*liput saatu

Heinäkuu on jo yli puolenvälin, ohhoh! Eli kesä alkaa olla myös yli puolenvälin! Onneksi jäljellä on vielä varmasti monen monta ihanaa kesäpäivää. Minulla on menossa viimeinen hoitovapaakesäloma, mikä on tavallaan aika haikeaa… Aion nauttia tästä kesästä täysillä, ja tiedän kyllä, että tulevistakin kesistä löytyy hyviä juttuja ihan yhtä lailla, vaikka varsinaisesti hoitovapaalla en olisikaan jatkossa.

Kesä tähän mennessä

Meillä on ollut onnistunut kesä tähän mennessä! Ollaan oltu paljon kotona koko perheellä, mikä on ollut kivaa vaihtelua verrattuna  perusarkeen muina vuodenaikoina, kun pojat käyvät koulut, kerhot ja harrastukset harva se päivä, eikä koko porukalla oloa ole niin usein. Kesäkuu oli toki myös välillä hieman ristiriitojen täyttämää isompien poikien kesken, kun toinen olikin siinä vieressä ihan koko ajan. Kuopuksen kanssa isommat pojat eivät juurikaan tappele. Nyt heinäkuu on jo ollut paljon seesteisempi, ja yhteisen tekemisen flow on löytynyt lapsilla päivittäin. Jes!

Kesäkuun alussa kävin esikoisen kanssa Jyväskylässä tutustumassa lapsiperhekohteisiin. Tästä reissusta voit lukea täältä ja täältä. Tuo oli kyllä tosi hauska reissu!

Kiipeilyä Jyväskylässä

Toki koko alkukesää emme ole kotona olleet. Juhannus oli meillä melko aktiivinen, siitä kirjoitin tähän postaukseen: Meillä oli aktiivijuhannus! Kävimme mm. Lasten Juhannus -tapahtumassa, Linnanmäellä, Sea Lifessa sekä Muumimaailmassa. Viime viikonloppuna meillä oli Kuopiosta ystäväperhe kylässä, ja kävimme heidän kanssaan Puuhamaassa. Meillä oli kyllä niin huippuviikonloppu heidän kanssaan! Viikonloppu ystäväperheen kanssa tarkoittaa yleensä sitä, että kerkiää juttelemaan edes vähän enemmän kuin parin tunnin kahvittelutapaamisella. Ja muutenkin on kiva, kun lasten leikkimisiä ei tarvitse olla heti katkaisemassa kotiinlähtemisen takia.

Pojat ovat päässeet myös Mummolaan lomailemaan, kun minulla oli viimeinen viikonloppu NLP Practitioner -kurssin apuopettajuutta samaan aikaan kuin mies oli työmatkalla. Pojat kyllä nauttivat ihan täysillä siellä olosta! Pojat saivat viettää aikaa Mummolassa myös silloin, kun piipahdimme miehen kanssa Asuntomessuilla* Kouvolassa. Pahemmin tuota kahdenkeskistä aikaa ei ole tullut vietettyä, joten tuo päivä oli oikein kiva viettää yhdessä!

Asuntomessuilla Kouvolassa

Olemme tehneet myös pienempiä retkiä lähipaikkoihin, muun muassa Lahteen, jossa on mahtava Launeen Perhepuisto. Tuolla Perhepuistossa kuluu ihan koko päivä niin halutessaan. Me vietimme ihanan kesäpäivän siellä ystäväperheemme kanssa. Joka päivä käymme myös lähipuistossa sekä metsäretkillä. Nyt, kun kiivain vadelmakausi on päällä, meidän isommat pojat alkoivat vadelmabisneksen, eli he keksivät puristaa siivilän läpi vadelmista mehua, pullottaa tuon ja myydä naapureille. 😀 Se on niin herkkua! Lopputulosta voi käydä katsomassa minun instastani. 🙂 Niin, ja ollaanhan me uineetkin, paljon! Meidän kotoa 50km säteellä löytyy varmaan 10 uimapaikkaa, joita vuorottelemme, ja toki myös maauimalassa on tullut käytyä monen monta kertaa! Pojat rakastavat uimista!

Muutenkin kotona puuhastelu on tuntunut kivalta näin kesällä. On puhalleltu saippuakuplia. Välillä on siivoiltu ahkerammin ja välillä vaan annettu kasojen kasvaa. On pelailtu paljon lautapelejä, leikitty autoilla ja pikkueläimillä. Ollaan kestitetty vieraita. Syöty mansikoita ja herneitä. Naurettu ja tanssittu. Nautittu kesästä ja toistemme seurasta.

Tulevat suunnitelmat

Meillä on miehen kesäloma vielä edessä päin, wuhuu! Hän lomailee kolmisen viikkoa elokuussa, mikä on ihan huikeaa, kun vertaa siihen, että viime kesänä ei hän päässyt lomalle ollenkaan työpaikan vaihdoksen takia. Elokuussa meillä on suunnitelmissa lähteä Kuopioon ystäväperheiden luo, joita ei olla nähty vuoteen. Niin parasta, on jo ihan toivoton ikävä heitä! Siitä sitten jatketaankin sukuni mökille, jossa vietämme sen verran aikaa kuin hyvältä tuntuu, maksimissaan kuitenkin pari viikkoa, sillä sitten saavumme valmistelemaan isompien poikien yhteissynttäreitä, jotka pidetään juuri ennen koulujen alkua. Meillä vietetään jo kuusivuotissynttäreitä ja yhdeksänvuotissynttäreitä!

Sitten päästäänkin tämän kesän yhteen jännittävimpään asiaan, meinaan eskarin aloitukseen. Meidän keskimmäinen lähtee eskariin, aaaapuuuaa! Onneksi hän on menossa samaan kouluun (Montessori), kuin mitä esikoinen on käynyt. Esikoinen lähtee kolmannelle (sekin on iiiiiks-juttu kyllä!) ja kuopus aloittaa seurakunnan kerhon, jota pidetään kahden tunnin verran kaksi kertaa viikossa näille kaksivuotiaille.

Keskimmäisemme Puuhamaassa ihanan viikonloppuvieraamme Susannan kanssa liukumäessä

Luulen, että esikoisen siirtymä kolmoselle menee loistavasti: hän tykkää koulusta ja hänellä on paljon kavereita. Keskimmäinen ei ole koskaan ollut päivähoidossa (kuten ei muutkaan perheemme lapset), mutta sen perusteella, miten seurakunnan kerho sekä harrastukset ovat menneet, en pelkäisi hänenkään puolesta ollenkaan eskarin aloitusta 🙂 Kuopuskin on jo alkanut puhumaan kerhoon menemisestä tänä vuonna, kun hän on ollut mukana viemässä keskimmäistä kerhoon. Hänellekin siis vähän uutta juttua arkeen, ja minulle se 4 varmaa työtuntia viikossa, jos tuon kerhossaoloajan töihin tahdon käyttää.

Ehkä toteutumattomat haaveet

Se, mikä voi olla, että jää tältä kesältä toteutumatta, on minun ja mieheni haave yhteisestä, kahdenkeskisestä matkasta eli pitkästä viikonlopusta johonkin. Meillä oli kesäkuussa kymmenenvuotishääpäivä, emmekä ole juhlineet sitä mitenkään vielä. Matkasta molemmat haaveilemme, mutta koska siihen liittyy taas omat ongelmansa (lähinnä lastenhoitokuviot sekä tietenkin budjetti), niin voi olla, että joudumme luopumaan haaveesta. Miehen matkatyökuvion takia yhteistä aikaa ei todellakaan ole ollut paljoa, kuten jo kerroinkin, ja välillä tuntuu, että onkohan sitä parisuhdetta ollenkaan olemassa enää, vai pelkkä lastenhoitosuhde ja kodinhoitosuhde 😀 Mutta meidänkin aikamme koittaa joskus, siitä olen varma 🙂

Kun olemme kyselleet poikien kesälomatoiveita, niin yksi on ollut ylitse muiden! Meillä lapset (varsinkin isommat) haaveilevat pidemmistä ”lomista” kummiensa luona ihan yksinään. He tykkäävät niin kovasti olla yökylässä ja saada tärkeän aikuisen omaa huomiota (se on kullanarvoista tässä kolmen lapsen perheessä!). Minua surettaa, kun huomaan, että lapset kateellisena kuuntelevat, kuinka kaverit pääsevät viikonlopuksi, jopa viikoksi kummiensa luokse kylään kesällä, ja he odottaisivat tietenkin samaa kohtelua omilta kummeiltaan, kun ”muutkin” sellaista saavat.  Onneksi meillä on lasten kanssa kivaa myös kotona ja keksimme paljon muutakin menoa ja puuhaa, niin tämä kummiasia ei ole ihan koko aikaa heillä mielessä. Ymmärrän kuitenkin poikiani täysin, sillä heillä ei ole muita läsnäolevia isovanhempia kuin minun äitini, joten kummit ovatkin/olisivatkin heti seuraavat läheiset ihmiset heidän elämässään. Onneksi ainakin muutamia kummeja olemme jo nähneet päivän/muutaman tunnin verran tänä kesänä, ja toivottavasti vielä nähdään uudestaan. Ja jos ei poikien toiveiden mukaisesti ihan niin intensiivisesti, niin sitten ainakin perheen kanssa kahvitellen tai puistoillen. 🙂

Mitä kaikkeaa te olette jo kerinneet tekemään tänä kesänä? Mitä kaikkea on vielä suunnitelmissa? Kuulisin mielelläni!

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @skribentti / FB: @readysteadyflowblog

Nämä tarinat ovat tosia.

Opettajat ja oppilaat

Opettajat saivat itselleen uudet luokat opetettavikseen. Tutkijat kertoivat opettajille nimiltä oppilaat, jotka olivat saaneet testituloksissa loistavat arvosanat: nämä oppilaat olivat älykkäämpiä kuin muut oppilaat, niin perinteisessä mielessä kuin tunnetason älykkyydessäkin. Opettaja opetti koko lukuvuoden hänelle annettua luokkaa. Lukuvuoden lopuksi mitattiin, ketkä oppilaista olivat kehittyneet eniten. Vastaus oli tismalleen he, joiden nimi oli kerrottu opettajalle; siis he, jotka tutkijat esittelivät opettajille kategorialla ”älykkäät”.

Lukuvuoden päätyttyä tutkijat kertoivat opettajille, että oppilaiden nimet olivat täysin sattumanvaraisesti arvottu, eikä minkäänlaista testiä oltu edes tehty älyykkyydestä. Opettaja oli siis omilla uskomuksillaan ohjannut niiden oppilaiden kehittymistä mahtaviin tuloksiin, joiden he OLETTIVAT olevan älykkäitä. Muut oppilaat eivät kehittyneet lainkaan samaa tahtia lukuvuoden aikana, vaikka todellisuudessa heissä oli älykkyyttä ihan samalla variaatiolla kuin älykkääksi kutsumillakin oppilailla.

Norsu ja köysi

Kun norsu syntyy eläintarhaan, hänen jalkaansa laitetaan köysi estämään karkaamiset. Köysi sidotaan johonkin tukevaan paikkaan kiinni. Köysi on sen verran vahva, että vastasyntynyt norsu ei pääse karkaamaan, vaikka yrittäisi. Sama köysi on norsun jalassa koko hänen elämänsä ajan. Norsu kerää painoansa monta tonnia elämänsä aikana, mutta koskaan se ei yritä karata, sillä se on oppinut jo pienenä, että köydestä ei pääse irti. Norsu OLETTAA, että hän ei voi karata, vaikka hän pääsisi helpostikin irti köydestä aikuisena, vahvana norsuna.

Isot kalat ja pienet kalat

Akvaariossa on isoja kaloja ja pieniä kaloja. Isot kalat yrittävät tietenkin syödä pieniä kaloja. Isojen kalojen ja pienten kalojen väliin laitetaan läpinäkyvä lasi. Isot kalat oppivat, että ne eivät pääse syömään pieniä kaloja. Kun välissä oleva lasi otetaan pois, isot kalat eivät edelleenkään yritä syödä pikkukaloja, sillä ne edelleen OLETTAVAT, että ne eivät vieläkään voisi syödä pieniä kaloja.

Tutki uskomuksiasi

Olen oppinut nämä tarinat Reetta Vanhasen NLP-kursseilla (neuro-linguistic programming eli neurolingvistinen ohjelmointi), kun olemme käsitelleen uskomuksia. (Kirjoitin tarinat muistini varassa, joten toivon, että keskityt tarinoiden ideoihin lukiessasi tekstiä. Sanavalinnat ja lauserakenteet saattavat olla, ja varmasti ovatkin, erilaisia verrattuna Reetan kertomaan.) MIKÄ VOIMA USKOMUKSILLA OIKEASTI ONKAAN! Oletko koskaan ajatellut asiaa?

Uskomusten poisto on ollut aina yksi vaikuttavimmista asioista NLP-polullani, niin oppilaana ollessani kuin apuopettajana ollessani. Uskomukset, joita ihmiset yleensä eivät edes tiedosta, saattavat vaikuttaa negatiivisesti moneen tilanteeseen elämässä, ne saattavat vaikeuttaa huomattavasti elämää ja pahimmassa tapauksessa uskomukset saattavat estää kokonaan halutunlaisen elämän elämistä.

Omiin uskomuksiin kannattaa ehdottomasti paneutua, ja huonot uskomukset poistaa! Uskomuksethan eivät ole läpeensä pahoja, vaan niillä on aina ollut kyseisen ihmisen elämässä jokin positiivinen tarkoitus, vaikka se ei päällisin puolin siltä ehkä näyttäisikään. Ehkä uskomusten avulla ihminen on suojannut itseään joiltakin asioilta ja tapahtumilta. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun uskomukset alkavat tuottaa enemmän huonoa kuin hyvää ihmisen elämään, kannattaa uskomuksista luopua.

Minä en osannut enkä pystynyt luopumaan uskomuksistani ennen kuin aloin opiskelemaan NLP:tä (enhän edes osannut tiedostaa niitä ennen opiskelua). Sen jälkeen onkin sitten rymissyt uskomusjärjestelmät ihan kunnolla! On ollut myös hienoa päästä näkemään niin monen ihmisen uskomusten purkautumista ja sen prosessin vahvaa vaikutusta!

Vaikka et NLP:tä opiskelisikaan, niin aina on hyvä hieman tutkailla omia uskomuksiaan. Minkälaisia yleistyksiä sinä teet itsestäsi, läheisistäsi, sukupuolten eroista, maailmasta…?

Tässä vaiheessa jätän asian teille hautumaan ja palaan toisessa tekstissä hieman konkreettisempien vinkkien kera, jos asia kiinnostaa. Paina postauksessa olevaa sydäntä, jos tykkäisit, että jatkan aiheen kimpussa kirjoittelua!

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA:

IG: @sribentti / FB: @readysteadyflowblog

SINUA SAATTAISI KIINNOSTAA MYÖS:

NÄMÄ 10 LUPAUSTA TOIVOISIN JOKAISEN IHMISEN ITSELLEEN UUTENA VUOTENA LUPAAVAN

AJATTELE NYT EDES VÄHÄN KIELENKÄYTTÖÄSI!

PYSYVÄ LAIHDUTTAMINEN JA ONNISTUMINEN PAINONHALLINNASSA – MISSION IMPOSSIBLE?