jos vierailee KirsiConsultingin toimistolla.

Ratkaisukeskeisen neuropsykiatrisen koulutuksen neljäs lähiopetusjakso KirsiConsultingilla on nyt ohi, ja ollaan yli puolivälin. Jäljellä on enää kaksi lähiopetusjaksoa! Neljäs lähiopetusjakso oli kaikista mielenkiintoisin, sillä toinen päivistä oli positiivisen psykologian päivä – päivä, jota olin odottanut koko opiskelun ajan! Harmi vain, että minä en pystynyt keskittymään päivään kunnolla, sillä mielessäni pyöri tuolloin lähestulkoon vain tuore rikos, jonka uhriksi olin joutunut. Itsenäinen opiskelu keskittyi tällä kertaa valmennusten lisäksi paljolti kirjallisuuteen. Ja se kirjallisuus sitten veikin mukanaan!

Kaikki aiemmat NEPSY-tekstit ovat tässä:

TULEVAN VUODEN HUIPPUJUTTU: MINUSTA TULEE NEUROPSYKIATRINEN VALMENTAJA

NEPSY-VALMENTAJAKOULUTUS: ORIENTOITUMISTA JA ERILAISIA OPISKELUMUOTOJA

NEPSY-VALMENTAJAKOULUTUS: ASKEL KIEHTOVALLE EPÄVARMUUSALUEELLE

NEPSY-VALMENTAJAKOULUTUS: KOULUTUKSEN PUOLIVÄLI OLI RANKKA, MUTTA ERITTÄIN HYÖDYLLINEN

NEPSY-henkilön tukemista sekä positiivista psykologiaa lähiopetuspäivissä

Kuten alussa kirjoitin, aivoni ja opiskelutilani eivät olleet parhaita mahdollisia noina lähiopetuspäivinä. Onneksi me saamme Google Classroomiiin luentomateriaalit, joista olen voinut jälkikäteen kertailla päivien sisältöä. Ensimmäisenä lähiopetuspäivänä paneuduimme ADHD-oireisen ihmisen tukemiseen sekä itsenäistyvän nuoren tukemiseen. Tämä päivä oli hyvin konkreettinen ja auttoi selventämään asioita, joita olinkin jo kerinnyt mielessäni miettimään liittyen valmennukseen. Positiivisen psykologian päivä oli varmasti kaikille voimaannuttava ja sisälsi paljon tehtäviä – niin yksin, parin kanssa kuin porukassakin tehden. Harmittavaa tosiaan oli se, että positiivisuuden vastaanotto ei ollut minulla paras, elinhän tuolloin sitä kaameinta aikaa tämän traumaattisen stressin kanssa. Kuitenkin kun jälkikäteen lueskelin materiaaleja läpi, sain paljon hyviä uusia ajatuksia mieleeni. Positiivinen psykologia kiinnostaa minua myös sinällään tosi paljon – sitä voisin opiskella paaaaljon lisääkin ja koen sen todella omaksi psykologian suuntauksekseni!

Näidenkin lähiopetuspäivien jälkeen tahdon todeta, että ryhmällä on paljon väliä. Se on asia, joka aivan varmasti vaikuttaa oppimiseen. Olemme onnekkaita, että meidän ryhmässämme tunnelma on aito, välittävä ja myöskin humoristinen. Olen saanut uusia ystäviä meidän opiskeluporukasta.

Niin hyviä kirjoja opiskelumateriaalina!

Meidän kurssin materiaalina on suhteellisen paljon kirjoja, jotka liittyvät neuropsykiatrisiin häiriöihin, valmentamiseen, narratiivisuuteen jne. On hienoa huomata, että sitä on tullut tässä kurssin aikana pikkuhiljaa kahlattua jo aika monta kirjaa läpi ja tietää jo jotakin jostakin, haha. (Ja sitten samalla tajuaa, että ei ehkä tiedäkään mistään mitään… On tämä aikamoista tämä opiskelu!). Mulla on kolme lempparikirjaa ollut tämän kurssin aikana, ja nyt kerron teille niistä muutaman lauseen.

Näe sydämellä – Luo arvostava yhteys lapseen / Saukkola Kirsi, Laane Taina. Tämä on kirja, jonka minä toivoisin jokaisen vanhemman ja jokaisen lapsen kanssa toimivan aikuisen lukevan. Täydellinen perusteos kaikille, jotka koskaan kohtaavat lapsia missään. Teos on todella selväsanainen, arkielämään soveltuva, helposti luettava ja ennen kaikkea kaunis, koskettava ja inhimillinen. Se on hyvällä tavalla silmiä avaava ja lapsen oikeuksien puolestapuhuja. Kirjasta tulee hyvä mieli ja se luo rohkeutta olla lempeä, lapsen mielipiteet ja ominaisuudet huomioonottava aikuinen. Lue, lue ehdottomasti!

Toisin. Minun Asperger-elämäni / Paula Tilli. Taisin tästä jo omassa instagramissani mainita, että jos luet edes yhden kirjan, joka koskettaa Aspergeria, niin lue tämä! Tämä kirja on Asperger-henkilön kirjoittama ja avaa ihan koruttomasti, mutta todella taitavasti Asperger-henkilön mielenmaailmaa. Olin iloinen, että tieteellisten kirjojen lisäksi luin tämän!

Karttoja narratiiviseen työskentelyyn / Michael White. Tästä kirjasta ehkä puhuin jo aiemmassa tekstissäni, mutta mainitsen nyt yhä uudelleen, sillä jos narraviisuus valmentamisessa kiinnostaa, niin tämä on supermielenkiintoinen kirja luettavaksi, tutkittavaksi ja opittavaksi. Hienon uran tehneen Whiten kertomukset narratiivisesta ohjaamisesta ovat huikeat! Häneltä minä tahdon oppia paljon!

Itsenäisten opiskelujen aikana teemme kirjoista referaatteja, reflektointeja tai luemme vain taustatiedoiksi. Tällä kertaa saimme kirjareflektiostamme palautteen opettajan lisäksi myös toiselta opiskelijalta. Vielä on opiskelua jäljellä, vielä on kirjoja jäljellä. Kaksi lähiopetusjaksoa käymättä ja paljon itsenäistä opiskelua tehtävänä. Epäroin hieman, että saanko kaikkea itseopiskelua tehtyä oletetussa aikataulussa näiden lähiopetusjaksojen välissä, mutta sain kuin sainkin, vaikka ajatus aika paljon harhailikin rikoksessa ja toipumisessa. Mielenkiinnolla kohti uusia opittavia asioita siis mennään, sillä onhan se jännää, että tasan kahden kuukauden päästä olen valmis ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja!

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @readysteadyflowblog

KirsiConsultingilla käymäni Ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentajakoulutus on nyt puolivälissä! Tulipas se puoliväli nopeasti vastaan. Mutta hurjasti tähän asti olenkin jo oppinut! Kun opiskelee itseä kiinnostavia asioita, aika menee nopeasti, sen olen edellisissäkin opinnoissani huomannut. Aiemmat NEPSY-tekstit voit lukaista tästä:

TULEVAN VUODEN HUIPPUJUTTU: MINUSTA TULEE NEUROPSYKIATRINEN VALMENTAJA

NEPSY-VALMENTAJAKOULUTUS: ORIENTOITUMISTA JA ERILAISIA OPISKELUMUOTOJA

NEPSY-VALMENTAJAKOULUTUS: ASKEL KIEHTOVALLE EPÄVARMUUSALUEELLE

Rankka puoliväli

Tämä joulu-tammikuu on ollut minun henkilökohtaisessa elämässä erittäin raskasta aikaa. Joulukuussa koin täysin järjenvastaista uhkailua ja haukkumista eräältä epävakaalta ihmiseltä, joka vavisutti pahasti turvallisuudentunnettani. Tapaus oli/on sellainen, josta olisin voinut nostaa kunnianloukkaussyytteen ja tehdä rikosilmoituksen, mutta jäin odottamaan, jos tilanne rauhoittuisi itsestään. Tammikuussa, muutama päivä sitten, jouduin kadulla hyökkäyksen kohteeksi: minua yritettiin kuristaa ja varmaankin raiskata, mutta taistelin itseni irti ja pääsin pakoon. Tämä traumaattinen tapaus vei loputkin turvallisuudentunteet täysin nolliin. Tätä kirjoitusta kirjoitan siis tällaisista lähtökodista, mutta kirjoitan silti, sillä minulla on sanottavaa.

Miksi kerron näistä asioista tässä tekstissä? Siksi, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. En voi lähteä seuraavaan lähiopetuspäivään ilman näitä kokemuksia. Enkä voi opiskella enkä kirjoittaa tätä tekstiä ilman näitä kokemuksia. Myös se, miten käsittelen näitä asioita, on osaltaan seurausta siitä, mitä olen elämässäni oppinut  – käsittelytapaan vaikuttaa myös NEPSY-opit.

Lähiopetuspäivät

Viimeisimmät lähiopetuspäivät olivat vielä niitä onnellisia, jolloin en tiennyt tulevista henkilökohtaisen elämäni tapahtumista mitään. Imin itseeni valtavasti tietoa ratkaisukeskeisyydestä sekä narratiivisuudesta. Ensimmäisenä päivänä jatkoimme edellisiltä lähiopetuspäiviltä kesken jäänyttä teemaa: ratkaisukeskeisyyttä. Kävimme läpi ratkaisukeskeisiä kysymysmalleja ja niiden käyttöä valmennuksessa sekä teimme valmennusharjoituksia. Toisena päivänä käsittelimme narratiivisuuden voimaa: miten autamme asiakasta rakentamaan myönteistä elämänpolkua ja myönteistä tarinaa. Kävimme läpi narratiivisia menetelmiä ja teimme toki taas valmennusharjoittelua.

Näistä lähiopetuspäivistä jäi mieleen hyvä tasapaino teorian ja tekemisen välillä. Tällaisia teemoja kun käsittelee, niin kaikista parasta oppia on se, että pääsee itse harjoittelemaan niitä käytännössä! Ja kun tämä harjoittelu tapahtuu niinkin turvallisessa ympäristössä kuin tutussa kannustavassa opiskeluporukassa, niin oma kehittyminen saa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Ei tarvitse jännittää eikä hävetä, jos ei ihan osaa tai muista kaikkea.

Teemat, joita käsittelimme, narratiivisuus ja ratkaisukeskeisyys, ovat minulle sitä ainesta, josta tahdon koko ajan vain oppia lisää! Ratkaisukeskeisyys vahvistaa koko ajan omaa paikkaansa minun toiminnassani, niin omassa kuin työelämässänikin, viikko viikolta. Ja narratiivisuus taas on asia, joka tuntuu omalta ja kiehtovalta, mutta toki harjoittelua vaativalta, varsinkin, jos tahtoo käyttää juuri tiettyä narratiivista menetelmää, jota ei voi ihan ilman opettelua osata. Ratkaisukeskeisyys siis on aina ollut elämässäni läsnä, mutta nyt toimintani on alkanut saada nimen itselleen ja toiminta tuntuu selkeämmältä. Huomaan, että narratiivisuuttakin olen käyttänyt kuin luonnostaan, mutta mielestäni toimivaa narratiivisuutta ainakin tämän koulutuksen opettamassa mielessä on vaikeampaa saada aikaan ilman oikeita oppeja. Toki pelkkiä tarinoita voi kertoa ja kuunnella ja pyrkiä löytää niistä merkityksiä ym., mutta jos haluaa käyttää narratiivisia menetelmiä, niin ainakin minusta tuntuu, että niitä tulee opiskella, kerrata ja harjoittaa paljon, ennen kuin ne tulevat ”auttaviksi menetelmiksi”.  Opinnoissa käymiämme ratkaisukeskeisyyden periaatteita taas on ollut helpompi tunnistaa omasta käyttäytymisestä jo ennen kuin niitä on opetettu meille. Olen aina aktiivisesti pyrkinyt olemaan enemmän ratkaisukeskeinen kuin ongelmakeskeinen. Ratkaisukeskeisyyden virtaan on siis ollut todella helppo hypätä täysillä mukaan!

vertaisryhmätyöskentely

Vertaisyhmätyöskentely oli yksi tämän opetusjakson merkittävimmistä jutuista minulle. Olenkin jo aiemmin kertonut, että meidän ryhmä toimii erinomaisesti. Ryhmätapaamisiin on aina kiva mennä! Ryhmässä keskustellaan joka kerta sellaisista teemoista, jotka liittyvät lähiopetuspäiviin. Käymme myös läpi sitä, miten omat valmennuksemme ovat menneet ja teemme yhdessä valmennusharjoittelua. Tällä kertaa minä sain olla valmennettava meidän valmennusharjoittelussa – ja se oli oikeastaan tämän opetusjakson yksi parhaimmista anneista! Minulla on jo nyt niin ammattitaitoisia valmentajia ryhmässäni, että koin voimaantumista ja ajatusten selkiytymistä tuon valmennuksen aikana. Käsittelimme alussa kertomaani asiaa – uhkailua ja haukkumista, joka vei turvallisuudentunnettani. Kerron tämän asian tässä nyt siksi, että haluan omalla esimerkilläni näyttää, että NEPSY-valmennus nimestään huolimatta voi ihan oikeasti sopia ihan jokaiselle ihmisille, jolla on joku asia, jota hän haluaa käsitellä ratkaisukeskeisesti! (Kuitenkin, kun shokkivaihe on päällä ja trauma on suuri, ratkaisukeskeisen valmennuksen sijaan kannattaa suunnata esimerkiksi johonkin keholliseen terapiaan.) Asian ei tarvitse liittyä neuropsykiatrisiin ongelmiin, ja asiakas voi hyvinkin olla itse myös alan ammattilainen. Näiden minun henkilökohtaisen elämän vaikeuksien alla olen tajunnut vihdoin, että myös minä, sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, voin ottaa apua vastaan, ja se on täysin ok ja jopa suotavaa.

Asiakkaan kanssa tehtävä valmennusharjoittelu

Meillä on alusta lähtien ollut yksi tai useampi oma valmennusasiakas, jonka kanssa treenaamme näitä NEPSY-oppeja. Minä olen kokenut paljon onnistumisia valmennusasiakkaani kanssa! Viimeisin valmennuskerta oli kuitenkin kaikista päräyttävin! Koska juuri tuona hetkenä minulla oli hyvin aikaa asiakkaalle, teimme valmennusta kaksi ja puoli tuntia! Lähdimme ulkoistamaan asiakkaan ongelmaa ja käytin siihen narratiivisia menetelmiä. Kaikki sujui todella hyvin ja innostuin tosissani narratiivisista menetelmistä tämän valmennuskerran jälkeen, ja niin taisi innostua asiakkaanikin. Toki jo lähiopetuspäivien aikana, kun teimme toistemme kanssa valmennusharjoittelua, niin koimme onnistumisia ja erittäin hyviä oivalluksia. Mutta se on kuitenkin aina eri asia, kun menetelmän vie ”oikeaan elämään” ja kokee siellä valmentajana onnistumisia.

Armollisuutta oppimassa

Kannan tämän tekstin läpi mukanani omia henkilökohtaisen elämän vaikeita tilanteita, sillä haluan kertoa vielä tässä lopussa yhden tärkeän asian, joka on hieman auttanut minua ja jonka toivon auttavan minua vielä jatkossakin. Armollisuus on yksi asia, joka nousee mieleeni NEPSY-opeista. Tässä hetkessä tarvitsen armollisuutta itseäni kohtaan. Olen kokenut vakavan kriisin vain kolme päivää sitten, enkä ole nukkunut juurikaan. Tiedostan, että keskittymiskykyni ja oppimiseni eivät ole missään nimessä nyt parhaimmillaan. Myös työmuistini on erittäin heikoilla nyt, kun mieleeni palaa tuo rikos joka minuutti. Tämän tekstin kirjoittaminen on erittäin vaikeaa ja kuormittavaa, mutta tavallaan terapeuttista. Vaikka koulutuksissa ei olekaan opiskeltu kriisiapua, traumaattisten tilanteiden käsittelyä tai muuta juuri näihin vaikeuksiin liittyviä asioita, koen, että armollisuus, joka on tärkeä asia NEPSY-opinnoissa, ylettyy yleismaailmallisesti kaikkeen. Kun menen seuraavaan lähiopetuspäivään, kun luen opintomateriaalia ja kirjoitan opiskeluun liittyviä raportteja, niin pyrin pitämään armollisuuden mielessäni. Nyt ei ole aika loistaa. Nyt ei ole aika olla täydellinen. Nyt on aika antaa mahdollisuus toipumiselle ja kaikille tunteille. Nyt on aika vain selvitä niistä arkisista asioista, joista on pakko selvitä. Koen, että tätä tukee myös NEPSY-opintoni. Armollisuus, inhimillisyys, itseensä uskominen ja avoimuus. Ne ovat tärkeitä asioita myös ratkaisukeskeisessä neuropsykiatrisessa valmennuksessa. Se, että tällaisen kriisin keskellä koen hyvänä ajatuksena lähteä opiskelemaan lähiopetuspäivään, kertoo myös siitä, miten turvallisena ja lämpöisenä koen koulutustilanteen.

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @readysteadyflowblog