Tänä jouluna halusin luoda jotain, mikä pysäyttää.
Jotain, mikä ei kilpaile lahjojen, kiireen tai odotusten kanssa.
Niin syntyi Instagramiini (@emmianniinajansson) 24 luukun joulukalenteri, jossa jokainen päivä avaa pienen keskustelun kasvatuksesta, tunteista ja perheen arvoista.

Tämän blogikirjoituksen tarkoitus on koota luukut 1–12 yhdeksi kokonaisuudeksi — ja tarjota teille vanhempina konkreettinen keskustelupohja, jonka ääreen pysähtyä yhdessä.
Ei oikeita vastauksia, ei kokeita läpäistäväksi — vain kysymyksiä, jotka avaavat sydäntä ja ajatusta ja luovat toivottavasti yhteisymmärrystä ja tilaa yhteiselle kasvulle.

Voitte vastata näihin yhdessä kahvikupin äärellä, iltarutiinin jälkeen tai kävelyllä.
Tai jokainen itsekseen — ja sitten jakaa oivallukset.

Tärkeintä on pysähtyä.
Ja aloittaa siitä, missä nyt olette. 🤎✨

🎄 LUUKKU 1 — Yhteinen suunta

Teeman avaus:
Arjessa on helppo ajautua eri suuntiin: toinen ohjaa arkea kalenterilla, toinen tunteella. Joskus huomaa vasta riitatilanteessa, ettei kasvatuksen perusta olekaan yhteinen. Yhteinen kompassi ei tarkoita samoja mielipiteitä — se tarkoittaa kykyä puhua niistä. Kasvatus ei ole käsikirja, vaan elävä keskustelu, jota kirjoitetaan joka päivä uudelleen.

Keskustelukysymykset:

1. Mitkä kolme arvoa ohjaavat meidän perhettä eniten?

2. Mitä toivomme, että lapsi oppii meiltä nimenomaan teoin?

3. Missä olemme jo hyvin linjassa – ja missä kohta kaipaa kirkastamista?

🎄 LUUKKU 2 — Aika & läsnäolo

Teeman avaus:
Aika on lahja, jota ei voi ostaa. Läsnäolo ei ole täydellistä keskittymistä, vaan sitä, että lapsi kokee olevansa tärkeä. Arjen kiireessä aikuisen mieli karkaa helposti, mutta lapsi aistii pienimmätkin vivahteet: katseen, sävyn, kosketuksen. Hetki, jossa olemme todella tässä, jää lapsen mieleen vielä vuosiksi.

Keskustelukysymykset:

1. Milloin viimeksi olimme läsnä ilman kiireen tunnetta?

2. Mikä rutiini tuo meille eniten yhteyttä arjessa?

3. Miltä meidän läsnäolo näyttää lapsen silmin?

🎄 LUUKKU 3 — Turvallisuus & rajat

Teeman avaus:
Rajat ovat turvaverkko, eivät muuri. Lapsi testaa rajoja nähdäkseen, pysyykö aikuinen. Rauhallinen ja perusteltu raja kertoo: “sä oot niin tärkeä, että haluan auttaa sua pysymään turvassa.” Kun säännöt ovat johdonmukaisia ja selitettyjä, lapsi uskaltaa liikkua, kokeilla ja erehtyä.

Keskustelukysymykset:

1. Mitkä rajat ovat meille tärkeimmät – ja miksi?

2. Osaammeko sanoittaa rajat “miksi”-lauseilla?

3. Milloin lapsi viimeksi testasi rajoja – ja mitä opimme siitä itse?

🎄 LUUKKU 4 — Tunnetaito

Teeman avaus:
Kun tunteelle löytyy nimi, sille löytyy myös paikka. Tunnetaito ei ole kiltteyttä, vaan kykyä huomata sisäisiä signaaleja ja toimia niiden kanssa. Aikuinen opettaa tunteita mallintamalla: miten palaamme yhteen riidan jälkeen, miten rauhoitumme, miten puhumme ääneen siitä, mitä tunnemme. Tämä yhteissäätely rakentaa lapselle turvaa.

Keskustelukysymykset:

1. Mitä tunteita meidän on vaikeinta sanoittaa?

2. Miten näytämme lapselle mallia rauhoittumisesta?

3. Milloin viimeksi sanoitimme oman tunteemme ääneen?

🎄 LUUKKU 5 — Mallintaminen

Teeman avaus:
Lapset oppivat siitä, mitä näkevät — eivät siitä, mitä sanomme. Aikuisen tapa pyytää anteeksi, suhtautua puhelimeen, hoitaa riita tai iloita onnistumisesta on lapselle tärkeämpi kuin mikään ohje. Todellinen malli näkyy silloin, kun kukaan ei katso.

Keskustelukysymykset:

1. Missä asioissa toivomme lapsen ottavan meistä mallia?

2. Miltä meidän riita- ja sovintotilanteemme näyttävät lapsen näkökulmasta?

3. Miten teemme korjausliikkeitä, kun oma hetki menee pieleen?

🎄 LUUKKU 6 — Yhteinen kasvatus (co-parenting)

Teeman avaus:
Lapsi tarvitsee yhden, selkeän linjan. Ei täydellistä yksimielisyyttä, vaan kokemusta siitä, että aikuiset ovat samalla puolella. Co-parenting on joukkuepeliä: signaaleja, sovittuja tapoja, lempeää korjaamista ja kykyä ratkaista erimielisyydet aikuisten kesken.

Keskustelukysymykset:

1. Missä olemme aina samalla linjalla?

2. Miten toimimme, jos olemme eri mieltä lapsen läsnä ollessa?

3. Miten voimme tukea toisiamme vanhempina vielä paremmin?

🎄 LUUKKU 7 — Ruutuaika & digikasvatus

Teeman avaus:
Ruutu ei ole vihollinen — se on väline. Turvallinen digimaailma syntyy yhdessä sovituista rajoista, avoimista keskusteluista ja aikuisen mallista. Kun raamit ovat selkeät, lapsi osaa säädellä omaa käyttöään paremmin ja tulee avun äärelle herkemmin, jos jokin tuntuu pahalta.

Keskustelukysymykset:

1. Mitkä ruutusäännöt ovat meille tärkeimpiä?

2. Miten mallinnamme omaa ruutukäyttäytymistämme?

3. Miten reagoimme, jos ruutu kuormittaa lasta?

🎄 LUUKKU 8 — Uni & palautuminen

Teeman avaus:
Uni rakentaa terveyden perustan. Lempeä, ennakoitava iltarutiini rauhoittaa koko perheen hermoston. Kun ilta kantaa, yö kantaa.

Keskustelukysymykset:

1. Millainen iltarutiini rauhoittaa meillä parhaiten?

2. Tarvitseeko joku perheessä enemmän unta kuin saa?

3. Miten aikuisen palautuminen näkyy arjessa?

🎄 LUUKKU 9 — Itsetunto & minäkuva

Teeman avaus:
Itsetunto syntyy arjen kohtaamisissa, pienistä “näen sinut” -hetkistä. Lapsi ei tarvitse ylisanoja vaan kokemusta siitä, että hänestä pidetään silloinkin, kun hän epäonnistuu. NVC-tyylinen kohtaaminen — havainto, tunne, tarve — rakentaa lapselle kokemuksen, että häntä ymmärretään.

Keskustelukysymykset:

1. Kehummeko enemmän prosessia vai lopputulosta?

2. Millaiset sanat tukevat lapsen sisäistä kompassia?

3. Miten kohtaamme lapsen epäonnistumisen lempeästi?

🎄 LUUKKU 10 — Empatia

Teeman avaus:
Empatia on taito, joka kasvaa tarinoista, pysähtymisestä ja siitä, että lapsen kokemuksille annetaan tilaa. Kun kysymme “mitä toinen olisi tarvinnut?”, lapsi oppii katsomaan maailmaa laajemmin. Iltasadut, arjen tilanteet ja rauhalliset keskustelut ovat parhaita harjoituskenttiä.

Keskustelukysymykset:

1. Missä arjen hetkissä voimme pysähtyä empatiaan?

2. Käytämmekö arjessa “mitä toinen olisi tarvinnut?” -kysymystä?

3. Milloin näimme lapsen tekevän jotain myötätuntoista?

🎄 LUUKKU 11 — Konfliktien ratkaisu

Teeman avaus:
Riita ei ole epäonnistuminen — se on harjoitus. Harjoitus kuuntelemisesta, kompromissista, rauhoittumisesta ja sovinnon rakentamisesta. “Minun vuoro / sinun vuoro” -malli antaa kaikille tilaa tulla kuulluiksi ja muistuttaa, että yhteys on tärkeämpi kuin voittaminen.

Keskustelukysymykset:

1. Millainen on meidän perheen tyypillinen “riidan kaari”?

2. Miten varmistamme, että jokainen tulee kuulluksi?

3. Miten sovinto aloitetaan meillä?

🎄 LUUKKU 12 — Kiintymyssuhde & turva

Teeman avaus:
Turva rakentuu pienistä, toistuvista rituaaleista: katseesta, kosketuksesta, sanoista, jotka toistuvat päivästä ja vuodesta toiseen. Lapsi tarvitsee aikuisen, joka reagoi, huomaa ja vastaa. Kiintymys ei ole suuri teko — se on satoja pieniä hetkiä.

Keskustelukysymykset:

1. Mitkä arjen rituaalit luovat meille eniten turvaa?

2. Miten reagoimme lapsen etsiessä lohtua tai yhteyttä?

3. Miltä oma varhaisen kiintymyksen kokemus vaikuttaa vanhemmuudessamme?

🌿 Lopuksi: pieni pysähdys puolimatkassa

Kun katsoo näitä luukkuja yhdessä, huomaa, että vanhemmuus on lopulta hyvin yksinkertaista — ei helppoa, mutta yksinkertaista.
Se on sarja kohtaamisia.
Se on tapa katsoa lasta.
Se on halu yrittää uudelleen joka päivä.

Jos haluat jatkaa matkaa luukkujen 13–24 mukana, löydät ne Instagramistani @emmianniinajansson, missä julkaisen jokaisen teeman päivä kerrallaan.
Joulun jälkeen kokoan myös toisen puolikkaan blogitekstiksi, jotta koko matka kulkee kauniisti yhtenä pakettina.

Kiitos kun pysähdyt.
Kiitos kun katsot uudella lempeydellä.
Ja kiitos kun kuljet tätä matkaa mukana. 🤎✨

Aiomme aloittaa tänä talvena uuden harrastuksen: laittaa kädet multaan ja kasvattaa chiliä koko perheen voimin. Jos kaikki etenee suunnitellusti, projekti tarjoaa lapsille mukavaa käytännön tekemistä ja meille aikuisille tavan tuoda arkeen yhteinen harrastus. Toiveena on, että syksyllä pöydällä odottaa oma chilipurkki – pieni palkinto kasteluvuoroista, yhdessä vietetystä ajasta ja arjen ilosta.

Käyn tässä blogipostauksessa läpi suunnitelmamme kasvatusprojektia varten. Aika näyttää, miten hyvin onnistumme – ja mitä sellaista tulee vastaan, mitä emme osanneet ennakoida etukäteen. 🙂

Miksi juuri chili?

Valitsimme chilin, koska se tuo pienen kipinän arkeen: pikkuruiset siemenet voivat ensi syksynä tarjota oman sadon. Uskon, että lapset innostuvat, kun he saavat seurata kasvua ja olla mukana alusta loppuun. Erityisesti yksi lapsistamme rakastaa chilejä ja hänelle tuodaan matkoiltakin tuliaisina erilaisia chililajikkeita. 😀

Chili viihtyy lämpimässä ja rakastaa valoa, joten asetamme ruukut todennäköisesti keittiön aurinkoisimmalle ikkunalle ja tuemme valon määrää pienellä led-lampulla. Kun ruukkujen lähellä on vähintään 24 astetta ja multa pysyy tasaisen kosteana, taimien pitäisi lähteä kasvuun viimeistään kuukaudessa.

Tavoitteena on, että projekti tarjoaa jokaiselle oman roolin. Lapset ripottelevat siemenet multaan ja sumuttavat nousevia versoja, me vanhemmat jaamme kasteluvuorot ja merkitsemme ensimmäiset nuput kalenteriin. Ja kun syöntivalmiit chilit kypsyvät, ne muistuttavat, että jokaisella oli tärkeä osansa niiden synnyssä. Aiemmin meillä mies on yleensä hoitanut kaikki tällaiset kasvatusurakat ja rakentanut meille edelliseen taloon jopa oman viherseinän, mutta nyt voisi olla koko perheen kasvatusprojektin vuoro! 😉

Miten varaudumme kasvatusprojektiin

Rakennamme keittiön ikkunan eteen minikasvihuoneen, jonka “kattona” toimii pieni led-paneeli. Suojaamme pöydän vahakankaalla tai vastaavalla. Lämpöä pyritään pitämään 24 asteen tuntumassa, jotta chilit saavat mahdollisimman hyvät kasvuolosuhteet.

Siemenet istutetaan 10 cm halkaisijan saviruukkuihin. Kasvatuksen asiantuntija Cropper kertoo, että idätysvaiheessa kasvualustaksi sopii parhaiten kookoskuitu tai kevyt taimimulta. Taimivaiheessa kasvualusta vaihdetaan kookoskuidun ja perliitin seokseen.

Hankimme (tai kaivamme varastostamme) täyden spektrin led-valon, jotta lehdet saavat sekä sinisen että punaisen valon hyödyt. Kaivan kaapista sumutinpullon kastelukannun pariksi ja varaan bambutikkuja varsien myöhempää tukemista varten.

Lapset tekevät ruukkuihin nimikyltit, ja me vanhemmat dokumentoimme chilien kasvua valokuvin vähintään viikon välein. Kun vastuunjako on selvä, arjen vilinässä on helpompi pysähtyä yhteiseen hetkeen.

Led-valo: kotipuutarhamme sydän

Hankimme keittiöön yhden pienen, täyden spektrin led-lampun. Tutkimme netistä, että 30 watin teho riittää hyvin parille ruukulle ilman, että se näkyy merkittävästi sähkölaskussa.

Asiantuntijoiden suositus on sijoittaa lamppu noin 20 sentin päähän taimien latvoista, jotta valo jakautuu tasaisesti eikä multa kuivu liian nopeasti. Ajastimen avulla kasveille annetaan 14 tuntia valoa ja 10 tuntia pimeää – rytmi, joka jäljittelee chilin luonnollista vuorokautta.

Illalla lapset saavat painaa ajastimen testinappia ja tarkistaa, että punainen ja sininen valo syttyvät yhtä aikaa. Me aikuiset seuraamme viikoittaista kasvua valokuvin, jotta muistamme myöhemmin, kuinka nopeasti versot venyivät. Toivon, että tästä rutiinista tulee yhteinen iltahetki ilman älylaitteita ja muita häiriöitä.

Ruukut, multa ja muut tarvikkeet

Istutamme chilit saviruukkuihin, koska ne hengittävät ja haihduttavat ylimääräistä kosteutta juurilta. Alkuun 10 cm ruukku riittää. Kun taimet kasvavat noin 10 cm korkuisiksi, siirrämme ne 15 cm ruukkuihin ja lisäämme bambutikut tukemaan varsia.

Mullaksi valitaan kevyt, chilille tarkoitettu seos, johon taimivaiheessa sekoitetaan hieman perliittiä tuomaan ilmavuutta sekä ripaus luonnonlannoitetta. Ennen kylvöä lapset kostuttavat mullan suihkepullolla niin, että pinta on tasaisen nihkeä muttei märkä.

Chilien kylväminen

Tehtävät jaetaan heti kylvöpäivänä. Lapset tiputtavat siemenet valmiiksi kostutettuun multaan ja painavat ne noin puolen senttimetrin syvyyteen. Me aikuiset merkitsemme lasten omat ruukut nimikylteillä ja suihkutamme pinnan kevyesti, jotta siemenet saavat pehmeän alun. Ruukut peitetään idätyksen ajaksi läpinäkyvillä kansilla, jotta lämpö pysyy tasaisena.

Ruukut siirretään keittiön ikkunan viereen led-lampun alle. Ajastin käynnistyy samana iltana ja lämpömittari asetetaan mullan pinnalle. Ensimmäisinä päivinä seuraamme, että lämpö pysyy vähintään 24 asteen tuntumassa ja pinta kosteana, joten lapset saavat sumuttaa multaa hieman päivittäin. Kekkilä ohjeistaa pitämään mullan kosteuden tasaisena koko idätysvaiheen ajan.

Kun ensimmäiset versot nousevat, kannet poistetaan ja sumutus vaihdetaan altakasteluun. Samalla käynnistyy uusi rutiini: joka ilta iltapalan jälkeen käymme katsomassa versojen venymistä ja tallennamme kuvan kasvupäiväkirjaan. Chilien kasvupyrähdystä on hauska seurata myöhemmin valokuvista.

Arki chiliversojen kanssa

Aamut aloitetaan nopealla hoitorutiinilla. Lasten vastuulla on vilkaista, onko mullan pinta kuiva, ja yhdessä käännämme ruukkuja valon suuntaan. Jos lehdet näyttävät nuupahtavilta, kastelemme altakasteluruukun kautta, jotta varret pysyvät tanakoina.

Sunnuntaisin sekoitamme kastelukannuun miedon ravinneliuoksen. Lapset piirtävät ruukun kylkeen mittaviivan ja merkitsevät varren pituuden väriliidulla – jokainen viikko antaa pienen palkinnon koko perheelle.

Iltaisin lamppu sammuu ajastimella, ja ruukkuja pyöräytetään puolikierrosta, jotta valotus jakautuu tasaisesti. Hiljalleen tästä muodostunee yhteinen pysähtymishetki arjen kiireen keskelle.

Kun sato kypsyy

Ensi syksynä chilipuskat toivottavasti hehkuvat vahvoina punaisina ja keltaisina – valmiina maustamaan syksyn ja talven kokkailuja. Chili on monikäyttöinen lisämauste ja solahtaa moneen ruokaan. Itse olen kyllä chilin suurkuluttaja!

Oman chilisadon antimia aiomme pilkkoa esimerkiksi raikkaaseen koko perheen suosikkiin: fetasalaattiin. Kastikkeeseen voi lisätä hunajaa pehmentämään makua, jotta lapsetkin uskaltavat maistaa. Ajattelin, että loput chilit olisi helppo kuivattaa K-ruoka -ohjeen mukaan uunissa 50 asteen lämmöllä ja jauhaa mausteseokseksi talven keitto- ja pataruokia varten.

Omasta sadosta koostuva chilijauhepurkki saa vuoden päästä koristaa keittiön tasoa ja muistuttaa, että jokainen siemen on yhdessä kasvatettu.

Mitä odotan kasvatusprojektilta?

Toivon, että projekti opettaa lapsille kärsivällisyyttä – siemenestä kypsiin chilipaloihin on monta viikkoa. Jokainen aamu chili muistuttaa, että hyvät asiat syntyvät ajan ja välittämisen kautta. Lapset huomaavat myös, miksi kasteluvuoroista kannattaa pitää kiinni: muuten multa kuivuu ja kasvu hidastuu. Niin me ihmiset kuin chilitkin tarvitsemme ravinnon ja valon lisäksi lämpöä, lempeyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Parisuhteelle projekti antaa uuden, kepeän puheenaiheen, joka ei liity työkuvioihin, kauppalistaan tai perheen kiireisiin aikatauluihin. Toivon, että jaamme onnistumisia ja ratkomme haasteet yhdessä niin, että rutiini hitsaa meitä yhä tiiviimmin. Ensi syksyn chilipurkki keittiön pöydällä muistuttaa siitä, että sen maku syntyi yhteistyöstä, luottamuksesta ja arjen pienistä pysähdyksistä.

Voisiko tällainen projekti olla teidänkin perheelle sopiva? Tallenna blogikirjoitus, jotta löydät ohjeet chilin kasvatukselle helposti! Tai jos olet jo kasvatuskonkari, niin kerrohan kommentteihin sinun parhaat kasvatusvinkkisi!

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: