Voiko perfektionismiin kallella oleva kirjoitustapa olla este blogin kehitykselle?
4
Vain järkkärillä otettuja kuvia (tietenkin manuaalisesti säädettyjä, kuvanmuokkausohjelman kautta säädettyjä, tarkasti harkittuja kuvia!), moneen kertaan oikoluettuja tekstejä, vain pitkään mietintämyssyssä olleita aiheita, ei pelkkiä kuvapostauksia, tekstiä vähintään 400 sanaa,… Niin, voiko tällainen perfektionismiin kallella oleva kirjoitustapa olla este blogin kehitykselle? Voi, sanon minä kymmenen vuoden blogikokemuksella. Ainakin minun tapauksessani.
Kriteerini jarruttavat minua
Minulla kirjoittamisesta ja bloggaamisesta ei ole koskaan tullut ”pakollinen paha” eli olen koko tämän blogiurani ajan nauttinut täysillä kirjoittamisesta, valokuvaamisesta, yhteistöiden tekemisestä, blogipostausten kasaamisesta jne.. Mutta olen pitkään vetänyt blogia melko tarkoilla kriteereillä. Kun kriteerit ovat olleet niin tiukat kuin minulla on ollut ja resursseja (aikaa) kirjoittaa vähän, niin lopputulos on välillä ollut pitkiä taukoja tai tilanne, jossa ”mitä vain” ei viitsinyt julkaista, kun julkaisee tekstejä niin harvoin.
Tänä keväänä ja kesänä olen pyrkinyt pureutumaan syihin, jotka ovat kriteerieni taustalla ja olen yrittänyt ymmärtää itseäni paremmin kirjoittajana. Olen myös pyrkinyt vapautumaan turhista kriteereistä, jotta saisin tekstiä useammin ulos ja jotta eri aiheiden käsittely blogissa voisi lähteä vapaammin lentoon (jos on lähteäkseen). Haluan edelleen kehittyä bloggaajana, sillä rakastan tätä sivutyötäni! Koen, että tiukat kriteerini jarruttavat bloggaamista. Toisilla se saattaisi mennä toisin päin…? En tiedä, mutta luulen, että omalla kohdallani kriteereistäni vapautuminen ei kuihduttaisi blogia, vaan pikemminkin päin vastoin antaisi lisää vapauksia kirjoittaa.
Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa?
Tämä tarkoittaa sitä, että en pohdi enää kymmentä kertaa kaikilta mahdollisilta kanteilta, että kannattaako tästä ja tästä aiheesta nyt sitten kirjoittaa vai ei, ja mitä kaikkea haittaa tästä saattaa olla, jos tästä ja tästä aiheesta julkaisee tekstin. Luotan enemmän kirjoittamisen flowhun ja omaan intuitioon.
Pyrin sallimaan itselleni myös kännykkäkuvat blogissa ja IG:ssä. Mutta tämä prosessi on vielä täysin kesken. Koska tiedän, että osaan ottaa kivoja ja kauniita kuvia järkkärillä, niin on vaikea myöntyä ”vain” kännykkäkuviin, kun ne eivät ainakaan minun kohdallani omasta mielestäni yllä järkkäritasoisiksi (tosin olen kuullut kollegoiltani, että ei niillä oikeasti niin iso ero ole…).
Aion myös reippaammin kertoa ihmisille, jotka töistäni kysyvät, että olen Bloggaaja isolla B:llä. Hyvänen aika, olenhan minä tehnyt tätä jo kymmennen vuotta ja olen hienossa joukossa täällä Vaikuttajamedialla – kai se nyt sitten jostain kertoo! Eli en pienennä enää itseäni ”vähän bloggailen” -tyypiksi. Tällä en tietenkään tarkoita, että minulla olisi tarkoitus päästä mihinkään suosituimmat blogit -listoille, vaan vain sitä, että tämä nykyinen juttu riittää, kunhan vain teen tätä sydämellä ja intohimolla, en itseäni pienentäen.
En aio enää oikolukea tekstejäni kuin maksimissaan sen yhden kerran, jos sitäkään. Mitä väliä sillä on, vaikka välillä teksteistäni löytyisikin kirjoitusvirheitä!
Saatan jatkossa harkita saman kuvan käyttöä uudestaan jossain postauksessa. Tähän asti olen ollut melko ehdoton.
En kyylää niin tarkasti sanamäärää ja saatan sallia välillä itselleni pelkkiä kuvapostauksiakin…
Haluan teksteissäni arvostaa sitä, mikä teitä lukijoita kiinnostaa, mutta samalla sallin itselleni vapauksia kirjoitella jotakin ”en ole varma, miten tämä postaus otetaan vastaan” -tekstejä. Kuten olen aiemminkin kirjoitellut, niin kuulumispostauksien suhteen minulle tulee välillä tosi epävarma olo. En ole varma, jaksaako niitä kukaan lukea, mutta kyllä sitten ne tilastot kertovat kuitenkin, että lukijoita kiinnostaa. Eli kuulumispostauksia tulee taatusti jatkossakin ja kaikenlaisia muitakin juttuja liittyen yrittäjyyteen, vanhemmuuteen, kasvatukseen, opiskeluun, ruokaan, hyvinvointiin ja kulttuuriin…
Tällaisella suunnitelmalla siis jatkan bloggausta. Miltä kuulostaa? Meneekö tämä näin parempaan vai huonompaan suuntaan… ? 😀
NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog
Linkki upeaan, arvokkaaseen, tärkeään arvontaan: voittajalle kolme kuukautta Gubbe-palvelua!
Sometin joka päivä ja kirjoitin blogia säännöllisesti, mutta en kertonut raskaudestani. Miksi?
Lasten 24h tramppahaaste – miten se meni?
Postauksen kuva ovat lasten itseottama tramppahaasteen aikana
Kun ostimme uuden trampoliinin tänä kesänä, tiesimme, että se tulee olemaan tosi kovassa käytössä, mutta emme tienneet, että lapset ihastuvat viettämään siellä aikaa 24 tuntia putkeen 😀 Meillä oli tukiperhelapset juhannusta viettämässä ja he keksivät meidän seitsemänvuotiaan kanssa toteuttaa ehkä joltain tubettajalta tms. alunperin lähteneen haasteen viettää koko vuorokausi trampalla. No, miten se meni? Mitä tramppahaaste vaatii lapsilta? Entä vanhemmilta? Lukaise tämä teksti, jos teidän perheessä saatettaisiin joskus toteuttaa tällainen haaste!
Miten varautua tramppahaasteeseen?
Meille tramppahaaste tuli eteen yllättäen, kun lapset ilmoittivat viisi minuuttia ennen haasteen alkua, että tällainen haaste olisi kiva tehdä 😀 Koska me vanhemmat yleensä pyrimme sallimaan kaiken, mikä ei ole vaarallista tai tyhmää, niin sanoimme tietenkin kyllä tällekin haasteelle! Mutta jos olisimme voineet varautua tähän haasteeseen, niin olisimme ostaneet kaupasta trampalla säilyvää ruokaa enemmän (hedelmiä, ei-suklaisia välipalapatukoita, pähkinöitä,…), jotta ihan kaikkia aterioita ei olisi tarvinnut kantaa trampalle 😉 Mutta toisaalta – eipä se kantaminenkaan haitannut: se oli lasten mielestä kivaa ja erilaista ja me olimme heidän palvelijoitaan kuulemma, haha. He siis söivät trampalla niin puurot, smoothiet, makkarat kuin leivätkin…
Tramppahaasteeseen kannattaa tietenkin lähteä vain, jos lapset itse ovat tosi innoissaan siitä – ketään tuskin kannattaa tähän suostutella. Paras on, jos lapset itse saavat päättää säännöt (kuten meillä sääntönä oli se, että vessaan saa tulla, muuten ei, paitsi tietenkin, jos tulee muu hätätilanne). Sää on hyvä tsekata sen kannalta, että sade- tai ukkoskuuroja ei ole tulossa, sillä yöllä ei ole kiva, jos vettä sataa niskaan tai jos ukkonen pelästyttää. Meillä oli onnea matkassa sen suhteen, että juuri silloin, kun lapset tätä haastetta ehdottivat, niin sää oli pelkkää poutaa (vaikka välillä ihan pikkuisen ukkonen jylisikin, niin ei tullut lähellekään). Lapsille kannattaa kertoa, että haaste saatetaan joutua keskeyttämään mahdollisen ukonilman takia, niin ei tule sitten pettymyksenä. Pelkän sateen sattuessa me olisimme sallineet lasten trampallaolon uikkareissa, sillä lämpöä oli kuitenkin lähemmäs 30 astetta.
Yöksi kannattaa varata ehdottomasti makuupussi, niin pääsee öttiäisiä pakoon paremmin kuin pelkällä peitolla. Myöskin vettä kannattaa olla kaikilla omissa pulloissaan tarpeeksi. Vanhempien kannattaa muistaa jättää kodin ovi yöksi auki ja kaikki turvallisuusseikat tulee keskustella kunnolla ennen haasteen alkua (esimerkiksi se, että tavaroiden kanssa ei pompita, vaan tavarat siirretään siksi aikaa trampan ulkopuolelle).
Jokainen päättäköön itse, mitä viihdykkeitä sallii haasteen ajaksi, mutta meillä oli tarkoituksena pitää lapsille ruuduton juhannus, joten sen teeman mukaan sääntönä oli, että mitään ruutuja ei oteta trampalle. Ja kaikki meni kyllä hyvin ilman mitään ruutuja (kuvia varten kiikutin heille järkkärini trampalle…). Lähinnä lapset trampalla höpöttelivät ja hyppivät. Oli heillä joitakin lautapelejäkin mukana, mutta eivät tainneet niitä lainkaan pelata.
Ensimmäinen IG LIVE meni kivasti
Koska minun seitsemänvuotiasta ja tukiperheen tyttöä kiinnostaa tubetus/tiktokkaaminen, niin päätettiin yhdessä kokeilla somessa livenä oloa minun IG:n kautta. Pidettiin IG LIVE-lähetys eilen illalla koskien tramppahaastetta. Tallensin sen, joten pääset katsomaan sen tästä linkistä: KLIK!
IG-LIVE ja tallenne on tehty lasten äidin luvalla.
Kerro minulle, onko teillä lapset kovia tekemään haasteita? Millaisia haasteita teillä on tehty?
IG: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog
Linkki upeaan, arvokkaaseen, tärkeään arvontaan: voittajalle kolme kuukautta Gubbe-palvelua!