Aloitetaan hurjan hauskoilla vesiliukumäillä, lämpimillä lasten altailla, paljun iloilla illalla ja  kesäyön tunnelmalla kodassa. Aloitetaan Puuharyhmän seikkailu siis Serenasta  – Pohjois-Espoon vesipetojen unelmapaikasta!

Meidän perhe kiertää tänä kesänä kaikki Puuharyhmän neljä paikkaa huvitellen läpi ja kirjoitan raportit tänne blogiin! Olkaa siis kuulolla! Mutta nyt sukelletaan Vihdintien varteen!

Tiesitkö, että Serena on Pohjoismaiden suurin ympärivuotinen sisävesipuisto? Serena on yksi Suomen huipuimpia koko perheelle suunnattuja kesän vesiaktiviteetteja, meinaan sieltä todella löytyy tekemistä taaperosta aikuisiin. Meidän kaikki lapset nelivuotiaasta kohta viisitoistavuotiaaseen halusivat ehdottomasti Serenaan mukaan! Ja me viihdyttiinkin siellä avaamisen ensiminuuteista sulkemiskuulutukseen asti. 😎

Serenan ympärille voi rakentaa helposti vaikka kesäisen viikonloppuloman, sillä Serenasta löytyy majoittumiseen tarkoitettuja mökkejä, ruokaravintoloita, palju vuokrattavaksi mökin pihaan ja upea iso kota illan grillailuihin. Me oltaisiin viihdytty Serenassa varmaan kaksi päivää putkeen, jos lapsilta olisi kysytty!

Jätskikiskan työntekijät jäivät erittäin positiivisesti mieleen upeasta asiakaspalvelusta!

Serenassa on hurjapäille sopivia liukumäkiä monta: Tornado, Black Hole, Vapaa pudotus ja Half Pipe. Minähän en ole (enää) hurjapää, mutta ihme ja kumma löysin itseni jokaisesta hurjasta laskusta – osasta jopa kaksi kertaa… Taidan siis olla suhteellisen helposti ympäripuhuttavissa… 🙄 Kaikki hurjat liu’ut kouraisivat mahan pohjasta, ja kivoin omasta mielestäni näistä oli Black Hole, jossa mennään täysin pimeässä umpinaisessa putkessä. Kaikista muistakin silti selvisin ihan hyvin ja lasten uhoamat ”nynnypisteet” jäi saamatta 😛

Hieman lempeämpiä, mutta silti vauhdin hurmaa sisältävät laitteet olivat Rengasjoet, Villivirta, Hurjapäät sekä Hurrikaani. Näistä kaikista tykkäsin! Ehkä kaikkein lempparein laite itselleni oli Rengasliuku. Se mutkitteli luonnon keskellä sopivan kivaan vauhtiin silti vähän roiskuen ja pärskyen. 4-vuotiaan lemppari oli lastenaltaassa leikit ja kaikki mahdolliset hänelle sopivat liukumäet. 8-vuotiaan lemppari oli aaltoallas ja 80 metrin liuku. 11-vuotiaan lemppari oli Black Hole ja Vapaa pudotus. 14-vuotiaan lemppari oli Black Hole. Mies tykkäsi kaikista hurjista laitteista yhtä paljon. Eli ehkä voimme julistaa Black Holen meidän perheen yhteiseksi lemppariksi 😎 ! Ja kaikki löysimme itsemme usein istumassa lastenaltaan reunoilla hengaten ja katsoen, kun 4-vuotias leikkii. Uimahalleissa tulee usein kylmä altaiden reunoilla, mutta tämä ongelma ei ole läsnä Serenassa. Serenan sisälämpötila on päälle 30 astetta. Vaihtelua trooppiseen ilmastoon saa käymällä kylmäaltaassa. 😀

Kun vauhtia ja melskettä on sitten saatu tarpeeksi, voi pientä rentoutta hakea porealtaasta ja eukalyptuksen tuoksuisesta höyrysaunasta tai käymällä syömässä Serenan ravintolassa joko kotiruokalounaan buffetista tai hamppariaterian (jonka itse asiassa saa myös gluteenittomana!). Ja jos on majoittumassa Serenan alueen mökillä, niin sitähän voi mennä vaikka päiväunille kesken vesipuistoilun. Tämä on päiväuni-ikäisten lasten kanssa reissaaville ihan loistoidea! Ja tietenkin välipalojen tai isompienkin ruokien kokkailu sujuu varsin kätevästi vuokramökillä parin minuutin kävelymatkan päästä vesipuistoa. Tykkäsin myös siitä, että Serenan sisällä oli merkattu erillinen alue omien eväiden syömiseen, joten omista eväistäkään ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa.

Ihastuttiin mökkikonseptiin sen kaikessa kätevyydessään. Meillä oli pienin mökki eli 6-8 henkilölle sopiva mökki ja miten luksusta olikaan majoittua ison perheen kanssa väljästi! Mökissä oli sauna, iso terassi, takka, kaikki tarvittava perusruuanlaittoa ajatellen (myös astianpesukone jee!), valmiit liinavaatteet ja pyyhkeet, kaksi vessaa… Maisema mökin ympärillä on kaunista luontoa  – ja mökkitien varrella on pieni lampikin. Me yövyimme kaksi yötä mökissä ja oltiin varattu etukäteen palju molemmille illolle. Ihan kuin ei oltaisi saatu jo tarpeeksi vesilillumisesta Serenassa haha 😀 Lapset kuitenkin hyvin iloisesti polskivat vielä illalla parit tunnit paljussa ja jouduttiin patistelemaan heidät iltayhdentoista aikaan nukkumaan… Oltiin kyllä niin lomamoodissa myös aikataulujen kanssa  😀 !

Toisena iltana paljuilun lisäksi grillattiin makkarat ja paistettiin letut lammen viereisessä kodassa muutamien ystävien kanssa. Tämän kodan saa myös varattua etukäteen käyttöön. Kota oli todella upea ja siellä voisi järjestää isommatkin juhlat tai illanistuijaiset. Oli kyllä todella tunnelmallista!

Serena on varmaan vielä vuosia yksi meidän perheen lasten toivekohde kesällä. Ja itse asiassa, tiesittekö, että Serena on myös auki talvisin? Eli Serenan sisätilat ovat talvella vesipuisto ja ulkona avautuu laskettelurinteet. Laskettelu onkin meidän perheeltä pitkälti kokematta, joten ehkä talvella sitten joku päivä Seranan mäkiin päiväksi ja illalla sisälle vesipuistoon! Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, eikö?

P.S. Paljon lisää kuvia ja fiiliksiä Serenasta Instagramini puolella. Sieltä pääsee kurkkaamaan laajasti Serenan allasalueet, liukumäkiä, mökkiä jne.

TÄSTÄ pääset Serenan sivuille!

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA:

Tässä reilun vuoden, kohta puolentoista vuoden ajan, kun ollaan asuttu täällä uudella paikkakunnalla, ollaan kohdattu monen monta kertaa kysymys: ”joko olette kotiutuneet?”. Ja tämä onkin tosi tärkeä kysymys. Ensimmäisenä vuonna ei voitu puhuakaan kotiutumisesta, mutta täällä vuoden kierron nyt asuneena voin tuntea jonkilaisia kotiutumisen tunteita.

Talossa mikään muu kuin maisema ei tuntunut miellyttävältä, kun tänne muutettiin. Joten tiesin jo silloin, että kotiutumisesta tulee pitkä matka, jotta saamme ”omaa fiilistä” taloon. Remppaa on vuoden varrella tehty, mutta edelleen tosi paljon on kesken (ja tulee varmaan aina olemaan vanhassa omakotitalossa…). Rempan edistyminen on ollut yksi kotiutumisen tunteen kirittäjä, kun vanhojen asukkaiden jäljet poistuvat silmistämme 😀

Toinen syy kotiutumisen takana on oma henkinen muutos: valtavan keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden hyväksymisen opettelu. Meillä on remppakamoja siellä täällä, puoliksi revittyjä tapetteja seinillä, muuttolaatikoita yläkerrassa ja talon saunalla, pihatyöt tekemättä… Kaikkea ei kerkiä, tai vaikka kerkiäisi, niin sitten ei kerkiäisi yhtään mitään muuta koko elämässä. Eli ollaan valittu tehdä muutakin kuin rempata ja kunnostaa, joten tämä päätös ja kypsyminen on sitten vaikuttanut myös kotiutumiseen. Ollaan päästetty paljosta irti ja pystytty löytämään koti täältä, jossa oma perhe asuu.

Kun pohdin kotiutumista, voin todella sanoa kotiutuneeni tähän paikkaan, kylään, mutta en ehkä vielä täysin tähän taloon. Eli prosessi elää. Nykyään vieraillessani Riihimäellä, ei rinnassa läikähdä enää niin lämmin haikeus kuin heti muuton jälkeen Riihimäellä käviessä, vaikka jotain siellä tietenkin läikähtää edelleen. Entinen kotikaupunki on entinen kotikaupunki aina ja sinne liittyy paljon erilaisia tunteita. Kyläläiset täällä pikkukylässä ovat ottaneet meidät oikeasti tosi ihanasti vastaan ja siitä iloitsen suuresti! Olemme tutustuneet muutamiiin ”naapureihin” (edelleen naurattaa tämä, että täällä naapuri voi tosiaan asua muutaman kilometrin päässä) ja nuorimmat lapset ovat löytäneet aivan ihania ystäviä itselleen! Lasten sosiaalinen elämä alkaa tuntua jo ”normaalilta”, eli että nähdään koulun jälkeen, lomilla, yökyläillään ja kyläillään puolin ja toisin ja harrastuskuskauksia voidaan jakaa lasten vanhempien kesken. Siis se jos mikä on äitinä upeaa nähdä: lapset iloitsevat ystävien kanssa vietetystä ajasta! On täällä myös sellaisia ihmisiä, joiden kanssa mahdollisesti kaveruus voisi syventyä ystävyydeksi meidän aikuisten osalta. Mutta kiire ei ole, eikä mikään pakkokaan.

Muutama meidän perheestä on myös löytänyt harrastuksia tältä paikkakunnalta tai ainakin täältä läheltä. Kaikki tällaiset arkeen sitovat asiat ovat osaltaan juurruttaneet meitä tänne uudelle paikkakunnalle – olo ei ole enää niin irrallinen. Olemme myös pikkuhiljaa löytämässä toimivaa rytmiä Etelä-Suomessa käynteihin. Siellä siis haluamme edelleen käydä melkeinpä kuukausittain ystäviä tapaamassa ja erilaisissa tapahtumissa ja paikoissa. Olemme hyväksyneet sen, että täältä on moniin tärkeisiin kohteisiin Etelä-Suomessa paljon matkaa. Ja se on vaan ajettava, jos haluaa mennä. Tämänkin hyväksyminen on ollut osa kotiutumista. Olemme joutuneet opettelemaan pikkykylän meininkiä toki ihan kauppareissujenkin suhteen: Kuopion keskustaan on vajaa tunti, joten isommilla ruokaostoksilla ja vaikka rautakaupassa käynti ei ole ihan tuosta-noin-vain-homma. On suunniteltava paljon tarkemmin ajamiset. Samana päivänä ei ole järkeä suhata lapsen hammaslääkäriä, kaupassakäyntiä ja omaa terapiaa eri aikoina, vaan oikeasti menojen yhdistäminen ja suunnittelu on täällä se juttu…

Rakastan tätä kotipaikkaa ja maisemaa ja sen luontoa ja se tuntuu niin omalta. Uskonkin, että pikkuhiljaa talon/piharakennuksen/rannan/pihan muutosten jälkeen kotiutuminen on taas askeleen pidemmällä. Kotiutuminen on paljon myös onnistunut sen takia, että rakkaat ystävät ovat viitsineet/jaksaneet/halunneet ajella meidän luokse tänne korpeen meitä katsomaan!

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: