Yhteistyössä Foodinin kanssa

Ruokajutut taitavat kiinnostaa melkein jokaista tämän blogin lukijaa? Ainakin niin olen käsittänyt, ja toiveenne on kuultu, meinaan niitähän on tullut paljon, ja lisää tulee jatkossakin ihan reippaasti 🙂 Kuten eilen instassani (storyssa) lupailin, tänään kerron aluksi hieman meidän perheen ruokafilosofiasta ja sitten avaamme yhden aterian ainesosat.

Kauppalistasta, rentoudesta ja tiukkuudesta

Meidän perheessä kaupassa ei käydä tiukan ostoslistan kanssa, vaan meillä ostetaan melkeinpä aina ne samat jutut, ja sitten siihen bonukseksi jokaisen mielitekoja/toivomuksia. Niistä, mitkä ovat meidän perheen ”aina listalla” -ruuat, voisinkin tehdä oman postauksen jossakin vaiheessa (jos kiinnostaa?). Mielitekoja ovat usein esimerkiksi seuraavat: miehellä tumma suklaa, minulla katkaravut ja herneet, esikoisella taatelit ja aprikoosi, keskimmäisellä päärynä ja granaatinomena ja kuopus nyt huutelee vähän minkä perään vain. Peruslistalla ovat mm. banaani, avocado, kananmunat, tuore kala ja kaurahiutaleet (mutta näistä tosiaan lisää myöhemmin).

Meillä ei kauhean tarkkaan suunnitella, mitä syömme milloinkin, eikä ole tarkkoja rooleja siitä, kuka mitäkin valmistaa (minä, mies tai esikoinen). Se, kuka kerkiää ja ketä inspiroi, niin se kokkaa ja sitä, mitä kaapista löytyy. Vaikka asenne on erittäin rento näiden asioiden suhteen, niin yhden asian suhteen emme missään nimessä ole rentoja: meinaan ruuan poisheittämisen! Ruokaa emme todellakaan heitä pois! Jos jostakin olen ylpeä ruokailussamme, niin siitä, että olemme äärimmäisen tarkkoja ruuantähteiden käyttäjiä! Koska panostamme ruuassa laatuun, haluamme käyttää jokaikisen murun hyödyksi: se on taloudellista, eettistä ja ekologista. Syömme tähteet tarkkaan ja sovellamme pienetkin ylijääneet kökkäreet uuteen elämään seuraavalla aterialla. Onneksi lapset ovat myös oppineet tämän ajattelutavan, eikä bioon päädy juuri muuta kuin vihannesten kannat! (Minua ei kovin moni asia saa vihaiseksi, mutta holtiton ruokakäyttäytyminen kyllä…)

Muikkujuttuja

Yksi päivä ostimme pari kiloa muikkuja. Ne olivat niin pieniä, että niitä ei tarvinnut alkaa edes ruotimaan. Niistä syntyi kahta eri ruokaa: paistettuja, kevyesti leivitettyjä muikkuja sekä muikkupihvejä. Paistettujen muikkujen kera tarjoillaan sitä, mitä perheessä toivotaan; voidaan laittaa perunaa, bataattia tai vaikka vain vihanneksia, kuten seuraavassa annoksessa.

Kevyesti leivitetyt muikut + salaatinkastike (gluteeniton)

½kg pieniä muikkuja

1 kananmuna (valinnainen)

1-2 rkl kookosjauhoa

1-2 rkl kurpitsansiemenjauhoa

ripaus suolaa

voita/gheetä paistamiseen

Riko kananmuna kulhoon. Pyörittele muikut ensin kananmunassa. Ripottele sitten jauhot muikkujen päälle ja pyörittele muikkuja jauhoissa niin, että ne peittyvät hyvin. Mausta suolalla ja paista voissa/gheessä keskilämmöllä ruskeiksi.

Salaatin päälle valmistat ripeän ja ravitsevan kastikkeen yhdestä osasta omenasiiderietikkaa ja kahdesta osasta hamppuöljyä sekä lorauksesta sitruunamehua.

Kerroppa, tykkäätkö ruokapostauksista ja millaisia postauksia liittyen ruokaan toivoisit? 🙂 Kivaa viikonloppua jokaiselle!

Viisi vuotta sitten isäni hautajaisissa imetin parin viikon ikäistä lastani. Tuo hetki on yksi vaikuttavimmista hetkistä elämässäni. Ilma, jota kirkossa hengitin oli niin paksua, että meinasin tukehtua siihen. Läsnä olivat voimakkaampana kuin koskaan kaksi vastakkaista, mutta toisaalta toisiaan täydentävää voimaa: elämä ja kuolema. Isäni makasi kalman kalpeana arkussa ja pieni viaton vauvani ruokaili rinnoillani kirkon penkillä. Olin shokissa, järkyttynyt, hormonien vallassa. Uupunut, sekaisin, iloinen ja surullinen. Jos joskus, niin tuolloin koin elämän vahvasti.

Tuohon hetkeen pääsin hyppäämään uudestaan Nykymutsin Imetyskirjan kuvauksissa, jossa pääsin imettämään kuopustani samaisessa kappelissa samaisilla penkeillä, jossa keskimmäistäni viisi vuotta sitten olin imettänyt. Kokemus oli hurja, voimaannuttava ja hyvä. Tuo imetyskuva löytyy Nykymutsin Imetyskirjan loppuosasta. (Kirjan kuva on allaoleva ja se on Laura Talvitien ottama.)

Nykymutsin imetyskirja

Imetyskirja sinällään on minulle mielenkiintoista luettavaa, sillä olenhan minä imettänyt viimeisen kahdeksan vuoden aikana noin viisi vuotta! Imetyskirja on koostettu jokaiselle imettäjälle tai imetyksestä kiinnostuneelle sopivaksi.

Kirja ei ole pelkkää faktaa toisen perään, vaan siinä on näkyvästi esillä erilaisten naisten kokemukset imettämisestä. Kirja ei painosta ketään imettämään eikä arvota eri valintoja imetyksen suhteen. Kirja tahtoo, että jokainen voisi tehdä itselleen sopivia valintoja imetyksen suhteen, niin, että yhteiskunta tai muukaan ulkopuolinen taho ei vaikuttaisi negatiivisesti imetykseen. Kirja esittelee kauniisti ja hauskasti, millaisia erilaisia tapoja on suhtautua imetykseen ja miten eri tavalla naiset imetyksen kokevat – kaikkien tapojen ollessa samanarvoisia! Se, mikä minua erityisesti lämmittää, on se, että kirja tahtoo tehdä imetyksestä julkista. Ei siis niin, että kirja kannustaisi kaikkia julki-imettämään, mutta niin, että ne, ketkä valitsevat julki-imettämisen, kokisivat asian luonnollisena ja positiivisena asiana.

Kirjasta saa kivasti henkilökohtaisen, sillä kirjaan voi täyttää omia tietoja. Tykkään kirjan visuaalisesta ilmeestä – sitä on selkeästi mietitty ja hiottu tarkkaan! Kirja on, niin kuin kirjan nimikin sen jo kertoo, moderni opus! Voin suositella tosi lämmöllä tätä kirjaa kaikille, joita aihe vähänkään liippaa! Tämä voisi olla myös upea vauvajuhlien lahja tai tuliainen vaikka synnärille tai vastasyntyneen kotiin!

// Emmi

P.S. Lisää kirjasta voit lukea täältä: KLIK!