Meidän syyslomaviikko ei ollut tämä meneillään oleva viikko, vaan viime viikko, mutta ajattelin kuitenkin rustailla vielä syyslomasta vähän. Oikeastaan kirjoitan hälventääkseni perheiden loma-ahdistusta. Haluan tällä tekstilläni välittää ajatuksen, että loma voi olla oikeasti tosi kiva ja onnistunut, vaikka lomalla ei tekisikään ”mitään” eli toisin sanoen jos vain olisi kotona, ulkona ja puuhastelisi lähiympäristössä juttuja lasten kanssa.

Jos ihan kirjaimellisia halutaan olla, niin eihän meillä kai edes ollut sellaista ”oikeaa” syyslomaa, sillä meidän perheestä 2/5 ei edes lomaillut. Meillä mies oli työmatkalla keskiviikkovarhaisaamusta perjantai-lauantai väliseen yöhön. Keskimmäinen kävi eskariaan neljä tuntia päivässä. Miehen työmatka (ja muutenkin työviikko) oli pakollinen, mutta keskimmäisen valinta eskariin menosta täysin vapaaehtoinen. Keskimmäinen käy yksityistä eskaria, ja se oli auki myös syyslomalla. Keskimmäinen sai itse päättää, haluaako mennä eskariin vai ei, vaikka itse eskariopetusta ei ollutkaan tuona viikkona. Mutta kaikkea muuta kivaa puuhaa oli! Meillä vanhemmilla ei ollut mitään tuota keskimmäisen päätöstä vastaan, sillä keskimmäinen rakastaa eskarissa käyntiä ja toisaalta kuukausimaksuun sisältyy myös tuo syysloman aikainen toiminta.

Mitä kaikkea teimme?

Niin, mehän emme juuri tehneet mitään kummempaa. Tuolla viikolla oli pojilla kaksi harrastusta, sähly sekä uimakoulu. Muut harrastukset olivat tauolla. Toisaalta omalla paikkakunnalla lomaileville tämä on kiva juttu, kun on tuttuja tekemisiä, mutta toisaalta varmasti harmi niille, jotka ovat lomailemassa muualla. Näiden harrastusten lisäksi meidän kotikaupunki oli järjestänyt vaikka mitä kaikkea kivaa lapsille. Me emme hyödyntäneet kuin yhtä aktiviteettia: temmellyspäivää paikallisella urheilutalolla. Temmellyspäivässä oli kaikenlaista urheilullista aktiviteettia lapsille.

Tuon temmellyksen lisäksi olisi ollut esimerkiksi graffitityöpaja, ilmainen kuljetus Linnanmäen valokarnevaaleille sekä paljon vapaita luisteluvuoroja jäähalleilla. Esikoisen harmiksi graffitityöpaja oli jo täynnä, kun yritin ilmoittaa häntä sinne, Valokarnevaalit kuljetuksineen olivat liian myöhäiseen ajankohtaan kuopusta ajatellen, sillä takaisin tulo oli vasta klo 23, muuten oltaisiin menty ihan varmasti! Ja jäähallien luisteluvuorot menivät sitten muuten vain jotenkin ohi.  Eli aika lailla syysloma meni kotoillessa ja pihaillessa. Isommilla pojilla oli tosi hyvä ulkoleikki, jota he jaksoivat leikkiä monta tuntia aina putkeen. Heillä on pihalla pitseria, jossa he valmistavat hiekasta, sammaleesta, kurasta ja vedestä kaikenlaisia herkkuja. Perusleikki siis, johon he saivat syyslomalla oikein kunnon flown päälle. Ja ai niin, veihän mies pienemmät pojat myös Superparkkiin, kun oli palannut työmatkaltaan. Isompien poikien kanssa minä otin kolminkeskisen ajan ja kävimme pitkällä lenkillä yhdessä.

Muuten aika kului kotona lähinnä leikkien ja touhuten, lukien ja pelaten. Parastahan sekin on. Ja tosi ok viettää välillä tällaisiakin lomia, jolloin ei tarvitse tehdä mitään kummempaa. Eipä muuten taidettu tavata lasten kanssa ketään ystävääkään tuona viikkona, ainoastaan Mummon ja minun siskon kanssa näimme. Olipa sekin erityislaatuista, olla niin paljon vain keskenämme. Minä vietin yhden oman hetken ystäväni kanssa, kun kävimme yhdessä kävelyllä sunnuntai-iltana, lomaviikon päätteeksi. Ulkoleikeissä ollessaan pojat tosin taisivat leikkiä naapureiden lasten kanssa…

Ja ai niin, mitä tapahtui autolle

Tapahtuipa lomalla vielä yksi mainittava asia, josta itse asiassa olisin saanut otsikonkin aikaiseksi, jos olisin halunnut, haha. Olen aiemmin teille kirjoittanut, että lähes aina tapahtuu jotakin isompaa harmia, kun mies on työmatkalla (klik!). Mitäs tällä kertaa tapahtui? No, ei sen kummempaa kuin että auto jäi kaupungille. 😀 Auto, jonka ostimme kolme kuukautta sitten ja jonka piti olla täysin kunnossa. Virtaa autoon tuli, mutta auto ei kännistynyt. Minulla oli kyydissä esikoinen ja kuopus. Keskimmäinen oli halunnut jäädä kotiin opettelamaan yksinololoa… Hieman tämä tapahtunut nostatti taas sykettä, mutta onneksi uskaltauduin kysymään ventovierasta naista avuksi, joka sitten vei meidät kotiin. Olisi ollut hieman kurja kävellä neljää kilometriä kotiin väsyneiden ja nälkäisten lasten kanssa pimeässä, kun yksi lapsi odottelee jo meidän kotiintuloa. Onneksi avuliaita ihmisiä on olemassa 🙂 Kiitos siis vielä tätäkin kautta Moona, johon saimme automatkan verran tutustua 🙂

Myöhemmin, kun auton tilannetta selvitettiin, niin saimme tietää, että akkua ei oltu autoon koskaan vaihdettu, joten se nyt vaan oli tullut tiensä päähän. Käynnistäessäni autoa kaupungilla se jaksoi vielä sen verran, jotta valot ja radiot tulivat päälle, mutta ei tarpeeksi, jotta olisi käynnistynyt. Akun vaihdoksen jälkeen taas koko auto alkoi toimimaan. Hassua vaan, miten tämäkin sattui miehen työmatkan aikana, heh.

Minä haluan kuitenkin uskoa, että pian tapahtumat kääntyvät niin, että joka miehen työmatkan aikana alkaa tapahtumaan jotakin ihan superia, joka kerralla jokin kiva iso uutinen! Huomenna sunnuntaina aamulla mies starttaa syksyn pisimmälle työmatkalle, meinaan yhdeksän päivää kestävälle sellaiselle. Lapsille se saattaa tarkoittaa yhtätöistä päivää ilman isin näkemistä, sillä lähdöt ovat aamuviideltä ja tulot myöhään illalla. Reissuja on muutamia tuon yhdeksän päivän aikana, joten kaksi yötä mies tulee nukkumaan kotiin ja vaihtamaan tarvittavat välineet tuona aikana, mutta tuskin juuri nähdään.

Sellainen syysloma meillä. Kiva, vaikka ei tehty juuri kummempaa! Miten teidän syysloma meni? 🙂

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA:

IG: @emmianniinajansson / FB: @readysteadyflowblog

SINUA SAATTAISI KIINNOSTAA MYÖS:

KUUSIVUOTIAAN UNELMAPÄIVÄ MINUN KANSSA KAKSISTAAN

TOIVEPOSTAUS: MEIDÄN PERHEEN PÄIVÄRYTMI

ÄITIYS ON OPETTANUT MINUA ENEMMÄN KUIN MIKÄÄN MUU TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ

Minkälainen on kuusivuotiaan unelmapäivä? Meidän keskimmäinen sai yhden vuorokauden aikaa päättää minun ja hänen tekemiset. Mitä kaikkea siis tehtiinkään?

Yllätyksenä kaksinaikaa

Me saimme keskimmäisen kanssa yllättäen kahdenkeskisen vuorokauden. Mummo oli käymässä meillä perjantai-iltana. Kuopus ja esikoinen tahtoivat lähteä Mummolaan saunomaan. No, koska kello oli jo viisi, oli saunan jatkeeksi luonnollista jäädä myös yökylään, sillä  välimatka on 15km meidän ja Mummolan välillä. Tällä kertaa päästin pojat ihan mielellään Mummolaan, sillä he eivät olleet olleet siellä pitkään aikaan. Lisäksi kuopus oli monta viikkoa ollut sitä mieltä, että hän ei tahdo olla äidistä erossa ollenkaan. Nyt, kun Mummolan sauna alkoi kutsumaan, niin päästin hänet ilman epäröintejä. Ja oli muuten hyvä päätös! Meinaan keskimmäisen kannalta. Kun Mummolan auton perävalot kaartuivat pois näkyvistä, alkoi keskimmäinen pomppia ilosta ja hyppäsi kaulaani: ”Äiti, nyt me voidaan tehdä iiiiiiihan mitä vain!”, huudahti hän. Hetken aikaa mietin, että okei, nyt on varmaan paikallaan antaa vuorokausi vain keskimmäisellemme, jonka kanssa tulee yleensä todella vähän vietettyä aikaa muuten kaksistaan. Olisihan minulla ollut hurjasti opiskelu-, työ- ja blogijuttuja, mutta joskus on vaan antauduttava lapsen ideoille.

Lupasin keskimmäisellemme, että keskityn vain häneen ja teemme asioita, joita hän tahtoo – koko seuraavan vuorokauden ajan! Mielessäni toki mietin, että tuleekohan sieltä nyt sitten sitten kaikenmaailman huvipuistot ja ravintolat tai jotakin kuumailmapallolentoja. En tässä vaiheessa rajoittanut hänen toiveitaan millään tavalla, vaan avoimin mielin kuuntelin, mitä hän tahtoo tehdä.

Perjantai

klo 17-18 teimme itse kirjan kuvituksineen teksteineen (aiheena oli ihmeellinen elämä)

klo 18-20 siivosimme kerrankin ihan rauhassa keskimmäisen huoneen jokaista tavaraa myöten

klo 20 menimme nukkumaan

klo 20:30 olimme varmaan jo molemmat unessa (ja nukuttiin ihanasti kainaloittain!)

Lauantai

klo 07:00 heräsimme

klo 07-08 kuuntelimme äänisatuja sängyssä

klo 08-11 teimme tarratauluja, siivosimme askartelukaapin, askartelimme, leikimme pankkileikkiä

klo 11-13:30 menimme sählytreeneihin

klo 13:30-14:00 keskimmäinen leikki pihalla naapureiden kanssa

klo 14:00-18:00 leikimme tiiviisti aamupäivällä keskenjäänyttä pankkileikkiä

klo 18:00-19:30 teimme kymmenen kilometrin lenkin (minä olin jalkaisin ja keskimmäinen pyörällä)

klo 19:30-20:30 pankkileikin lopetus

klo 20:30-21:30 olimme sohvalla sylikkäin jutellen

klo 21:30 keskimmäinen meni nukkumaan, minä jäin vielä siivoamaan keittiötä

Ihan(an) arkisia juttuja!

Tämmöinen vuorokausi meillä oli – miltä vaikuttaa? Minä oikeastaan yllätyin, että keskimmäinen ei toivonut tämän ihmeempiä. Kaikki, mitä tehtiin, oli keskimmäisen toiveita ja juuri sen verran tehtiin aina yhtä juttua, kun häntä huvitti. Toisaalta tiesin, että hän on ihan vain rauhallisen yhdessäolon tarpeessa, mutta että ihan näin puhtaasti kotijutuissa vuorokausi meni, niin oli ehkä kuitenkin pieni yllätys. Kahta asiaa keskimmäinen ehdotti, mutta hän päätyikin, että voidaan tehdä ne myöhemmin. Hän olisi tahtonut mennä kauppaan ostamaan omilla rahoillaan uusimman Pokemon-lehden ja hän olisi tahtonut opettaa minua pelaamaan jotakin tiettyä peliä tabletilla. Nämä sitten kuitenkin jäivät leikkien varjoon ja odottamaan muita hetkiä.

Meillä oli ihan älyttömän kiva vuorokausi yhdessä! Tämä vuorokausi vain vahvisti sitä mielipidettäni, että on äärimmäisen tärkeää viettää lapsen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Kiitos siis Mummolle, kun halusi ottaa kuopuksen ja esikoisen luokseen! Ja kiitos keskimmäiselleni aivan ihanasta ajasta kaksin.  Minkälaista sitä olisikaan olla perheen ainoa lapsi, sitä keskimmäinenkin jäi miettimään tämän vuorokauden jälkeen…

Jos teillä on monta lasta, niin vietättekö te kahdenkeskistä aikaa aina yhden lapsen kanssa kerrallaan? Mitä te teette silloin?

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @skribentti / FB: @readysteadyflowblog

SINUA SAATTAISI KIINNOSTAA MYÖS:

MEIDÄN PERHEEN PÄIVÄRYTMI

JOS OLISIT KAKSIVUOTIAS, NIIN MIHIN PIILOTTAISIT AUTONAVAIMET?

ÄITIYS ON OPETTANUT MINUA ENEMMÄN KUIN MIKÄÄN MUU TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ