Hae
Emmi Anniina

Näin meillä valehdellaan netissä!

Ihana ystäväni ja kollegani Yli Pyykkivuorten -blogia kirjoittava Hanna vieritti minulle mielenkiintoisen haasteen tässä kirjoituksessaan: klik! Haasteen nimi on ”Näin valehtelen netissä”. Hmmmm, mielenkiintoinen haaste todella! Teidän lukijoiden ei tarvitse tietää tästä haasteesta tässä vaiheessa sen enempää; kunhan vain hyppäätte kyytiin, kun alan vastailemaan haasteen kysymyksiin. Kiinnostuneena odotan, mitä vastauksia saan kyhättyä ainakin ensisilmäyksellä arvioiden hauskoihinkin kysymyksiin. No niin, nyt mennään!

1. Menen hotelleihin, ravintolohin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

Toki käyn hotelleissa, ravintoloissa ja tapahtumissa, jotka ovat someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa, mutta en mene niihin sen takia, että ne ovat ko. paikkoja, vaan sen takia, että haluan mennä niihin tai päädyn niihin muun joukon/perheen mukana.

2. Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Sisustus ja pukeutuminen eivät kuulu blogini ydinteemaan, enkä kai ikinä ole sen kummemmin miettinyt, että miten saisin hyvän kuvan niistä teemoista. Kuitenkin: tykkään miettiä, miltä sisustus ja vaatteeni näyttävät, joten en näkisi outona sitäkään, jos postailisin stailatumpia sisustuksia ja vaatevalintoja muiden vähemmän mietittyjen ratkaisujen rinnalla. Molemmille kuville on oma paikkansa! Tarvitaan vertaistukea vanhemmille, jotka joutuvat kamppailemaan eloonjäämisestään tiski -ja pyykkivuorten keskellä, mutta kyllä, on myös tarvetta visuaalisesti kauniille ja inspiroiville kuville. Tasapaino on tärkein. Siksi yleensä pyrin tekemään reseptipostauksien annoksista visuaalisesti kivoja katsella. Ruokapostaukset ovat blogini tärkeä osa, joten niihin jaksan kyllä panostaa. Instagramin puolella esimerkiksi Storiessa saattaa sitten vilahdella niitä paaaaljon arkisempia tilanteita ja ruokajuttuja.

3. En ota itsestäni kuvia tai Insta Stories-videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

Heh, otan. Yleenä minulla ei ole meikkiä. 😀 Se on minulle sellainen ihan perustila, olla ilman meikkiä.

4. Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevani omaa brändiäni.

Teen juuri niitä asioita, joita tahdon ja jotka tuntuvat hyviltä ja omilta. Sitten kerron blogissa niistä asioista aivan murto-osan, sillä blogini keskiössä ei ole henkilökohtaisten asioiden vuodatus. Eli blogini takia en tee asioita, vaan teen itseni takia.

5. Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

Kun käsittelen kuvia, niin ajattelen kuvan kokonaisuutta, en minun kauneuttani. Ja toisaalta, minusta täällä blogissa ei edes ole kovin paljon kuvia. Instassa kuviani on enemmän, ja sielläkin käytön filtereitä silloin, jos tahdon, että kuva olisi kokonaisuudessaan erilainen. En siis hio kauneuttani, vaan kokonaisfiilistä.

6. Silottelen elämääni somessa.

En silottele. Kerron raapaisuita elämästäni sieltä täältä. Ja ne ”sieltä täältä” saattavat olla hetkiä hyvistä tai huonoista tilanteista. En siis tietenkään kerro kaikkea kokemaani pahaa somessa, mutta en tietenkään kaikkea hyvääkään. Minun elämäni on paljon muutakin kuin mitä someen jaan, tietenkin.

7. Kadun joitakin blogiyhteistöitä.

En kadu. Kaikki yhteistyöt ovat huolella harkittuja.

8. Bloggaajien elämä on glamourista.

Ei todellakaan ole, ei ainakaan pääsääntöisesti. Bloggaajien työssä on hyvät ja huonot puolensa, ihan niin kuin kaikissa muissakin töissä. Bloggaajien työn hyvät puolet saattavat olla esillä enemmän kuin muiden töiden hyvät puolet, mutta en missään nimessä koe, että elämä olisi glamouria bloggauksen takia. 😀 Toki en myöskään väheksy sitä, mitä olen saanut kokea bloggauksen kautta, mutta kyllä tietenkin bloggaaminenkin vaatii tiukkaa työtä, että niitä glamour-hetkiä bloggaajille annetaan.

9. Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

En ajattele, en ainakaan lähtökohtaisesti. Hyvin usein Insta-hetkeni vaatii: a) että kännykkä on lähellä (sitä se ei todellakaan usein ole) b) käteni eivät ole täynnä lapsia (niitä ne todellakin melkein aina on) c) jaksan kaivaa kännykän esille (en todellakaan aina jaksa) d) hetki ei kerkiä mennä ohi ennen kuin kännykkä on kaivettu esiin (yleensä hetki on jo ohi tässä vaiheessa) e) tilanteeseen liittyvät henkilöt antavat minulle luvan kuvata (99% tilanteista he eivät anna, ja minä kysyn aina luvan). Eli Instaan päätyy todella, todella vähän sitä, mitä ehkä voisi päätyä. Jos kaikki nämä olettamukset kävisivät toteen useammin, luulen, että ajattelisin myös useammin tilanteet Insta-hetkinä. Nyt ei kannata turhaan ajatella 😀

10. Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja ja googlaan nimeni säännöllisesti.

Noup, ikinä en ole tehnyt enkä toivottavasti ikinä tule tekemäänkään. En edes tiedä, mikä on Jodel.

11. Bloggaaminen ei ole työ.

Tottakai se voi osalle bloggaajista olla työtä. Ja täytyy muistaa, että bloggaus voi tarkoittaa myös muutakin kuin oman blogin kirjoittamista: tälläkin hetkellä minä teen sisällöntuotannon hommia yrityksille eli ”haamukirjoitan” blogeja ja saan siitä palkkaa. Bloggaaminen on minulle työtä myös siinä suhteessa.

12. Blogia ei voi kuka tahansa avata ja menestyä siinä!

Toki voi, jos uskoo itseensä, tekee omaa juttuaan ja on valmis kovaan duuniin!

13. Ei kannata ryhtyä bloggaamaan, jos ei siedä negatiivisia kommentteja.

Tottakai joka työssä/harrastuksessa on hyvä osata kohdata työn/harrastuksen huonot puolet, ja tässä bloggaamisessa huono puoli on ainakin negatiiviset kommentit (varsinkin ei-rakentavat sellaiset). Vaikka olisi herkkä vieraiden kommenteille, niin suosittelen silti aloittamaan bloggaamisen, jos bloggaus on vahvana intohimona mielessä. Nykyään voi käsittääkseni ulkoistaa kommenttiboksin esitarkistamisen vieraalle taholle, joka poistaa esimerkiksi kaikki herjaavat kommentit kokonaan pois ennen julkaisua. Näin niitä ei tarvitse koskaan nähdä itse.

No niin, sellainen haaste! Kiitos Hanna tästä haasteesta! Olipa kiva tehdä ja miettiä vähän eri kanteilta tätä bloggaamista ja muutenkin somen käyttöä. Haasteen säännöt menevät näin:

HAASTE

-kerro, keneltä sait haasteen

-vastaa väittämiin

-lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää (ehkä sellainen, jonka olet joskus kuullut) ja vastaa myös siihen itse

-lähetä haaste kolmelle muulle bloggaajalle

Tämä haaste lähtee blogeille: Munakoisoni ja minä, Helmoissa sekä Anna mun treenaa.

Toivottavasti tykkäsitte tästä vähän erilaisesta postauksesta tähän väliin!

// Emmi

Mikä paasto sopisi sinulle parhaiten?

Paastoaminen on monille varmasti melko vieras asia tai sitten se saattaa tuoda mitä ihmeellisimpiä mielikuvia hämäristä pussikeittokuureista. Olen itse kokeillut monia tapoja paastota ja seuraavaksi kerron teille kolme tapaa, jotka olen kokenut hyviksi vaihtoehdoiksi.

1. Helpoin tapa

Paasto tarkoittaa taukoa syömisestä. Kaikille meille tulee luontainen tauko yön/nukkumisen aikana. Jos ajatus pitkästä ajasta ilman ruokaa ei tunnu houkuttelevalta alkuunkaan, voit aloittaa sillä, että totuttelet pidentämällä illan viimeisen ja aamun ensimmäisen aterian väliä. Jos tavallisesti syöt vaikkapa klo 21 pienen iltapalan ja aamupalan klo 7, niin kokeile aikaistaa iltapalaa klo 19 ja aamulla klo 7 juotkin vain vettä 0,5-1 litran verran ja syöt vasta klo 9-13 aikaan tai myöhemmin, mikä vain sopii sinun aikatauluihin parhaiten.

Kuinka usein: tätä tapaa voit toteuttaa vaikka joka päivä. Tarkoituksena ei ole syödä vähemmän vaan harvemmin, joten pidä huoli, että syöt riittävästi silloin kuin syöt.

Paaston tarkoitus on antaa ruoansulatuselimistölle pieni tauko. Tauon aikana ruoansulatukseen normaalisti varattu energia voidaan kanavoida muihin elimistön prosesseihin, kuten esimerkiksi kudosvaurioiden korjaamiseen.

2. Keskivaikea tapa

Kun olet kokeillut pidentää illan viimeisen ja aamun ensimmäisen aterian väliä ja onnistunut siinä, olet valmis paastoamaan 24 tuntia. Helpoiten se käy niin, että syöt illalla kolme tuntia ennen nukkumaanmenoa viimeisen aterian ja seuraavan kerran syöt samaan aikaan seuraavana päivänä.

Valitse paastovuorokaudeksi sellainen ajankohta, jolloin sinulla on jotakin mielekästä, ei kovin fyysisesti rasittavaa tekemistä. Pahinta on olla vain kotona tekemättä mitään ja ajatella koko ajan ruokaa! Muistat vain juoda paljon vettä päivän aikana. On myös sallittua juoda kuppi kahvia mustana tai teetä sellaisenaan.

Kuinka usein: Voit paastota näin vaikka yhden päivän viikosta. Itse suosin tätä tapaa paastota ja teen sitä 2-4 kertaa kuukaudessa, säännöllisesti.

Paaston suurimmat terveyshyödyt alkavat noin 18 tunnin jälkeen, kun keho huomaa, että nyt ei ole ruokaa käsiteltävänä. Saatat tuntea olosi jopa tavallista energisemmäksi tai keskittyminen ja aivotoiminta voi parantua selkeästi.

3. Pitkän kaavan mukaan

Itse tykkään tehdä vähintään kerran vuodessa hieman perusteellisemman puhdistuskuurin, detoksin. Olen käyttänyt tähän Blessed Herbsin Colon Cleanseä. Siinä käytetään ruoansulatusta stimuloivia yrttejä ja psylliumkuitua sekä bentoniittisavea sitomaan myrkkyjä suolesta. Ensimmäiset kolme päivää vähennetään asteittain ateriakokoa ja varmistetaan, että suoli tyhjenee säännöllisesti. Seuraavat viisi päivää paastotaan. Niiden päivien aikana ”nautitaan” vain kuitu+savi-valmistetta sekä yrttisekoitusta omenamehun kanssa. Tämän jälkeen totutellaan suolistoa jälleen pienillä annoksilla kiinteään ruokaan.

Tämänkaltaisella protokollalla on mahdollista putsata suolistoa todella tehokkaasti. Olen huomannut, että kuurin jälkeen energiatasot nousevat selkeästi ja kehossa on kokonaisvaltaisesti parempi ja kevyempi olo.

Pieni varoituksen sana on varmasti paikallaan. Jos olet kerryttänyt itseesi vuosikausia toksiineja tai et ole ollut ihan niin tarkka ruokasi laadusta, etkä ole aikaisemmin tehnyt suurempaa puhdistuskuuria, saattaa suolesta lähteä liikkeelle hyvinkin paljon epämiellyttävää tavaraa. Se toisaalta motivoi myös jatkamaan syömättömyyttä ja auttaa jaksamaan kuurin loppuun saakka. Kuulostele kehoasi, äläkä tee mitään väkisin. Totuttele paastoon asteittain, ja aloita se vain, jos koet että se on sellainen asia, josta olisi sinulle hyötyä. Tiedosta terveydentilasi ja konsultoi tarvittaessa lääkäriäsi, jos olet epävarma.

// Ramon