Olen valmis ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja!

Koulutus on ohi ja viimeisestä lähiopetusjaksosta on jo pari kuukautta. Tai no, viimeinen lähiopetusjakso muuttui sittemmin koronakevään tyyliin zoomin kautta toteutettavaksi, mutta silti. Halusin pitää valmistumisen jälkeen väliä tähän viimeiseen kirjoitukseen jonkin verran, sillä tahdoin makustella oppeja käytännössä vielä ennen viimeisten sanojan sanomista.

Ensimmäinen päivä: resilienssin vahvistamista ja ADD-aikuisen kokemusasiantuntijapuheenvuoro

Kun aloitin NEPSY-valmentajakoulutuksen, minulle selvisi aika pian, että tämä koulutus on osa arkea, ei mikään irrallinen juttu. Siksi en oikeastaan yllättynyt ollenkaan, kun ennalta mietittyä koulutuksen sisältöä muokattiin koronatilanteeseen sopivaksi. Tilanne, joka yhteiskunnassa vallitsi, otettiin kaikissa opetussisällöissä huomioon.

Ensimmäinen päivä alkoi Taina Laaneen luennolla. Taina on YTM, positiivisen psykologian asiantuntija (MAPP), ratkaisukeskeinen kouluttaja, työnohjaaja ja neuropsykiatrinen valmentaja eli aikamoinen tieto- ja kokemuspankki! Luennon aiheena oli valmentajan ja asiakkaan resilienssin vahvistaminen. Aihe oli kyllä niin tarpeellinen juuri siihen hetkeen! Taina omaa koulutustyylin, joka on samaan aikaan runsaasti tietoa tarjoava, lämmin, empaattinen ja määrätietoinen. Oli kiva startata koulutus tällä aiheella ja Tainan kanssa!

Valokuvaaja: Leena Waren Neule saatu lainaan Marjaana Taskiselta, Me&i-myyjältä

Iltapäivä kului sarjakuvataitelija ja kokemuskouluttaja Aleksi Lehtisen kanssa. Tätä iltapäivää olinkin odottanut jo oikeastaan ensimmäisestä lähiopetusjaksosta lähtien. Silloin meille kerrottiin, että viimeisenä lähiopetuskertana pääsemme kuulemaan ADD-aikuisen omakohtaisen elämäntarinan. Aleksi ei pettänyt odotuksiani! Aleksin osuus oli tietenkin erilainen kuin tässä koulutuksessa olleiden muiden kouluttajien osuudet olivat olleet. Ja niin kuului ollakin. Koulutuksen monipuolisuus sai viimeisen silauksen Aleksin puheenvuorolla!

Toinen päivä: pohdintaa, lopputöiden esittelyt… ja bileet!

Kun viimeisen opiskelupäivän aamulla availin Zoom-yhteyttä, oli olo jo vähän haikea. Tämä olisi viimeinen koulutuspäivä tämän porukan ja pääkouluttajamme Jennin kanssa. Näin se koulutus vaan hujahtaa ohi! Aamupäivällä käsittelimme ratkaisukeskeistä työotetta, ratkaisukeskeistä toimijuutta sekä valmentajuutta. Kaikki nämä teemat olivat erittäin hyviä, koulutusta kokonaisuudessaan pohtivia aiheita. Esittelimme päättötyöt ja reflektoimme niitä. Lopuksi juhlistimme valmistumistamme!

Päättötyön esittely Zoomissa oli melko mielenkiintoista, sillä olin tietenkin viimeiseen asti toivonut, että pääsisin esittelemään työni ihan kasvotusten kurssikavereilleni. Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin ja pienryhmätyöskentely meni suht näppärästi pienistä teknisistä ongelmista huolimatta. Kun oli aika juhlistaa valmistumista, kippistimme virtuaalisesti kuoharilasejamme.

Valokuvaaja: Leena Waren Neule saatu lainaan Marjaana Taskiselta, Me&i-myyjältä

Valehtelisin, jos väittäisin, että tämä oli lemppari(lähi)opetusjakso, sillä se ei ollut. Ja syy siihen oli ehdottomasti livekontaktien puute. Koulutus pääsee ihan erilaisiin sfääreihin kasvotusten kouluttautuessa! Toisaalta, jos Zoom-opetusta ei olisi ollut tässä viimeisenä, en olisi voinut olla varma tästäkään asiasta. Nyt tiedän, että NEPSY-koulutuksen yksi suurimmista anneista tulee juurikin siitä vuorovaikutteisuudesta, jota kasvotusten saadaan ammentaa! Kiitän kuitenkin KirsiConsultingin väkeä siitä, että he tekivät kaikkensa, että virtuaaliopetus oli parasta mahdollista, mitä netin välityksellä voi saada ja viimeisistäkin päivistä jäi hyvä fiilis. Halauksia emme kuitenkaan päässeet kurssikavereillemme antamaan, mutta täytyy luottaa, että elämä kuljettaa yhteen, jos niin on tarkoitus, ja sitten taas halataan.

Ajatuksia koulutuksesta kokonaisuudessaan

Koulutus oli hyödyllinen, kiva ja samaan aikaan sekä rento että haastava. Koulutuksessa parasta oli tunnelma ja asiantuntevat kouluttajat.

Vaikka aluksi hieman jännitti, että miten saan opiskelun mahtumaan arkeeni, niin sinne se vain sujahti, mutta ei toki ihan itsekseen, vaan välillä vähän aikatauluja pähkäillen. Koulutuksen alussa en tiennytkään, minkälaiseen myllytykseen henkilökohtaisessa elämässä joudunkaan koulutuskuukausien aikana, mutta onneksi en tiennytkään, sillä silloin olisin jättänyt koulutuksen aloittamatta. Kohtasin koulutuksen aikana niin suuria psyykettäni musertavia tapahtumia, että oli vähällä, että en olisi jaksanut koulutusta loppuun. Päätin silti yrittää – ja yrittäminen kannatti, valmistuin! Helppoa se ei ollut ja osa lähiopetusjaksoista meni traumaattisen stressin kourissa, mutta niistäkin päivistä muistan sen lämmön, jota osakseni sain niin kouluttajilta kuin opiskelukavereiltanikin.

Valokuvaaja: Leena Waren Neule saatu lainaan Marjaana Taskiselta, Me&i-myyjältä

Ammatillisesti ajatellen koulutus oli täydelliseen aikaan: valmistuin kuukausi ennen kuin aloitin täyspäiväisenä yrittäjänä! Ja jälkikäteen(kin) pohdittuna NEPSY-koulutus on ihan täydellinen lisäys osaamiseeni sosiaalityön, psykologian ja NLP:n joukkoon! Olen siis erittäin tyytyväinen, että valitsin juuri tämän koulutuksen ja juuri KirsiConsultingin järjestämänä. Ratkaisukeskeisyys, narratiivisuus, positiivisuus ja muutkin koulutuksen teemat ovat läsnä arjessani oikeasti joka päivä, kun olen lasteni kanssa. Ja miten mahtavaa, että pian pääsen käyttämään näitä menetelmiä/suuntauksia myös asiakkaitteni kanssa!

Koulutus antoi minulle siis paljon niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisestikin. Se haastoi ajattelemaan montaa asiaa perinpohjaisesti ja vahvisti jo opittuja asioita. Moni jo arjessani läsnä oleva toiminta sai nimen koulutuksen myötä ja ymmärrys lisääntyi entisestään. Toisaalta taas koulutus loi uusia siltoja vanhojen asioiden välille ja kokonaiskäsitys ihmisestä ja ihmisen toiminnasta vankistui ja sai uusia ulottuvuuksia. Jos kuvailisin koulutusta yhdellä sanalla, se oli voimaannuttava.

Kiitos KirsiConsulting yhteistyöstä – se oli ehdottomasti yksi parhaista yhteistöistä, joita ikinä olen tehnyt!

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @readysteadyflowblog

KOKO NEPSY-MATKA:

https://readysteadyflow.vaikuttajamedia.fi/2019/08/21/tulevan-vuoden-huippujuttu-minusta-tulee-neuropsykiatrinen-valmentaja/

https://readysteadyflow.vaikuttajamedia.fi/2019/10/22/nepsy-valmentajakoulutus-orientoitumista-ja-erilaisia-opiskelumuotoja/

https://readysteadyflow.vaikuttajamedia.fi/2019/11/30/nepsy-valmentajakoulutus-askel-kiehtovalle-epavarmuusalueelle/

https://readysteadyflow.vaikuttajamedia.fi/2020/01/13/nepsy-valmentajakoulutus-koulutuksen-puolivali-oli-rankka-mutta-erittain-hyodyllinen/

https://readysteadyflow.vaikuttajamedia.fi/2020/02/08/nepsy-valmentajakoulutus-hurahtaminen-alan-kirjallisuuteen/

https://readysteadyflow.vaikuttajamedia.fi/2020/03/28/nepsy-valmentajakoulutus-olennaisia-asioita-kriisin-keskella/

Kaikki postauksen kuvat: Leena Warén

Törmäsin valokuvaaja Leena Waréniin ensimmäiset kerrat pr-tilaisuuksissa, joissa Leena oli valokuvaajana ja minä kutsuvieraana. Leenan persoona ja kuvaustyyli jäi mieleeni! Aloimme seurata toisiamme somessa ja pian huomasimmekin jo suunnittelevamme yhteistä kuvaussessiota! Päätimme tehdä yhteistyötä: Leena pääsi kuvaamaan meidän perhettä ja minä sain lisätä taitavan valokuvaajan tunnettavuutta blogikirjoituksen avulla. Varsinkin näin vaikeaan korona-aikaan on ilo tehdä tämäntyylistä yhteistyötä.

Valokuvauksen suunnittelu

Hyvissä ajoin ennen kuvausta Leena kyseli toiveita, joita meillä oli kuvaukselle. Vaikka Leenalla onkin vahva oma tyyli, hän ottaa mielellään kuvattavien toiveet huomioon ja yrittää parhaansa mukaan toteuttaa ne. Toiveet voi ilmaista esimerkiksi lähettämällä Leenalle pinterest-kuvia tai ihan vain kertoen ideoista. Leena pyysi myös miettimään, millaista rekvisiittaa haluaisimme ottaa mukaan kuvaukseen, jos haluamme. Oma rekvisiitta tuo aina kivan, persoonallisen vivahteen kuviin.

Meillä oli tarkoitus ottaa perhekuvia, pariskuntakuvia sekä yksinkuvia minusta somekanaviin. Olin kuvaillut Leenalle muutamilla sanoilla, millaista fiilistä haemme kuviin. Leenan mielestä kaikki toiveemme olisi hyvin toteutettavissa, jos vain lapset jaksaisivat olla kuvauksissa enemmän kuin sen pari räpsäisyä. 😀

Minun t-paita ja farkut lainattu Marjaana Taskiselta, Me&I-myyjältä.

Keskimmäisen vaatteet lainattu Marjaana Taskiselta, Me&i-myyjältä.

Valokuvaus

Meillä oli melko kunnianhimoinen tavoite saada kuvattua koskimaisemissa paljon eri kuvia. Meillä oli mukana monet eri vaatekokonaisuudet ja muutamat eri rekvisiitat. Mielessämme meillä oli noin kymmenen eri ideaa. En alkanut etsimään netistä inspiraatiota (ainoastaan katsoimme Leenan kotisivujen valokuvat läpi), vaikka toki olisin voinut. Luotin siihen, että Leenallakin varmasti on paljon eri ideoita, miten sijoutumme kuvissa ja mitä niissä puuhaamme. Ja niin olikin! Lasten kanssa kuvatessa ei ollut juuri aikaa pähkäillä, vaan sitä vaan kuvattiin, vaihdettiin vähän asentoja ja kuvattiin. Itse menin asenteella, että ”onnistui, jos onnistui”, mutta Leena kyllä kommentoi kuvauksen aikana, että kyllä nämä onnistuvat hyvin!

Aikaa meillä vierähti paljon, koska vaihdeltiin vaatteitakin muutamia kertoja ja juostiin lasten perässä kallioilla, huteralla sillalla kuohuavan kosken päällä ja metsissä 😀 Eli meidän kuvaussessiomme ei todellakaan ollut sitä, että koko perhe poseeraa rauhassa paikoillaan ja kuvaajan käskystä vaan vaihdetaan asentoja… Kun on kolme vilkasta lasta, niin välillä piti pinnistellä motivoidakseen poikia kuviin 😀 Vähän aavistelin tämäntyylistä menoa jo kotona, joten nappasin yhdeksi rekvisiitaksi kauniin lasisen purkin, johon oli kätketty herkkuja lapsille. Tämä pysäytti pojat muutamiksi minuuteiksi paikoilleen ja herkuttelukuvistakin tuli hellyyttäviä! Tähän postaukseen valitsin meidän perheen somelinjan mukaisia kuvia, joten ne suloistakin suloisimmat lasten kasvokuvat jäävät vain meidän talon seinille nähtäviksi.

Minun takki ja hame lainattu Marjaana Taskiselta, Me&i-myyjältä.

Kaikista vaikein kohta oli pariskuntakuvaus, sillä silloin kumpikaan aikuisista ei pystynyt seuraamaan tiiviisti lasten tekemisiä. Jos oltaisiin kuvattu keskellä metsää, niin vaaroja ei olisi ollut niin paljon, mutta tosiaan kuvauspaikkamme oli Nurmijärven Myllykoski, jossa ympäristö sisälsi kosken lisäksi liukkaita kallioita ja sillan, jonka kaiteilla kiipeily tuntui kiinnostavan poikia vähän liikaakin 😛 Onneksi muutaman minuutin ajan pystyimme luottamaan siihen, että esikoinen vahtii pikkuveljiään, joten pari hyvää kuvaa kerkisimme ottamaan myös pariskuntana. Leena oli tosi kannustava koko kuvauksen ajan, vaikka minä jo meinasin luovuttaa näiden pariskuntakuvien suhteen 😀

Olimme kahdella autolla liikenteessä, joten perhe- ja pariskuntakuvauksen jälkeen jäin vielä esikoinen seuranani Leenan kanssa kuvaamaan minulle omia potrettikuvia. Olipa vähän erilaista keskittyä kuvaukseen ilman hätää siitä, kuka lapsista onkaan voinut hypätä koskeen. Kokonaisuudessaan meillä oli superkiva päivä Leenan kanssa, josta jäi jo ilman valokuviakin mukavat ja hauskat muistot mieleemme. Toivottavasti kuvistakin välittyy se hyvä fiilis, jonka Leena osaa nostaa kuvattavista esille 😎

Valokuvat

Jo samana iltana Leena laitteli ensimmäiset valmiit kuvat meille! Leena kertoi, että hän yleensäkin tykkää olla tehokas jä haluaa päästä hetimmiten kuviin käsiksi kuvaussession jälkeen. Katseltiin kuvia porukalla – ja aika monta ”ihana kuva!”, ”mikä fiilis tuossa onkaan!”, ”hieno!” kommenttia kuvat keräsivätkin! Kuvat olivat meidän näköisiä: vauhdikkaita, höpsötteleviä ja tunteikkaita. Osassa kuvista nauroin niin vedet silmissä, että pelkäsin jo meikkienkin leviävän 🙂 Leenan lisäksi hauskaan tunnelmaan siivitti myös esikoisemme, joka kertoili vitsejään omaan tyyliinsä 😉

Perhekuvia meistä tässä perhekoossa on otettu vain kerran – ja se oli viimeksi kolme vuotta sitten kuopuksen ollessa vastasyntynyt (kiitos tuolloin ihanan Annan, joka tarjoutui ne ottamaan!). Meillä on tuosta viime kerrasta teetettynä upeat taulut seinälle – ja nyt ajattelimme myös teettää tuoreita tauluja tästä Leenan kuvauksesta! Pariskuntakuvien ja minun yksinkuvien tarkoitus taas oli saada someen, nettisivuille ja muihin virallisempiin paikkoihin freshit kuvat. Pariskuntakuvia taisimme ottaa viimeksi yhdeksän vuotta sitten ja omat virallisemmat kuvat napsaisi Jenna kaksi ja puoli vuotta sitten (kiitos ystäväni!). Menin noilla Jennan ottamilla kuvilla siis pari vuotta kaikissa somekanavissani, joten ehkä oli jo aika uudistaa kuvat, jotta olisin edelleen tunnistettavissa profiilikuvistani  😛

Tunika ja neule lainattu Marjaana Taskiselta, Me&i-myyjältä.

Mitä olisin tehnyt toisin

Se, mihin postauksen otsikkokin viittaa ja mikä on jäänyt hieman kaduttamaan, on se, että valokuvia emme ole käyneet ottamassa jokaisessa perhekoossa ja muutenkin välissä on saattanut olla moooonta vuotta. Keskimmäisestä ei ole yhtäkään virallisempaa kuvaa ennen kuin hän oli lähes neljä! Esikoisestakin on vain kuvat yksivuotiaana ja sitten seuraavaksi seitsemän vuotiaana. Kuopus oli ensimmäinen meidän lapsista, joka pääsi valokuvaajan kuvattavaksi niin raskausaikana kuin vastasyntyneenäkin. Tämä kuvaus tuli siis kivaan ajankohtaan! Saatiin ikuistettua poikamme heidän ollessaan 3-, 6-, ja 9-vuotiaat. Olemme me kyllä pojistamme itse ottaneet kuvia, mutta taulukelpoisiin kuviin emme ole panostaneet, vaikka periaatteessa omallakin kameralla sellaisia saisin, jos vaan asiaan paneutuisin. Olen todella kriittinen omaa kuvaustaitoani kohtaan, joten on paljon kivempi käydä varmasti asiansa osaavalla kuvaajalla kuin alkaa järjestämään jalustan ja itselaukaisimen kanssa omia kuvaussessioita, varsinkin siis jos tarkoituksena on saada koko perhe kuvaan mukaan. Muistan eräänkin kerran, kun viritin ulos hyvät kuvausolosuhteet, mutta pelastin kameran jalustimineen aika monta kertaa kaatumiselta, kun pojat hieman villiityivät. 😛

En ole sitä somerotua, joka ajattelee, että ”pic or didn’t happen” enkä halua ikuistaa valokuvaan jokaikistä arkista hetkeä (en itselleni enkä muille nähtäväksi). Mutta koska olen huomannut, että pikkulapsivuodet valuvat ohi yllättävän nopeasti (minullakin on syksyllä jo kaksi kouluikäistä!), niin tahdon, että vuosien vieriminen olisi ikuistettuina kauniisiin kuviin edes suht säännöllisesti. Lisäksi olen sen verran visuaalinen ihminen, että rakastan kauniita valokuvia ja koen tärkeänä, että niistä välittyy juuri se meidän perheen meininki, johon voi kuvien avustuksella hypätä vuosienkin päästä. Lapsille kuvaaminen ja kuvien esillä pitäminen kodissa kertoo, että he ovat tärkeitä, rakastettuja ja ihailtuja.

Minun takki ja hame lainattu Marjaana Taskiselta, Me&i-myyjältä.

Kolme tärkeintä asiaa kuvaamisessa valokuvaajan silmin

Kysyin Leenalta, mitkä kolme asiaa hän kokee valokuvauksessa tärkeimpinä asioina. Leena vastasi ensimmäiseksi, että luottamus valokuvaajan ja kuvattavan kesken. Toiseksi tärkeää on se, että kuvattava tuntee olonsa turvalliseksi kuvaajan kanssa. Kolmanneksi tärkeää on se, että kuvattava on oma itsensä. Nämä seikat johtavat siihen, että Leena saa kuvattavastaan parhaat puolet esiin ja kuvattava ei välttämättä enää ujostele tai kauhistele kameraa niin paljon.

Vaikka meidän perheessä tuskin kenelläkään on kameran pelkoa tai muutakaan kovin epämukavaa oloa kameran edessä, oli Leenan rento ja kannustava asenne iso syy siihen, miksi osasimme olla omia itsejämme kameran edessä ja miksi kuvat onnistuivat niin hyvin kuin onnistuivat. Pojat juttelivat mieluusti Leenalle koko kuvauksen ajan ja varmasti vaistosivat Leenan rauhallisen ja luotettavan olemuksen.

Neule lainattu Marjaana Taskiselta, Me&i-myyjältä.

Neule lainattu Marjaana Taskiselta, Me&i-myyjältä.

Leena on todella monipuolinen kuvaaja: hän kuvaa perheitä, lapsia, potretteja, häitä ja kaikenlaisia tapahtumia. Voisin kuvitella, että Leena voisi olla monelle perheelle luottokuvaaja läpi elämän, sillä hän handlaa kuvauksen kuin kuvauksen. Leenan kanssa voi käydä ottamassa vain esimerkiksi potrettikuvat tai sitten siihen voi yhdistää paljon muutakin, kuten meidän tapauksessa tehtiin. Leena kasaa toiveiden perusteella jokaiselle kuvattavalle sopivan setin.

Kiitos Leena tosi mukavasta päivästä ja tästä kahden yrittäjän kivasta yhteistyöstä! Vaikka maasto oli haastava, lapsia oli kolme ja kuvattavaa paljon, niin selvisimme hyvin, jee!

Vaatteet lainattu Marjaana Taskiselta, Me&i-myyjältä.

Lisää näitä Leenan ottamia kuvia näette varmasti minun tulevissa postauksissa kuvituskuvina! Yhtä ihanaa kuvaan voi ihastella myös Lapsikuiskaaja-sivuillani.

Leenan kotisivuja voit tutkailla täältä: warenkuvat.com

Leenan FB sivuja voit tutkailla täältä: Valokuvaaja Leena Warén

Leenan IG sivuja voit tutkailla täältä: Leena Warén

P.S. Myös korona-aikaan on turvallista kuvata valokuvaajan kanssa, varsinkin luonnossa kun kuvaa. Kaiken lisäksi valokuvattavaksi meneminen on suomalaisen työn tukemista parhaimmillaan! Itse halusin tukea paikallista yrittäjää kuvausten avulla myös niin, että lainasin kuviin Me&i-edustajalta Marjaana Taskiselta vaatteita pro bono. Marjaanan FB-sivut löydät täältä, IG:n täältä ja sähköpostia voi lähettää osoitteeseen: marjaana.taskinen@meandi.com

// Emmi