Kyselin instagramissani taannoin postausideoita- ja toiveita. Sainkin niitä, kiitos! Tämä kysymys energisyydestäni nousi eräältä seuraajaltani ja tätä kysymystä olen myös kavereiltani ja ystäviltäni kuullut. Joka kerta, kun joku kyselee, että miten ihmeessä saan aikaiseksi niin paljon tai miten ihmeessä jaksan arkea niin energisenä, hieman hämmennyn. En ole ajatellut vastauksia näihin kysymyksiin ikinä perinpohjaisesti, mutta nyt aloin ajattelemaan, kun kerta postausta tästä toivottiin.

Tietenkin termi ”energisyys” voidaan määritellä monin eri tavoin, ja eri ihmiset kokevat energisyyden eri tavalla. Toisten mielestä tiettyä henkilöä voidaan kuvata energiseksi, kun taas toisen ihmisen mielestä häntä ei voi määritellä energiseksi. Omaan energisyystasoon en tämän takia voi ottaa kantaa, jos sitä objektiivisesti arvioidaan. Voin vain kertoa niistä asioista teille, joiden luulen vaikuttavan siihen, että jaksan hyvin nämä kaikki asiat, joita teen. 🙂

Energisyyteni syitä: pyhä kolminaisuus?

Mitkä siis ovat syitä minun energisyyteeni? Ensimmäiset ajatukset, jotka tulivat mieleeni, kun aloin ajattelemaan energisyyttä, olivat ne kolme perusasiaa, joita joka puolella terveysskeneä viljellään: ravinto, lepo ja liikunta. Voin kertoa, että minulla nämä asiat eivät ole kaikki ihan kohdillaan. Kaivellaan siis hetki ensin näitä kolmea pyhää asiaa, ja sen jälkeen sitten kerron, mitkä kaikki muut asiat vaikuttavat minun energisyyteeni…

Ravinto. En syö minkään ruokavalion mukaan tiukasti. Syön sellaisia ruokia, joita minun tekee mieli ja joista minulle tulee hyvä olo. Kaikki, ihan kaikki, mitä minä syön, syön hyvällä omalla tunnolla. En ole hyvä esimerkki täydellisestä syöjästä, sillä kuten yhdessä viimeaikaisista teksteistäkin kerroin, niin ravintolisät ja vitamiinit jäävät aivan liian usein sinne kaappiin (tässä yritän skarpata nyt!). Silti tiedän, että syön paljon ruokia, jotka tekevät hyvää energisyydelleni: minä muun muassa rakastan kasviksia ja syön niitä paljon!

Lepo. Tiedän, että saan nukuttua liian vähän. Lisäksi nukun liian katkonaisesti. En myöskään arjessa saa aina tarpeeksi lepohetkiä. En kuitenkaan ota tästä minkäänlaista stressiä. Nyt tilanne on tämä. Tilanne on hyvinkin todennäköisesti muutaman vuoden päästä jo parempi. 🙂

Liikunta. Arkiliikuntaa ja hyötyliikuntaa saan aivan varmasti tarpeeksi, mutta kunnon hikiliikuntaa en saa tarpeeksi. Kehoni rakastaa liikkumista, joten paikallaan olo ei edes sovi minulle. Kotiäitiys näin ollen on minulle täydellinen ratkaisu!

Entäs ne muut jutut?

No, kuten huomasittekin, ”perusjutut” terveyden suhteen eivät ole minulla täydellisiä, eivätkä aina edes hyviä… Mutta tiedän, että energisyyteni pohjautuu muutamaan muuhunkin juttuun, jonka tavoitin, kun asiaa pohdin.

Stressittömyys. En esimerkiksi stressaa edellä mainituista asioista: jos en saa syötyä juuri tietyllä tavalla tai nukuttua tarpeeksi tai liikuttua tarpeeksi, niin ei haittaa! En myöskään halua stressata asioista, joihin en voi vaikuttaa. Käytän energiani mieluummin niihin asiohin, joihin voin vaikuttaa. (Niiden minun vaikutuspiiriini liittyvien asioiden suhteen saatankin stressata, mutta opettelen koko ajan hellittämään otetta hieman myös niiden asioiden suhteen…)

Kiitollisuus. Kaikki pohjaa tähän. Olen joka ikinen päivä kiitollinen monista asioista. Näen kiitollisuuden aiheet, tunnen ne ja puhun niistä. Kiitollisuus on yksi tärkeimmistä asioista elämässä, ja koen, että se on yksi syy energisyyteeni! Olen kiitollinen elämästäni ja kaikesta siitä, mitä SAAN tehdä, ja se ehkä siis näkyykin!

Positiivinen ajattelu. Jos tällä hetkellä voisin valita vain yhden asian, josta toitottaa maailmalle, niin se olisi positiivinen ajattelu! Ai että –  se voi muuttaa niiiiin paljon asioita maailmassa! En puhu mistään epärealistisesta pumpulihörhöydestä, vaan ihan vain tavallisesta positiivisesta ajattelusta. Koen, että osaan ajatella arjessa myös niinä vaikeina hetkinä jo aika varmasti positiivisesti ja toivoa-antavasti. Ja yhä opettelen paremmaksi!  Positiivinen ajattelu ohjaa siis ajattelua ja toimintaa toivottuun suuntaan silloinkin, kun olen väsynyt, rasittunut ja surullinen. Tämän kautta energiani on varmasti minulla paremmin käytössä kuin jos olisin kovinkin negis ja hukuttaisin itseni, tunteeni ja kehoni negatiivisuuteen.

Energisoiva seura. Kaikkien tuntema tutkittuun tietoon perustuva viisaus menee näin: olet viiden sinulle lähimmän ihmisen keskiarvo. Valitse siis tarkasti seurasi. Ja niin olen minäkin valinnut. Tai ei oikeastaan minun juuri ole tarvinnut aktiivisesti valita – elämä on ihan itsekseen vienyt tien pois toisten luota ja kohti toisia ihmisiä tässä viimeisten kahdeksan vuoden aikana… On riittänyt, että itse olen oppinut tuntemaan itseni ja omat arvoni ja olen tajunnut, että millaisessa seurassa viihdyn ja millaisessa en. Kun on hyvää energiaa säteilevien ihmisten seurassa, ei voi seurata mitään huonoa omankaan energian suhteen! Ja toisaalta, välillä kun on vaan pakko olla kaikenlaisten (myös niiden negatiivisten) ihmisten kanssa, on opittava pitämään omat rajansa kunnossa (tässä on ollut opettelua ja on edelleen!). Toimivien rajojen kanssa ei huono energia niin tartu itseen. (Tästäkin aiheesta, kuten jokaisesta näistä, voisin kirjoittaa montakin blogipostausta. Pyrin kuitenkin pitämään jutut suhteellisen rajattuina nyt….)

Saan tehdä sitä, mistä nautin: Luulen, että tämä on yksi tärkeimmistä energisyyteni avaimista. Olen opetellut tekemään elämässäni sellaisia valintoja, jotka palvelevat arvojani. Tällöin energiani kohdistuu oikeisiin juttuihin, eikä ”valu hukkaan”. Ehkä se näkyy siis ulospäin energisyytenä, innokkuutena, toiveikkuutena, sisukkuutena jne.?

Avoimuus ja rehellisyys. Kun on avoin ja rehellinen niin itselleen kuin toisillekin, niin energia ei kulu kaikenmaailman peittelyihin, yrittämisiin, valehteluihin… Avoimuus ja rehellisyys myös välillä sattuvat paljon, mutta loppupelissä ne ovat ainoat oikeat tavat elää elämää omannäköisesti, rakkaudellisesti ja aidolla energialla!

Lopuksi vielä haluan sanoa, että mielestäni energisyys ei ole ihan yksiselitteinen asia, enkä edes nyt lähtenyt katselemaan, mikä on termin virallinen määritelmä. Energisyytenä ehkä pidetään yleisesti ottaen sellaista ihmistä, joka saa paljon asioita aikaan, jaksaa hyvin ja tuo hyvää energiaa ympärilleen, eikö? Jos puuhakkuuteni näyttäytyy ympärille energisyytenä, niin kaikki edelliset kertomani seikat toki siis vaikuttavat siihen. Ja sitten tietenkin se seikka, että minä ihan vain oikeasti tykkään olla aktiivinen (niin kehon kuin mielenkin osalta), tehdä paljon asioita, lukea ja opiskella, käydä erilaisissa paikoissa ja tapahtumissa, matkustella, olla ystävien kanssa, kokea paljon asioita, puuhailla lasten kanssa… En koe, että kovin paljon tarvitsisin sellaista yksinaikaa, jolloin en vain tee mitään, joten ehkä tämä energisyyteni/touhukkuuteni/tekemisintoni on myös persoonakysymys 🙂 Koen, että elämänhaluni on suuri – rakastan elämää, ja on kiva, jos se näkyy energiassani 🙂

Millaisia ajatuksia tämä postaustoiveteksti herätti? Muista, että aina saa heitellä postaustoiveita 🙂

// Emmi

(Kuvat on ottanut Terhi ystäväni Annan babyshowereilla)

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA:

IG: @skribentti / FB: @readysteadyflowblog

Meidän perheen yhteinen kesäloma alkoi NYT! Jippii! Tähän asti tätä kesää vain minä olen lomaillut lasten kanssa (jos siis hoitovapaalla olevan ja sivutöitä tekevän voi sanoa lomailevan 😉 )

Viime kesänä meillä ei yhteistä varsinaista lomaa ollut ollenkaan miehen työpaikan vaihdoksen takia. Nyt meillä sentään on parisen viikkoa kesällä yhteistä lomaa, ja se tuntuu aika luksukselta 🙂 Mitä kaikkea sitten ajattelimme tehdä? Suunnitelmia on tällä hetkellä kolme: käydä mökillä, nähdä ystäviä ja viettää isompien poikien yhteissynttäreitä. Eikös siinä ole jo aika kivasti tekemistä? Tottakai lomaan sisältyy aimo annos herkullista ruokaa, kuten meillä aina arkeenkin sisältyy. Toivottavasti pääsemme myös vaeltamaan yhden päivävaelluksen ja saamme uida paljon! Muu suunnitellaan sen mukaan, mitä mieleen tulee… Olemme kyllä harkinneet Linnanmäkeä, Särkänniemeä, Tykkimäkeä, Lappiin lähtöä, ja jep – jos rehellisiä ollaan, niin vilkuiltiin kyllä myös äkkilähtöjä ulkomaille, kun katsottiin tulevaa säätä… En tiedä, toteutuuko näistä mikään. Voi olla, että ei. Ja ainahan on varsinaisen loman jälkeen vielä kesäviikonloppuja aikaa tehdä yhdessä juttuja, kuten tähänkin asti olemme tehneet!

Pari sanaa somelomista

Loma ei ehkä näy blogissa hiljaisuutena, vaan pyrin ainakin pari postausta saada loman aikana tänne kirjoiteltua. Myöskään somesta en ota mitenkään erityisesti lomaa, vaikka olenkin sen kannalla, että someloma on oikein hyvä ratkaisu ihmisille, jotka somea paljon käyttävät. Itse en lue itseäni somen aktiivikäyttäjäksi, sillä saattaa hyvinkin olla, että somessa viettämäni aika arkenakin on normaalisti vain muutamia minuutteja päivässä. Minä voisin hyvin elää ilman somea, enkä koe olevani lainkaan addiktoitunut siihen. Siksi erityisiä lomia en aio somesta ottaa. Ne tulevat itsestään. Saattaa mennä päivä, parikin, kun face ja insta pysyvät kiinni.

Vaikka tykkään somesta monestakin syystä (inspiroituminen, vertaistuki, tiedon saanti, kauniit kuvat…), niin en koe tarpeelliseksi kertoa kaikkea somessa enkä halua poikien takia olla montaakaan kertaa päivässä kännykällä heidän nähden. Jos meillä käy vieraita, niin en ole ensimmäisenä kännykkä kädessä siitä muille kertomassa. Me keskitymme silloin vieraisiin. Jos olemme perheen kesken jossakin, niin ei minulla ole ensimmäisenä mielessä kertoa siitä somelaisille. Instassa oleva materiaali meidän elämästämme (vieraat, ajatukset, käymämme menot) on ehkä luokkaa 1-5% kaiksesta elämästä. Halusin tämän aiheen nostaa nyt tässäkin esille, sillä paljon puhutaan siitä, että bloggaajat ja muut somealan vaikuttajat jakavat koko elämänsä someen. Varmasti on niitäkin, joiden lähes jokainen liike ja kyynel ja naurun tyrskähdys on seurattavissa somessa, mutta minun kohdallani tämä ei pidä paikkaansa. Joka tapauksessa, jotakin jaan lomallakin someen, enkä kokonaan vetäydy, joten nähdään lomalla sielläkin! Ja varmasti myös täällä blogissa muutamaan otteeseen ainakin 🙂

Syy siihen, miksi olen jakanut niin vähän

Menneinä vuosina olen jakanut hyvin varovasti somessa tietoa koskien esimerkiksi lomiamme. Ja syy tähän on ollut selkeä (edellä mainittujen lisäksi): Seitsemän vuotta sitten asuntoomme murtauduttiin, kun olimme viettämässä kaksivuotishääpäiväämme eri kaupungissa. Ja kaiken lisäksi emme edes olleet tästä poissaolosta kertoneet mihinkään somekanavaan, vaan murtautujat olivat haistelleet poissaolomme muutoin!

Asuimme tuolloin rivitalossa päätyasunnossa. Päädyn jälkeen oli vain metsää, mutta toisessa suunnassa kyllä oli asutusta vaikka millä mitalla! Meidän tuuletusikkuna oli murrettu (ja siitä siis menty sisään) ja tavaraa viety, muun muassa läppärini. Kaikki paikat oli tongittu ja revitty auki ja pyykkitelineet kaadettu. Tästä toipuminen vei kauan ja pitkään olenkin hakenut turvallisuuden tunnetta ja kodin turvaa takaisin. Tuohon asuntoon emme pystyneet enää jäämään, vaan muutimme muualle muutamien kuukausien päästä murrosta. Ensimmäinen askel toipumiseen muuton lisäksi oli se, että poliisi sai kiinni varkaat ja sain läppärini takaisin (muita tavaroita emme saaneet). Toki läppäri oli tupakalla poltettu ja sitä käytetty epämääräisesti… Aluksi minua pelotti olla yksin (ilman muita aikuisia) kotona, mutta nyt pystyn jo melkein murtoasiaa ajattelematta olemaan kotona. Kauan se veikin aikaa!

Tästä päästäänkin lomaan liittyvään seikkaan: monta vuotta tapahtui niin, että kun palasimme lomalta, en voinut olla ensimmäinen, joka astui ovesta sisään, sillä näkökentässäni pyöri jatkuvasti kuva varkaiden sotkemasta kodistamme ja pelko siitä, että tuo näkymä toistuu. Varalta olin kertomatta missään kanavassa mitään menoistamme ennen kuin ne oli suoritettu. Nykyään olen taas rentoutumaan päin. Minulla on tärkeää pitää tietty yksityisyyden raja somessa ja blogissa. Ja erityisen tärkeää on se, että meillä on nykyään talonvahti pidempien reissujen aikana sekä riittävät muutkin turvatoimenpiteet mielenrauhan takaamiseksi. Nyt voin siis jo hyvin kertoa niin halutessani, että ollaan lomalla lähdössä esimerkiksi käymään jossakin, oli se sitten päiväreissu tai pidempi – ja teen tämän panikoimatta. Ja itsestään selvää varmaan on se, että turvatoimenpiteistä huolimatta, en enää ikinä jätä mitään kalleimpia tavaroitani kotiin pidemmän matkan ajaksi – sen opin muistan varmaan ihan loppuelämäni. Läppärissä kun oli tuolloin ihan kaikki meidän kuvammekin koko digitaalisen elämämme ajalta, kun se varastettiin!

Sellaista lomapohdintaa! Nyt sinä voisit kertoa minulle, että millaista lomaa sinä vietät/olet viettänyt/aiot viettää? Ja pidätkö lomaa somesta? Kerrotko avoimesti somessa, että olet lähdössä pidemmälle matkalle?

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @skribentti / FB: @readysteadyflowblog

SINUA SAATTAISI KIINNOSTAA MYÖS:

MEILLÄ OLI AKTIIVIJUHANNUS!

KESÄKUULUMISET, -SUUNNITELMAT JA -HAAVEET