On aika pohtia omaa hyvinvointia, uutta ikää, työkuvioita, asumispaikkakuntaa ja ystäväpiiriä
0Minun elämäni on nyt upeassa murroskohdassa!
Jo parikymppisenä ajattelin paljon lukua 35. Tiesin jo silloin, että tämä luku tulee olemaan merkityksellinen minulle. Ja nyt kaikki konkretisoituu. Täytän 35 syyskuussa. Yllätyin, miten nopeasti tämä luku tulikaan minua vastaan! Ajattelin, että tuohon ikään asti voin hyvillä mielin elellä kokeillen sitä, mikä on arvojeni mukaista elämää. Lupasin parikymppisenä itselleni, että kun täytän 35, niin sitten viimeistään alan myös pitämään itsestäni parempaa huolta niin henkisesti kuin fyysisestikin, koska tuolloin nuoruus ja sen tuomat voimat ja hyvät vaikutukset alkavat hiipumaan. Halusin jo silloin päättää, että perhe on kasassa, kun täytän 35 (se on! ihanaa!). Nyt on edessä tämä rajapyykki ja kirjoitan tästä nyt blogiinkin siksi, koska haluan pitää mietintätauon myös blogin osalta. Oikeastaan käyn nyt arvioiden läpi ihan kaikki elämäni osa-alueet seuraavien kuukausien/seuraavan vuoden aikana. En tahtoisi kirjoittaa, että tämä on neljänkympin kriisi, mutta toki voi olla. Koen itse ”kriisi”-sanan negatiivisempana kuin mitä koen tämän oman murroskohtani nyt elämässä. Elämähän on jatkuvassa muutoksessa koko ajan ja minunkin elämääni on mahtuntut monta kaikkia ajattelu- ja käytöstapoja muuttavia kokemuksia, mutta tällainen iän tuoma kokonaisvaltainen murroskohta elämässäni on nyt ensimmäistä kertaa edessäni.
Kun kirjoitan, että nyt on aika alkaa panostamaan omaan hyvinvointiin, ei tarkoita, ettenkö olisi panostanut siihen jo aiemmin. Olen aina tehnyt vain intuitioni mukaisia asioita, olen haaveillut, tehnyt töitä unelmien eteen ja saavuttanut suuria unelmiani. Olen nauttinut ruuasta, syöynyt tarvitseamia vitamiineja, harrastanut kulttuuria, ollut aktiivinen ja elänyt omien arvojen mukaista elämää. Olen ollut ystävällinen, pitkäpinnainen, rehellinen ja aito ystäville ja myös niille, jotka eivät olekaan halunneet enää olla ystäviäni. Olen aina laittanut perheeni etusijalle kaikessa ja niin aion tehdä jatkossakin. Olen ollut tosi tyytyväinen elämääni. Olen tehnyt virheitä, mutta myös oppinut niistä. Tämä nykyinen yhteiskunnan aika ja myös oma ikä, joka lähestyy keski-ikää, on kuitenkin hyvä hetki tarkastella elämää.
Voisiko olla aika tehdä muutoksia, jotta voisin entistä paremmin? Millaisessa maailmassa tahdon kasvattaa lapsiani? Mikä on seuraava unelma, jonka haluan toteuttaa? Minkälaisia ratkaisuja aion tehdä jatkossa liittyen eri elämänalueisiin? Mikä vie voimavaroja? Mitä tuo voimavaroja? Minkälaisista yhteiskunnassa vallalla olevista energioista tahdon kokonaan irtisanoutua? Minkälaisten ihmisten kanssa en tahdo enää olla tekemisissä? Minkälaisten ihmisten kanssa tahdon lähentyä? Millaisen todellisuuden tahdon itse luoda itselleni ja perheelleni? Miten voisin auttaa ihmisiä tähän aikaan sopivalla tavalla paremmin?
blogitauko tai ainakin paljon hiljaisempi blogi hetken ajan
Blogi lomaili heinäkuun ja ai että miten ihanaa oli olla kirjoittamatta! Rakastan kirjoittamista, mutta tämänkin asian suhteen nyt on mietittävä, mitä tämä antaa ja mitä tämä ottaa, miksi kirjoittaisi tai miksi en kirjoittaisi.
Seuraavat kuukaudet tarkastelen hyvin mielenkiinnolla yhteiskunnan tapahtumien lisäksi omia päänsisäisiä tapahtumia.
Meillä on takana elämässämme monta käsittämätöntä ihmissuhdetta: sellaista, joissa läheiseksi luultu ihminen on jättänyt meidät ilman, että on antanut keskustelun mahdollisuutta. Tällaiset suhteet ovat tehneet kipeää. Suhteiden päättymistä on ollut vaikea käsittää, mutta niillä kaikilla on ollut joku merkitys: niiden avulla olemme ymmärtäneet, millaisia suhteita emme enää elämäämme kaipaa ainuttakaan ja lähellemme ei enää helpolla sellaiset pääsekään. Mutta niistä kaikista me olemme nyt päästy eteenpäin. Osaamme olla onnellisia muistoista, joita olemme yhdessä koettu ja jätämme kaunan ja katkeruuden kokonaan taakse. Ja nyt ollaan siinä pisteessä, että me voimme ilolla ja ylpeydellä sanoa, että oma heimo on meillekin löytynyt ja ihmeellistä kyllä, koko ajan löytyy lisää samanhenkistä porukkaa ympärille! Ihanaa! Mitä enemmän olemme päästäneet irti meitä kahlitsevista suhteista, sitä enemmän olemme saaneet ällistyttävän upeita ihmisiä elämäämme! Seuraavan vuoden yhtenä teemana on siis myös ystävät ja heidän kanssaa vietetty aika. Olen sitä mieltä, että tässä kummallisessa yhteiskunnallisessa ajassa on tärkeää olla yhteydessä muihin samanhenkisiin.
Suhdeasioiden lisäksi edistämme talohaaveitamme, omavaraisuushaaveitamme ja miehen kanssa meillä molemmilla työkuvioihin saattaa tulla muutoksia, joten nyt todella on harkinnan aika. Myös tämän blogin suhteen. Meillä ei ole kiire mihinkään, mutta juuri nyt, vauvavuoden loppupuoli on erityisesti minulle täydellinen aika pysähtyä oman hyvinvoinnin ja omien toiveiden äärelle, kun starttirahan tuomat työvelvoitteet eivät enää kosketa minua. Haluan kuulostella, mikä minua kutsuu. Olen myös innoissani monesta asiasta, joista ei ole syytä julkisesti vielä hihkua, mutta jotka vaativat suunnittelua ja rajojen vetämistä.
En määrittele nyt tätä blogitaukoa sen kummemmin, mutta luultavimmin kyseessä on nyt parin kolmen kuukauden hiljainen tai ainakin hiljaisempi jakso. Tosin, jos minua inspiroi kirjoittaa tänne, niin kirjoitan, mutta jos minusta ei kuulu mitään, niin ainakin tiedätte, että täällä pohditaan hetken elämän suuntaa niin tiiviisti, että blogi ei siihen juuri nyt mahdu 😀
Olenkin tainnut kertoa teille, että täysin anonyymi elämä on myös alkanut kiinnostaa, mutta siihen en ainakaan vielä lähde… ehkä joskus!
Kuullaan taas! Ja instagramissa nähdään: @emmianniinajansson
Lomailu on (melkein aina) ihanaa!
Blogi lomaili heinäkuun lähes kokonaan. Kun starttirahakausi loppui toukokuussa, alkoi tuntumaan siltä, että voisi olla pidemmän breikin aika melkein kaikista töistä, ja niinpä toteutin sen tässä heinäkuussa. Työkuviot ovat edelleen vähän auki: tarjolla olisi uuttakin kivaa, mutta mietiskelen kiivaasti, mihin aikaani haluan laittaa.
Mutta niin, tämä meidän loma. Mies lomaili koko heinäkuun (muutama päivä vielä jäljellä!) ja lapset tietysti paljon pidemmin ja ovat edelleen lomalla. Tähän asti loma on ollut oikein onnistunut ja ihana! Ollaan reissattu jonkin verran, mökkeilty, nähty ystäviä, käyty lasten kesäaktiviteeteissä, nautittu luonnosta ja sen antimista, vietetty aikaa yhdessä. Kaikkea tuollaista parasta hommaa siis.
Perhe puoliksi!
Kun miehen loma alkoi heinäkuun ensimmäisenä perjantaina klo 16, hän pakkasi tavarat, nappasi mukaansa kaksi keskimmäistä lasta ja suuntasi auton nokan kohti mökkiä. Me jäimme vanhimman pojan ja vauvan kanssa kotiin. Vietimme perjantaista keskiviikkoon kolmenkeskistä aikaa tahoillamme. Tai oikeastaan me emme juuri kolmisin oltu: meillä kävi ystäviä kylässä joka päivä, ja yhtenä päivänä ajelimme vauvan vyöhyketerapiaan. Kävimme myös moikkaamassa isomummia ja vauvan kummia sekä hoitelemassa asioita, kuten ostamassa pojalle uuden jo pitkään toivotun kännykän.
Kännykänosto oli tosiaan pitkään harkittu, mutta melko nopea toteutus sitten lopulta, kun lähdimme ajamaan kännykkäkauppaan kotoa klo 17:40, oltiin kaupassa klo 17:50 ja kauppa meni kiinni klo 18:00. Hyvin kerittiin silti 😎 Minun kännykkäni joutui huoltoon sen tyyppivian takia (Nokia 7.2 ja vikaa avaamis/screenshotnäppäimessä sekä kamerassa…) ja yritettiin sinnitellä pojan kanssa samalla kännykällä muutama päivä, mutta eihän siitä kovin mitään tullut 😀 Niinpä aikaistettiin uuden kännykän ostoa muutamalla viikolla. Tarkoitus oli tosiaan synttäriksi hänelle hankkia uusi kännykkä jo päältä haljenneen kännykän tilalle. Minä käytin pojan vanhaa puhelinta muutaman viikon ajan ja tuskastelin kameran laadun kanssa kyllä jatkuvasti.
Keskiviikkona lastattiin auto ja lähdettiin lopun perheen luokse Keski-Suomeen. Mukaan nappasimme myös minun ja miehen kummipojan! Vauvan ensimmäinen mökkeily sujui yhtä asiaa lukuunottamatta oikein mukavasti. No, tuo asia oli tietenkin hyttyset. Niitä oli niin valtavasti, siis niiiiin valtavasti. Koimme yhden karmivan yön tuolla mökillä, jolloin me emme nukkuneet yhtään, kun hyttyset olivat vallanneet koko mökin. Minä jouduin nappaamaan allergialääkkeitä, sillä kutina oli ihan järisyttävä ja pistoksia ainakin sata (laskin!). En ole allerginen millekään muulle kuin hyttysten pistoille enkä ota lääkkeitä kuin viimeisimmässä hädässä. Muuten mökkeily onneksi sujui upeasti ja vauvakin pääsi ekaa kertaa polskimaan järveen.
Mökkeilyn jälkeen perheen puoliintuminen jatkui, sillä minä lähdin esikoisen ja vauvan kanssa Kuopioon ystävien luokse ja mies lähti kotiin keskimmäisten poikien kanssa. Meillä oli helteinen, mutta hauska reissu Kuopioon! Kotimatka, joka on 400km, olikin sitten taukoja täynnä, niin kuin meidän vauvan kanssa voikin olettaa olevan. Hän ei juuri viihdy autossa. Taukoja oli kuusi! Yksin matkatessa niitä olisi ollut varmaan tuplat, sillä esikoinen viihdytti parhaansa mukaan vauvaa aina, kun vauva oli hereillä.
Pienempiä reissuja
Meillä panostetaan yleensä kesälomaan aktiviteettien muodossa. Tänä vuonna pojat saivat toivoa yhden paikan, johon haluaisivat mennä isänsä kanssa. Pienin poika toivoi Muumimaailmaa, keskimmäinen poika ulkokiipeilypaikkaa (tämä toteutetaan pian HugoParkissa) ja esikoinen Linnanmäkeä. Sitten mies vielä vei kaikki pojat Serenaan ja kaksi pienintä poikaa Puuhaparkkiin (tänne meillä oli lahjakortit). Minun siskoni kanssa pojat pääsevät Puuhamaahan ensi viikolla! Tänä vuonna koimme siis kivaksi tehdä tällaista jaottelua niin mökkeilyn kuin aktiviteettien suhteen – ja toki aktiviteettien suhteen säästyy paljon rahaakin, jos koko perhe ei mene kaikkialle. Ja toisaalta samalla hoituu niin tärkeät kahdenkeskiset ajatkin toisen vanhemman kanssa (tänä vuonna luonnollisesti pojilla vain mieheni kanssa…).
Muita pieniä reissuja olemme tehneet erilaisilla kokoonpanoilla kahviloihin, katsomaan taloja ja tontteja (haaveissa uusi asuinpaikka…), ystävien luokse, uimarannoille, pienille vaelluksille ja metsäretkille, mansikkatilalle,… Meillä on myös käynyt paljon ystäviä kylässä ja vielä tänä kesänä kerkiää muutama yökyläilijäkin meille, ihanaa! Tällä hetkellä mies viettää viimeistä lomaviikkoaan ja se päätettiin myös viettää jakaantuneena: hän on keskimmäisten poikien ja tukiperhelasten kanssa mökillä ja me muut kotona. Huomenna vien esikoisen junalle ja hän lähtee yökylään kumminsa luokse Espooseen. Poikien kummiaika on koronan ja muutamiin kummiperheisiin syntyneiden vauvojen takia ollut tosi vähäinen viime vuosina, joten jokainen yökyläkutsu ilahduttaa valtavasti kyllä meidän poikia!
Tällaista lomaa täällä on vietetty. On kyllä ollut niin ihanaa ja ollaan nautittu täysillä. Ainoa kammoksuttava asia (johon otsikossakin viittaan…), joka lomasta jäi mieleen, oli hyttyset mökillä. Olen mökkeillyt koko ikäni, enkä ikinä ole ollut niin syöty kuin tänä kesänä. Mutta se on pieni miinus koko lomaan suhteutettuna. Siksi siis lomalla on (melkein aina) ihanaa!
Millainen loma sinulla on ollut?
NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog
Kolmannen lapsen lapsentahtinen imetys loppui 3 vuoden ja 3 kuukauden iässä