Kaikki postauksen kuvat: Leena Warén

Törmäsin valokuvaaja Leena Waréniin ensimmäiset kerrat pr-tilaisuuksissa, joissa Leena oli valokuvaajana ja minä kutsuvieraana. Leenan persoona ja kuvaustyyli jäi mieleeni! Aloimme seurata toisiamme somessa ja pian huomasimmekin jo suunnittelevamme yhteistä kuvaussessiota! Päätimme tehdä yhteistyötä: Leena pääsi kuvaamaan meidän perhettä ja minä sain lisätä taitavan valokuvaajan tunnettavuutta blogikirjoituksen avulla. Varsinkin näin vaikeaan korona-aikaan on ilo tehdä tämäntyylistä yhteistyötä.

Valokuvauksen suunnittelu

Hyvissä ajoin ennen kuvausta Leena kyseli toiveita, joita meillä oli kuvaukselle. Vaikka Leenalla onkin vahva oma tyyli, hän ottaa mielellään kuvattavien toiveet huomioon ja yrittää parhaansa mukaan toteuttaa ne. Toiveet voi ilmaista esimerkiksi lähettämällä Leenalle pinterest-kuvia tai ihan vain kertoen ideoista. Leena pyysi myös miettimään, millaista rekvisiittaa haluaisimme ottaa mukaan kuvaukseen, jos haluamme. Oma rekvisiitta tuo aina kivan, persoonallisen vivahteen kuviin.

Meillä oli tarkoitus ottaa perhekuvia, pariskuntakuvia sekä yksinkuvia minusta somekanaviin. Olin kuvaillut Leenalle muutamilla sanoilla, millaista fiilistä haemme kuviin. Leenan mielestä kaikki toiveemme olisi hyvin toteutettavissa, jos vain lapset jaksaisivat olla kuvauksissa enemmän kuin sen pari räpsäisyä. 😀

Minun t-paita ja farkut lainattu Marjaana Taskiselta, Me&I-myyjältä.

Keskimmäisen vaatteet lainattu Marjaana Taskiselta, Me&i-myyjältä.

Valokuvaus

Meillä oli melko kunnianhimoinen tavoite saada kuvattua koskimaisemissa paljon eri kuvia. Meillä oli mukana monet eri vaatekokonaisuudet ja muutamat eri rekvisiitat. Mielessämme meillä oli noin kymmenen eri ideaa. En alkanut etsimään netistä inspiraatiota (ainoastaan katsoimme Leenan kotisivujen valokuvat läpi), vaikka toki olisin voinut. Luotin siihen, että Leenallakin varmasti on paljon eri ideoita, miten sijoutumme kuvissa ja mitä niissä puuhaamme. Ja niin olikin! Lasten kanssa kuvatessa ei ollut juuri aikaa pähkäillä, vaan sitä vaan kuvattiin, vaihdettiin vähän asentoja ja kuvattiin. Itse menin asenteella, että ”onnistui, jos onnistui”, mutta Leena kyllä kommentoi kuvauksen aikana, että kyllä nämä onnistuvat hyvin!

Aikaa meillä vierähti paljon, koska vaihdeltiin vaatteitakin muutamia kertoja ja juostiin lasten perässä kallioilla, huteralla sillalla kuohuavan kosken päällä ja metsissä 😀 Eli meidän kuvaussessiomme ei todellakaan ollut sitä, että koko perhe poseeraa rauhassa paikoillaan ja kuvaajan käskystä vaan vaihdetaan asentoja… Kun on kolme vilkasta lasta, niin välillä piti pinnistellä motivoidakseen poikia kuviin 😀 Vähän aavistelin tämäntyylistä menoa jo kotona, joten nappasin yhdeksi rekvisiitaksi kauniin lasisen purkin, johon oli kätketty herkkuja lapsille. Tämä pysäytti pojat muutamiksi minuuteiksi paikoilleen ja herkuttelukuvistakin tuli hellyyttäviä! Tähän postaukseen valitsin meidän perheen somelinjan mukaisia kuvia, joten ne suloistakin suloisimmat lasten kasvokuvat jäävät vain meidän talon seinille nähtäviksi.

Minun takki ja hame lainattu Marjaana Taskiselta, Me&i-myyjältä.

Kaikista vaikein kohta oli pariskuntakuvaus, sillä silloin kumpikaan aikuisista ei pystynyt seuraamaan tiiviisti lasten tekemisiä. Jos oltaisiin kuvattu keskellä metsää, niin vaaroja ei olisi ollut niin paljon, mutta tosiaan kuvauspaikkamme oli Nurmijärven Myllykoski, jossa ympäristö sisälsi kosken lisäksi liukkaita kallioita ja sillan, jonka kaiteilla kiipeily tuntui kiinnostavan poikia vähän liikaakin 😛 Onneksi muutaman minuutin ajan pystyimme luottamaan siihen, että esikoinen vahtii pikkuveljiään, joten pari hyvää kuvaa kerkisimme ottamaan myös pariskuntana. Leena oli tosi kannustava koko kuvauksen ajan, vaikka minä jo meinasin luovuttaa näiden pariskuntakuvien suhteen 😀

Olimme kahdella autolla liikenteessä, joten perhe- ja pariskuntakuvauksen jälkeen jäin vielä esikoinen seuranani Leenan kanssa kuvaamaan minulle omia potrettikuvia. Olipa vähän erilaista keskittyä kuvaukseen ilman hätää siitä, kuka lapsista onkaan voinut hypätä koskeen. Kokonaisuudessaan meillä oli superkiva päivä Leenan kanssa, josta jäi jo ilman valokuviakin mukavat ja hauskat muistot mieleemme. Toivottavasti kuvistakin välittyy se hyvä fiilis, jonka Leena osaa nostaa kuvattavista esille 😎

Valokuvat

Jo samana iltana Leena laitteli ensimmäiset valmiit kuvat meille! Leena kertoi, että hän yleensäkin tykkää olla tehokas jä haluaa päästä hetimmiten kuviin käsiksi kuvaussession jälkeen. Katseltiin kuvia porukalla – ja aika monta ”ihana kuva!”, ”mikä fiilis tuossa onkaan!”, ”hieno!” kommenttia kuvat keräsivätkin! Kuvat olivat meidän näköisiä: vauhdikkaita, höpsötteleviä ja tunteikkaita. Osassa kuvista nauroin niin vedet silmissä, että pelkäsin jo meikkienkin leviävän 🙂 Leenan lisäksi hauskaan tunnelmaan siivitti myös esikoisemme, joka kertoili vitsejään omaan tyyliinsä 😉

Perhekuvia meistä tässä perhekoossa on otettu vain kerran – ja se oli viimeksi kolme vuotta sitten kuopuksen ollessa vastasyntynyt (kiitos tuolloin ihanan Annan, joka tarjoutui ne ottamaan!). Meillä on tuosta viime kerrasta teetettynä upeat taulut seinälle – ja nyt ajattelimme myös teettää tuoreita tauluja tästä Leenan kuvauksesta! Pariskuntakuvien ja minun yksinkuvien tarkoitus taas oli saada someen, nettisivuille ja muihin virallisempiin paikkoihin freshit kuvat. Pariskuntakuvia taisimme ottaa viimeksi yhdeksän vuotta sitten ja omat virallisemmat kuvat napsaisi Jenna kaksi ja puoli vuotta sitten (kiitos ystäväni!). Menin noilla Jennan ottamilla kuvilla siis pari vuotta kaikissa somekanavissani, joten ehkä oli jo aika uudistaa kuvat, jotta olisin edelleen tunnistettavissa profiilikuvistani  😛

Tunika ja neule lainattu Marjaana Taskiselta, Me&i-myyjältä.

Mitä olisin tehnyt toisin

Se, mihin postauksen otsikkokin viittaa ja mikä on jäänyt hieman kaduttamaan, on se, että valokuvia emme ole käyneet ottamassa jokaisessa perhekoossa ja muutenkin välissä on saattanut olla moooonta vuotta. Keskimmäisestä ei ole yhtäkään virallisempaa kuvaa ennen kuin hän oli lähes neljä! Esikoisestakin on vain kuvat yksivuotiaana ja sitten seuraavaksi seitsemän vuotiaana. Kuopus oli ensimmäinen meidän lapsista, joka pääsi valokuvaajan kuvattavaksi niin raskausaikana kuin vastasyntyneenäkin. Tämä kuvaus tuli siis kivaan ajankohtaan! Saatiin ikuistettua poikamme heidän ollessaan 3-, 6-, ja 9-vuotiaat. Olemme me kyllä pojistamme itse ottaneet kuvia, mutta taulukelpoisiin kuviin emme ole panostaneet, vaikka periaatteessa omallakin kameralla sellaisia saisin, jos vaan asiaan paneutuisin. Olen todella kriittinen omaa kuvaustaitoani kohtaan, joten on paljon kivempi käydä varmasti asiansa osaavalla kuvaajalla kuin alkaa järjestämään jalustan ja itselaukaisimen kanssa omia kuvaussessioita, varsinkin siis jos tarkoituksena on saada koko perhe kuvaan mukaan. Muistan eräänkin kerran, kun viritin ulos hyvät kuvausolosuhteet, mutta pelastin kameran jalustimineen aika monta kertaa kaatumiselta, kun pojat hieman villiityivät. 😛

En ole sitä somerotua, joka ajattelee, että ”pic or didn’t happen” enkä halua ikuistaa valokuvaan jokaikistä arkista hetkeä (en itselleni enkä muille nähtäväksi). Mutta koska olen huomannut, että pikkulapsivuodet valuvat ohi yllättävän nopeasti (minullakin on syksyllä jo kaksi kouluikäistä!), niin tahdon, että vuosien vieriminen olisi ikuistettuina kauniisiin kuviin edes suht säännöllisesti. Lisäksi olen sen verran visuaalinen ihminen, että rakastan kauniita valokuvia ja koen tärkeänä, että niistä välittyy juuri se meidän perheen meininki, johon voi kuvien avustuksella hypätä vuosienkin päästä. Lapsille kuvaaminen ja kuvien esillä pitäminen kodissa kertoo, että he ovat tärkeitä, rakastettuja ja ihailtuja.

Minun takki ja hame lainattu Marjaana Taskiselta, Me&i-myyjältä.

Kolme tärkeintä asiaa kuvaamisessa valokuvaajan silmin

Kysyin Leenalta, mitkä kolme asiaa hän kokee valokuvauksessa tärkeimpinä asioina. Leena vastasi ensimmäiseksi, että luottamus valokuvaajan ja kuvattavan kesken. Toiseksi tärkeää on se, että kuvattava tuntee olonsa turvalliseksi kuvaajan kanssa. Kolmanneksi tärkeää on se, että kuvattava on oma itsensä. Nämä seikat johtavat siihen, että Leena saa kuvattavastaan parhaat puolet esiin ja kuvattava ei välttämättä enää ujostele tai kauhistele kameraa niin paljon.

Vaikka meidän perheessä tuskin kenelläkään on kameran pelkoa tai muutakaan kovin epämukavaa oloa kameran edessä, oli Leenan rento ja kannustava asenne iso syy siihen, miksi osasimme olla omia itsejämme kameran edessä ja miksi kuvat onnistuivat niin hyvin kuin onnistuivat. Pojat juttelivat mieluusti Leenalle koko kuvauksen ajan ja varmasti vaistosivat Leenan rauhallisen ja luotettavan olemuksen.

Neule lainattu Marjaana Taskiselta, Me&i-myyjältä.

Neule lainattu Marjaana Taskiselta, Me&i-myyjältä.

Leena on todella monipuolinen kuvaaja: hän kuvaa perheitä, lapsia, potretteja, häitä ja kaikenlaisia tapahtumia. Voisin kuvitella, että Leena voisi olla monelle perheelle luottokuvaaja läpi elämän, sillä hän handlaa kuvauksen kuin kuvauksen. Leenan kanssa voi käydä ottamassa vain esimerkiksi potrettikuvat tai sitten siihen voi yhdistää paljon muutakin, kuten meidän tapauksessa tehtiin. Leena kasaa toiveiden perusteella jokaiselle kuvattavalle sopivan setin.

Kiitos Leena tosi mukavasta päivästä ja tästä kahden yrittäjän kivasta yhteistyöstä! Vaikka maasto oli haastava, lapsia oli kolme ja kuvattavaa paljon, niin selvisimme hyvin, jee!

Vaatteet lainattu Marjaana Taskiselta, Me&i-myyjältä.

Lisää näitä Leenan ottamia kuvia näette varmasti minun tulevissa postauksissa kuvituskuvina! Yhtä ihanaa kuvaan voi ihastella myös Lapsikuiskaaja-sivuillani.

Leenan kotisivuja voit tutkailla täältä: warenkuvat.com

Leenan FB sivuja voit tutkailla täältä: Valokuvaaja Leena Warén

Leenan IG sivuja voit tutkailla täältä: Leena Warén

P.S. Myös korona-aikaan on turvallista kuvata valokuvaajan kanssa, varsinkin luonnossa kun kuvaa. Kaiken lisäksi valokuvattavaksi meneminen on suomalaisen työn tukemista parhaimmillaan! Itse halusin tukea paikallista yrittäjää kuvausten avulla myös niin, että lainasin kuviin Me&i-edustajalta Marjaana Taskiselta vaatteita pro bono. Marjaanan FB-sivut löydät täältä, IG:n täältä ja sähköpostia voi lähettää osoitteeseen: marjaana.taskinen@meandi.com

// Emmi

Kahden viikon päästä, 14.5. alkaa minun starttirahakauteni täysipäiväisenä yrittäjänä. Kiitän siis kaupunkiamme luottamuksesta yritysideaani kohtaan – myös näin korona-aikana. Ja kyllähän minä sen tiedän: yritykseni ydinteema on erittäin tärkeä, oli sitten korona- tai normaaliaika. Lasten hyvinvointi on aina tärkeä teema. Tulen jatkossa kirjoittelemaan jonkin verran yritysasioita blogiin, ainakin, jos ne näyttävät sitten statistiikan valossa myös kiinnostavan lukijoita. Ja aina, kun postaus kiinnostaa, kannattaa painaa postauksen sydäntä – se on myös yksi asia, josta bloggaaja näkee postauksen jollakin tavalla olevan onnistunut myös lukijoiden näkökulmasta. Yritysasioiden avaaminen blogiin tuntuu itsestä kivalta vaihtelulta!

Kevytyrittäjästä kokopäiväiseksi yrittäjäksi

Olen ollut reilut kaksi vuotta kevytyrittäjä ja tehnyt sivutyönä bloggaamisen lisäksi myös sisällöntuotannon hommia muille. Nyt on kuitenkin edessä uusi aluevaltaus: meinaan koulutus- ja valmennustyö! Yli puolen vuoden ajan olen yritystäni tästä näkövinkkelistä suunnitellut – ja vihdoin se toteutuu! Syys- ja lokakuussa yrittäjyys alkoi kiinnostaa ja ideat lähtivät pyörimään hullusti päässäni. Marraskuussa 2019 aloin kehittämään yritysideaa ihan kunnolla ja keskustelin tuntikausia eri ihmisten kanssa saaden todella arvokasta palautetta ja kehitysideoita (kiitos teille kaikille, jotka tunnistatte itsenne tästä!). Joulukuussa ideointi tyssäsi, koska koin ahdistusta herättävän tapahtuman, joka vei luovuuteni kokonaan. Tammikuussa vaikeudet saivat jatkoa, sillä koin traumaattisen tapahtuman, joka itse asiassa vaikuttaa edelleen arkeeni ja toimintakykyyni. Helmikuu meni myös toipuessa traumaattisesta tapahtumasta. Maaliskuussa aloin päästä hieman jaloilleni ja sain yrityksen suunnittelun taas käyntiin. Siihen hetkeen iskikin sitten korona, joka vaikutti koko arkeen ja toi rutkasti lisätöitä lasten ja kodin hoitoon. Yritykseni kaikki koulutukset ja valmennukset peruttiin kevään osalta. Vasta nyt, huhtikuun lopussa, alkaa arki tuntumaan siltä, että voisin taas jatkaa yrityksen suunnittelua, sillä onhan starttirahan alkuun enää kaksi viikkoa!

Huhtikuun alkupuolelta tuohon toukokuun puoleenväliin asti virallisesti olen hoitovapaan aikana kertyneillä lomilla vakityöstäni. Minulla on sosiaalityöntekijän toimi sairaalassa kuntoutuksen puolella, josta nyt sitten yrityksen perustaminen vuoksi hain työvapaata (toiselta nimeltä virkavapaata) puoleksi vuodeksi. Vaikka olenkin ihan varma, että saan sosiaalityöntekijän hommia milloin vain lähiseudultamme niin halutessani, niin halusin silti varmistaa selustani ottamalla työvapaata heti hoitovapaan päättymisen (ja niiden lomien) jälkeen. Näin ollen voin täysin turvassa aloittaa yritystoimintaani kokopäiväisesti.

Mitä yritän?

Verbi yrittää on minusta melko hauska, kun sitä tarkemmin alkaa miettimään 😀 Usein mietinkin, että on tämä aikamoista yrittämistä tämä yrittäminen. Mutta siis, mitä minä yritän? Millainen on yritykseni?

Yritykseni fokus on lasten ja aikuisten välinen vuorovaikutus ja kommunikointi. Järjestän koulutuksia, valmennuksia, luentoja ja workshoppeja pääasiassa yrityksille, yhdistyksille sekä kuntien työntekijöille. Teen myös pienryhmä- sekä yksilövalmennusta. Osaamisalueeni koulutusteni puolesta on sosiaalityö psykologian twistillä, NLP sekä ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmennus. Missioni on olla tekemässä maailmasta lapsimyönteisempää paikkaa. Tahdon auttaa aikuisia ymmärtämään lapsia paremmin. Tahdon jakaa aikuisille työkaluja lasten kohtaamisiin ja lasten kanssa kommunikoimiseen ja vuorovaikutukseen. Olen sitä mieltä, että lapset usein ansaitsisivat paljon parempaa kohtelua kuin he saavat! Haluan inspiroida ja kannustaa aikuisia kehitykseen myös tällä usein vähemmälle huomiolle jäävällä elämän osa-alueella. Lasten ja aikuisten välinen vuorovaikutus ja kommunikointi vaan vaikuttavat ihan kaikkeen elämään, se on oikeasti tärkeä asia! Aikuisen on helpompi olla lapsen kanssa, kun hän ymmärtää lasta paremmin ja osaa tiettyjä kommunikaation perusperiaatteita ja myöskin toteuttaa niitä arjessaan. Lapsi taas sitten kasvaa sen kaiken vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin keskellä, joten ei ole ihan sama, että millaista vuorovaikutusta ja kommunikaatiota lapseen suunnataan! Lapsella itsellä kun ei ole vielä samanlaisia kykyjä käsitellä vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon liittyviä vaikeita asioita, niin päävastuu on aina aikuisella, kun lapsi ja aikuinen ovat vuorovaikutuksessa. Näitä teemoja voisin avata lisää seuraavissa postauksissa, jos nämä aiheet kiinnostavat.

Nettisivuillani lisätietoa!

Nettisivuni ovat olleet jo monta kuukautta auki, mutta vasta nyt alan julkisesti niistä kertomaan, kun aktiivinen yrittäjyys alkaa. Voit siis käydä nettisivuillani lukemassa lisää minusta ja palveluistani. Kuten varmasti tiedätte, niin aloittava yrittäjä on yleensä erittäin kiitollinen kaikesta tuesta ja jaoista. Eli jos vähänkään tuntuu siltä, että yritykseni idea on tärkeä ja huomionarvoinen, voit nettisivuihin tutustumisen lisäksi auttaa minua ja vaikka tykätä juuri äsken perustamastani yrityksen FB-sivusta. Löydät sen nimellä Lapskuiskaaja.

// Emmi

SEURAATHAN MYÖS: IG: @emmianniinajansson / FB: @readysteadyflowblog

https://readysteadyflow.vaikuttajamedia.fi/2020/03/28/nepsy-valmentajakoulutus-olennaisia-asioita-kriisin-keskella/

https://readysteadyflow.vaikuttajamedia.fi/2020/01/10/vuosikymmenen-2010-kymmenen-mullistavinta-elamanmuutosta-meidan-perheessa/

https://readysteadyflow.vaikuttajamedia.fi/2019/12/05/minkalaista-on-kohta-kolmevuotiaan-imetys/