KirsiConsultingilla käymäni Ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentajakoulutus on nyt puolivälissä! Tulipas se puoliväli nopeasti vastaan. Mutta hurjasti tähän asti olenkin jo oppinut! Kun opiskelee itseä kiinnostavia asioita, aika menee nopeasti, sen olen edellisissäkin opinnoissani huomannut. Aiemmat NEPSY-tekstit voit lukaista tästä:

TULEVAN VUODEN HUIPPUJUTTU: MINUSTA TULEE NEUROPSYKIATRINEN VALMENTAJA

NEPSY-VALMENTAJAKOULUTUS: ORIENTOITUMISTA JA ERILAISIA OPISKELUMUOTOJA

NEPSY-VALMENTAJAKOULUTUS: ASKEL KIEHTOVALLE EPÄVARMUUSALUEELLE

Rankka puoliväli

Tämä joulu-tammikuu on ollut minun henkilökohtaisessa elämässä erittäin raskasta aikaa. Joulukuussa koin täysin järjenvastaista uhkailua ja haukkumista eräältä epävakaalta ihmiseltä, joka vavisutti pahasti turvallisuudentunnettani. Tapaus oli/on sellainen, josta olisin voinut nostaa kunnianloukkaussyytteen ja tehdä rikosilmoituksen, mutta jäin odottamaan, jos tilanne rauhoittuisi itsestään. Tammikuussa, muutama päivä sitten, jouduin kadulla hyökkäyksen kohteeksi: minua yritettiin kuristaa ja varmaankin raiskata, mutta taistelin itseni irti ja pääsin pakoon. Tämä traumaattinen tapaus vei loputkin turvallisuudentunteet täysin nolliin. Tätä kirjoitusta kirjoitan siis tällaisista lähtökodista, mutta kirjoitan silti, sillä minulla on sanottavaa.

Miksi kerron näistä asioista tässä tekstissä? Siksi, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. En voi lähteä seuraavaan lähiopetuspäivään ilman näitä kokemuksia. Enkä voi opiskella enkä kirjoittaa tätä tekstiä ilman näitä kokemuksia. Myös se, miten käsittelen näitä asioita, on osaltaan seurausta siitä, mitä olen elämässäni oppinut  – käsittelytapaan vaikuttaa myös NEPSY-opit.

Lähiopetuspäivät

Viimeisimmät lähiopetuspäivät olivat vielä niitä onnellisia, jolloin en tiennyt tulevista henkilökohtaisen elämäni tapahtumista mitään. Imin itseeni valtavasti tietoa ratkaisukeskeisyydestä sekä narratiivisuudesta. Ensimmäisenä päivänä jatkoimme edellisiltä lähiopetuspäiviltä kesken jäänyttä teemaa: ratkaisukeskeisyyttä. Kävimme läpi ratkaisukeskeisiä kysymysmalleja ja niiden käyttöä valmennuksessa sekä teimme valmennusharjoituksia. Toisena päivänä käsittelimme narratiivisuuden voimaa: miten autamme asiakasta rakentamaan myönteistä elämänpolkua ja myönteistä tarinaa. Kävimme läpi narratiivisia menetelmiä ja teimme toki taas valmennusharjoittelua.

Näistä lähiopetuspäivistä jäi mieleen hyvä tasapaino teorian ja tekemisen välillä. Tällaisia teemoja kun käsittelee, niin kaikista parasta oppia on se, että pääsee itse harjoittelemaan niitä käytännössä! Ja kun tämä harjoittelu tapahtuu niinkin turvallisessa ympäristössä kuin tutussa kannustavassa opiskeluporukassa, niin oma kehittyminen saa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Ei tarvitse jännittää eikä hävetä, jos ei ihan osaa tai muista kaikkea.

Teemat, joita käsittelimme, narratiivisuus ja ratkaisukeskeisyys, ovat minulle sitä ainesta, josta tahdon koko ajan vain oppia lisää! Ratkaisukeskeisyys vahvistaa koko ajan omaa paikkaansa minun toiminnassani, niin omassa kuin työelämässänikin, viikko viikolta. Ja narratiivisuus taas on asia, joka tuntuu omalta ja kiehtovalta, mutta toki harjoittelua vaativalta, varsinkin, jos tahtoo käyttää juuri tiettyä narratiivista menetelmää, jota ei voi ihan ilman opettelua osata. Ratkaisukeskeisyys siis on aina ollut elämässäni läsnä, mutta nyt toimintani on alkanut saada nimen itselleen ja toiminta tuntuu selkeämmältä. Huomaan, että narratiivisuuttakin olen käyttänyt kuin luonnostaan, mutta mielestäni toimivaa narratiivisuutta ainakin tämän koulutuksen opettamassa mielessä on vaikeampaa saada aikaan ilman oikeita oppeja. Toki pelkkiä tarinoita voi kertoa ja kuunnella ja pyrkiä löytää niistä merkityksiä ym., mutta jos haluaa käyttää narratiivisia menetelmiä, niin ainakin minusta tuntuu, että niitä tulee opiskella, kerrata ja harjoittaa paljon, ennen kuin ne tulevat ”auttaviksi menetelmiksi”.  Opinnoissa käymiämme ratkaisukeskeisyyden periaatteita taas on ollut helpompi tunnistaa omasta käyttäytymisestä jo ennen kuin niitä on opetettu meille. Olen aina aktiivisesti pyrkinyt olemaan enemmän ratkaisukeskeinen kuin ongelmakeskeinen. Ratkaisukeskeisyyden virtaan on siis ollut todella helppo hypätä täysillä mukaan!

vertaisryhmätyöskentely

Vertaisyhmätyöskentely oli yksi tämän opetusjakson merkittävimmistä jutuista minulle. Olenkin jo aiemmin kertonut, että meidän ryhmä toimii erinomaisesti. Ryhmätapaamisiin on aina kiva mennä! Ryhmässä keskustellaan joka kerta sellaisista teemoista, jotka liittyvät lähiopetuspäiviin. Käymme myös läpi sitä, miten omat valmennuksemme ovat menneet ja teemme yhdessä valmennusharjoittelua. Tällä kertaa minä sain olla valmennettava meidän valmennusharjoittelussa – ja se oli oikeastaan tämän opetusjakson yksi parhaimmista anneista! Minulla on jo nyt niin ammattitaitoisia valmentajia ryhmässäni, että koin voimaantumista ja ajatusten selkiytymistä tuon valmennuksen aikana. Käsittelimme alussa kertomaani asiaa – uhkailua ja haukkumista, joka vei turvallisuudentunnettani. Kerron tämän asian tässä nyt siksi, että haluan omalla esimerkilläni näyttää, että NEPSY-valmennus nimestään huolimatta voi ihan oikeasti sopia ihan jokaiselle ihmisille, jolla on joku asia, jota hän haluaa käsitellä ratkaisukeskeisesti! (Kuitenkin, kun shokkivaihe on päällä ja trauma on suuri, ratkaisukeskeisen valmennuksen sijaan kannattaa suunnata esimerkiksi johonkin keholliseen terapiaan.) Asian ei tarvitse liittyä neuropsykiatrisiin ongelmiin, ja asiakas voi hyvinkin olla itse myös alan ammattilainen. Näiden minun henkilökohtaisen elämän vaikeuksien alla olen tajunnut vihdoin, että myös minä, sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, voin ottaa apua vastaan, ja se on täysin ok ja jopa suotavaa.

Asiakkaan kanssa tehtävä valmennusharjoittelu

Meillä on alusta lähtien ollut yksi tai useampi oma valmennusasiakas, jonka kanssa treenaamme näitä NEPSY-oppeja. Minä olen kokenut paljon onnistumisia valmennusasiakkaani kanssa! Viimeisin valmennuskerta oli kuitenkin kaikista päräyttävin! Koska juuri tuona hetkenä minulla oli hyvin aikaa asiakkaalle, teimme valmennusta kaksi ja puoli tuntia! Lähdimme ulkoistamaan asiakkaan ongelmaa ja käytin siihen narratiivisia menetelmiä. Kaikki sujui todella hyvin ja innostuin tosissani narratiivisista menetelmistä tämän valmennuskerran jälkeen, ja niin taisi innostua asiakkaanikin. Toki jo lähiopetuspäivien aikana, kun teimme toistemme kanssa valmennusharjoittelua, niin koimme onnistumisia ja erittäin hyviä oivalluksia. Mutta se on kuitenkin aina eri asia, kun menetelmän vie ”oikeaan elämään” ja kokee siellä valmentajana onnistumisia.

Armollisuutta oppimassa

Kannan tämän tekstin läpi mukanani omia henkilökohtaisen elämän vaikeita tilanteita, sillä haluan kertoa vielä tässä lopussa yhden tärkeän asian, joka on hieman auttanut minua ja jonka toivon auttavan minua vielä jatkossakin. Armollisuus on yksi asia, joka nousee mieleeni NEPSY-opeista. Tässä hetkessä tarvitsen armollisuutta itseäni kohtaan. Olen kokenut vakavan kriisin vain kolme päivää sitten, enkä ole nukkunut juurikaan. Tiedostan, että keskittymiskykyni ja oppimiseni eivät ole missään nimessä nyt parhaimmillaan. Myös työmuistini on erittäin heikoilla nyt, kun mieleeni palaa tuo rikos joka minuutti. Tämän tekstin kirjoittaminen on erittäin vaikeaa ja kuormittavaa, mutta tavallaan terapeuttista. Vaikka koulutuksissa ei olekaan opiskeltu kriisiapua, traumaattisten tilanteiden käsittelyä tai muuta juuri näihin vaikeuksiin liittyviä asioita, koen, että armollisuus, joka on tärkeä asia NEPSY-opinnoissa, ylettyy yleismaailmallisesti kaikkeen. Kun menen seuraavaan lähiopetuspäivään, kun luen opintomateriaalia ja kirjoitan opiskeluun liittyviä raportteja, niin pyrin pitämään armollisuuden mielessäni. Nyt ei ole aika loistaa. Nyt ei ole aika olla täydellinen. Nyt on aika antaa mahdollisuus toipumiselle ja kaikille tunteille. Nyt on aika vain selvitä niistä arkisista asioista, joista on pakko selvitä. Koen, että tätä tukee myös NEPSY-opintoni. Armollisuus, inhimillisyys, itseensä uskominen ja avoimuus. Ne ovat tärkeitä asioita myös ratkaisukeskeisessä neuropsykiatrisessa valmennuksessa. Se, että tällaisen kriisin keskellä koen hyvänä ajatuksena lähteä opiskelemaan lähiopetuspäivään, kertoo myös siitä, miten turvallisena ja lämpöisenä koen koulutustilanteen.

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @readysteadyflowblog

Vuonna 2010

Vuosikymmen vaihtui ja aloin miettimään, mitkä ovat olleet meidän perheen kymmenen tärkeintä/isoimpaa elämänmuutosta vuosikymmenen 2010 aikana. Huomasin, että moni bloggaaja ja IG-vaikuttaja on myös kaivellut muistojaan viime vuosikymmenestä ja jakanut niitä seuraajien kanssa. Minäkin jaan meidän perheen ikimuistoisimmat hetket nyt teidän kanssanne. Meille on tapahtunut paljon, tosi paljon. Ja helposti olisin keksinyt tähän vielä 10 melkeinpä yhtä suurta muutosta, mutta pitäydyn listani kanssa nyt vain kymmenessä. Kaikki nämä muutokset eivät ole iloisia. Jenni omassa uudenvuodenpostauksessaan havaitsi, että on elänyt kahdella vuosituhannella, kahdella vuosisadalla ja viidellä eri vuosikymmenellä (-80, -90, -00, -10, -20), aikamoista! Meinaan niin olen minäkin! Ja ihanaa on se, että kolmella näistä vuosikymmenestä olen ollut mieheni kanssa yhdessä! Tavattiin vuonna 2005. Mutta mitkä ovat siis olleet suurimmat muutokset viime vuosikymmenen aikana? Yksikään niistä ei liity parisuhteeseen, vaan koko vuosikymmen oltiin rouvana ja herrana.   😀

Muutto kerrostaloasunnosta Itä-Suomesta Kanta-Hämeeseen vuokrarivitaloasuntoon

Vuonna 2010 asuimme Kuopiossa ja alkuvuodesta opiskelimme viimeisiä kursseja omista koulutuksistamme. Asuimme ihan kaupungin keskustassa kerrostaloasunnossa. Kesällä 2010 muutimme Etelä-Suomeen. Muutos oli valtava, sillä kaikki rakkaat ystävät jäivät entiseen asuinkaupunkiin. Tuona kesänä olin viimeisilläni raskaana. Muutto, raskaus ja hulluin hellekesä ikinä olivat kamala yhdistelmä.

Opiskelujen loppuusaattaminen ja gradun valmistuminen päivää ennen esikoisen syntymää

Paahdoin gradua eteenpäin koko kesän ja elokuun alussa sain sen valmiiksi. Kun painoin lähetä-nappia ja menin terassillemme helpotusjätskeille, tunsin, kuinka jotakin alkoi tapahtumaan…

Esikoisen syntymä

Esikoinen siis syntyi seuraavana päivänä gradun lähettämisestä! Hyvä aikataulu. Synnytys oli kaamea kokemus. Lopputulos oli kuitenkin varsin ihana ja upea.

Muutto vuokrarivitaloasunnosta asumisoikeusasuntoon eri kaupunkiin Kanta-Hämeen sisällä

Esikoisen ollessa vuoden ikäinen muutimme toiseen kaupunkiin, lähemmäs vanhempiani ja myöskin minulle ennestään tuttuun kaupunkiin, jossa minulla oli kavereitakin jäljellä.

Muutto asumisoikeusasunnosta omaan paritalon puolikkaaseen saman kaupungin sisällä

Halusimme enemmän tilaa ympärillemme ja oman asunnon, joten päätimme sijoittaa juuri valmistuvaan uuteen kotiin. Saimme valita kaikki pinnat mieleiseksemme, joten paritalon puolikkaasta tuli meidän näköisemme 🙂

Keskimmäisen syntymä

Ihana upea toinen lapsemme syntyi hänkin elokuisena poikana eräänä aamuna vuonna 2013, kun meidän oli tarkoitus lähteä kohti Asuntomessuja. Ei sitten menty. Synnytys meni todella paljon paremmin kuin ensimmäinen synnytys!

Isäni kuolema

Muutama päivä keskimmäisen syntymän jälkeen minun isäni kuoli. Vuoden 2013 loppu oli samaan aikaan täynnä suurta onnea ja suurta surua. Ja koko seuraava vuosikin. On ollut suuri ihmetys elää kahta näin vastakkaista kokemusta tismalleen samaan aikaan.

Muutto omaan taloon saman kaupungin sisällä

Haaveilimme kolmannesta lapsesta, joten haaveilimme myös isommasta kodista. Ostimme omakotitalon, jossa edelleen asumme. Omakotitaloa reunustaa kahdelta puolelta metsä, joten tähän mennessä asutuista asunnoista/taloista talon ympäristö on ehdottomasti oma lempparein, onneksi. Talo oli muutaman vuoden vanha ja täysin käyttämättömän näköinen. Pinnatkin olivat tismalleen samat kuin edellisessä talossa, haha. Toki minä olisin jo toivonut vaihtelua pintoihin… Ei olla raaskittu ruveta remppaanaan hyväkuntoista taloa!

Kuopuksen syntymä

Niin kuin jokainen meidän lapsista, kuopus oli unelmien täyttymys. Kuopusta toivoimme perheeseemme vuoden ennen kuin hän ilmoitti itsestään. Kuopus syntyi vuoden 2017 keväällä. Kuopuksen myötä olen päässyt aivan eri levelille äitiydessä – olen ihan oikeasti, aidosti ja täydestä sydämestäni nauttinut äitiydestä ja lapsista ja elämästä!

Yrittäjyys

Elokuussa 2019 laitoin toiminimen pystyyn. Sitä ennen olin jo toiminut kevytyrittäjänä. Uuden aluevaltauksen yrittäjyydessäni teen huhtikuussa 2020, kun aloitan valmennukset ja koulutukset. Yrittäjyydestä kirjoittelen myöhemmin paljon lisää vielä, sillä se on ollut vuoden 2019 suurin ammatillinen ahaa-elämys ja se tulee olemaan vuoden 2020 suuri muutos meidän perheelle!

Nyt olisi superkiva kuulla juuri sinun viime vuosikymmenen ikimuistoimmat hetket!

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @readysteadyflowblog

SINUA SAATTAISI KIINNOSTAA MYÖS:

https://readysteadyflow.vaikuttajamedia.fi/2019/12/31/20-kuvaa-meidan-jouluviikolta/

https://readysteadyflow.vaikuttajamedia.fi/2019/12/16/joulukuinen-viikonloppu-meidan-perheessa/

https://readysteadyflow.vaikuttajamedia.fi/2019/12/09/meidan-poikien-harrastukset/