Taannoin pohdin elämääni, ihmisenä kasvamisen iloja ja kipuja, ja äitiyttä – tuota elämäni suurinta opettajaa. Halusin tulla vinkkaamaan tekstistä, jonka tein Täysii-sivustolle näistä aiheista. Käy lukemassa, jos tällaiset kasvamisteemat kiinnostavat 🙂 Laitan tähän muutaman otteen tekstin eri kohdista.

”Näen, että ihmisenä kasvaminen ei välttämättä tarvitse olla suora lineaarinen viiva ylöspäin. Kasvaa voi, vaikka pohjalle tömähtäisi. Voisiko kasvu olla jonkun uuden asian oppimista, jonkun vanhan huonon tavan poisjäämistä, ahaa-elämyksiä, uusia ryppyjä, henkisten vahvuuksien kehittymistä, ja paljon muutakin? Onko kasvu myös luopumista? Ihminen kasvaa kuin itsestään, kunhan vain tietyt normaalit elämän edellytykset ovat kunnossa, mutta ihminen voi itse panostaa kasvuunsa myös paljon! Kasvu tuskin aina on kukoistamista: ihminen kasvaa vanhanakin, vaikka keho rapistuisi.”

”Kuitenkaan mikään muu ihmissuhde, keskustelu, opiskelu, retriitti tai muukaan ei koskaan ole opettanut minulle enempää kuin omat lapseni. Heidän kanssaan olen joutunut tilanteisiin, joihin itse en ole vapaaehtoisesti itseäni halunnut saattaa, mutta jotka ovat tuoneet minulle rutkasti uusia taitoja. Olen joutunut todella tiukille niin henkisesti kuin fyysisestikin. Äitiys on ollut minulle paras opettaja oikeastaan kaikkien asioiden suhteen.”

”Vähemmän merkitykselliset suhteet ovat pudonneet matkan varrella pois. Sellaiset ihmiset, jotka alituiseen tapaan ovat kohdelleet minua huonosti tai olleet muuten vain negatiivisessa energiassa, eivät ole pidemmän päälle oikeita matkakumppaneita minulle tässä ihmisenä kasvamisen matkalla. Heilläkin on ollut sijansa siinä, että minä olen tänä päivänä juuri tällainen, mutta jokapäiväiseen kanssakäymiseen en heitä enää halua. Nyt näen, että omanarvon tajuamiseen nämä ihmiset ovat olleet oikein hyviä opettajia, mutta nyt haluan uskoa, että jatkossa osaan olla tarkempi siitä, millaisia ihmisiä lähelleni päästän. Kiitän jokaista kohtaamaani ihmistä kasvuni kannalta – juuri inhottavimmat ovat opettaneet sen, millaiseksi ihmiseksi en ikinä tahdo kasvaa ja inspiroivimmat ovat opettaneet sen, mitä kohti tavoitella.”

Koko tekstiin pääset siis tästä: KLIK!

//Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA:

IG: @skribentti / FB: @readysteadyflowblog

Tämä postaus sai inspiraationsa yhteistyöstä Junkyardin* kanssa. Selasin Junkyardin* vaatevalikoimaa miettien, että lähdenkö yhteistyöhön mukaan vai en. Kun näin DREAMER-paidan*, olin ihan myyty! Se tulisi olemaan niiiiin minun paitani*! (Postauksen lopussa on kiva alekoodi teille tästä paidasta* ja muistakin tuotteista*!) Minä kuvailin vaatteita yhdessä kummipoikani Matiaksen kanssa, ja meillä oli ihan superhauska iltapäivä  tuolloin – kummipoikani kuvaamisen lisäksi suunnitteli kanssani kuvausrekvisiitan, kuvauslokaatiot, kampaukset ja asentoni. 😀 Minä sainkin tällä kertaa olla vain mallina 😀

Mutta unelmiin! Koen siis unelmat hyvinkin läsnäoleviksi asioiksi arjessani. Kun kuitenkin esittelin paitaani miehelleni, hän tokaisi, että ei oikein näe minua haavelijana, vaan pikemminkin tekijänä. Se oli hyvä palaute mieheltäni, sillä sen kautta tajusin, että todellakin: olen molempia! Ehkä vaan se haaveilijaosuus on vähemmän esillä kuin tekijäosuus minussa. Kuitenkin: miksi ihmeessä tekisin jotakin, mistä en ole haaveillut? Itse koen olevani suuresti myös haaveilija!

Kun mietin vuosia taaksepäin, niin kymmenen vuoden sisällä olen toteuttanut monta haavettani: mennyt naimisiin unelmieni miehen kanssa, saanut kolme valtavan ihanaa lasta, päässyt tekemään minulle mieluista työtä, saanut opiskella NLP:tä ja NEPSY:ä, oppinut elämästä hyvinkin olennaisia asioita ihmissuhteiden kautta, saanut olla pitkään kotona lasten kanssa, saanut toteuttaa itseäni bloggaajana. Ja niin edelleen… näitä toteutuneita haaveita keksisin vielä lisääkin!

Vaikka olenkin osannut olla tyytyväinen toteutuneista haaveista ja pysähtyä hetkeen, haaveilen silti uusistakin jutuista, sillä kyllä, elämä menee eteenpäin. Vieroksun ajattelutapaa, jossa väkisin runnotaan jotakin asiaa tapahtumaan. Minun tapani on se, että tiedostan haaveeni, sanon ne ääneen ja teen lujasti töitä niiden eteen, kuitenkin säilyttäen rentouden.

Seuraava haaveeni

Mistä minä seuraavaksi haaveilen? Sen lisäksi, että haaveilen saavani pitää kuopuksenkin kotona eskariin asti kuten aiemmatkin pojat, haaveilen menestyvästä yrityksestä. Outoa sanoa se nyt ääneen, mutta niin se on. Minä olen nyt hoitovapaalla, mutta huhtikuun alussa tuo hoitovapaa päättyy ja minulla olisi sairaalan neurologisella kuntoutusosastolla sosiaalityöntekijän paikka odottamassa. Kiva ja varma toimi. Työ, josta tykkään. Siellä ei kuitenkaan ole intohimoni. Intohimoni on jossakin, jossa voin yhdistää osaamistani sosiaalityöstä, psykologiasta, NLP:stä ja NEPSY:stä. Suurin sydämen asiani on lasten hyvinvointi ja tarkkaan ottaen lasten ja aikuisten vuorovaikutuksen ja kommunikaation parantaminen. Ja sitä intohimoa kohden ollaan jo kovasti menossa! Olen perustanut toiminimen (toki myös näitä blogihommia ja sisällöntuotantoa varten) ja tavoitteeni on seuraavan vuoden sisällä saada tehtyä ensimmäiset koulutukset ja valmennukset – edes pilottiversiot. Ideat on päässä, paperilla ja jo muutamaan paikkaan esiteltykin. Kohderyhmäni näin aluksi on ihan se ruohonjuuritaso: neuvolat ja erilaiset järjestöt. Huikean jännää!

Haaveeni siis on, että voisin auttaa aikuisia ja lapsia kehittämään vuorovaikutusta ja kommunikaatiota keskenään. Minulla on tähän asiaan paljon sanottavaa jo toki koulutusteni takia, mutta myös vertaistuellisessa mielessä. Tiedän, että olisin tässä tehtävässä hyvä, ja tulevien kokemusten kautta minusta tulee erinomainen. Näin minun on ajateltava, jotta saan yritykseni kunnolla käyntiin! On uskottava itseeni, jotta muutkin voivat minuun uskoa.

Yritykselleni tärkeitä asioita ovat muun muassa laptentahtisuus, lempeä kasvatus, hyvinvointiin panostaminen ja tunnetaitojen parantaminen.

Eikö pelota?

Vaikka menen vakaasti kohti unelmayhdistelmääni kouluttaja + bloggaaja, niin on minulla toki varasuunnitelmia. Ikinä en ole kuullut työttömäksi jääneestä sosiaalityöntekijästä, joten ei minustakaan sellaista tule. Sosiaalityötä on AINA tarjolla. Toki silloin voi olla, että joutuu ainakin aluksi joustamaan paikkakuntahaaveesta, palkkahaaveesta ja toimenkuvahaaveesta, mutta töitä riittää aina. Myös minun kokemuksellani sisällöntuotannon töitä luulen saavani aina enemmän, jos tahdon. Ja oikeasti, mistä sitä tietää, että viekö nämä minun nykyiset haaveeni minut ihan johonkin muualle kuin nyt kirkkaana mielessäni olevaan yritysideaani – sehän voi olla, että kun teen vain nyt oikeita asioita, löydänkin jotakin muuta, joka sitten inspiroi minua silloin enemmän! Ja sekin on sallittua, vaihtaa suunnitelmaa meinaan. Tärkeintä on kuitenkin koko ajan mennä haavetta kohti ja tehdä oikeita asioita!

Eli tyhjän päälle en missään nimessä tule jäämään, vaikka irtisanoutuisin!

Mieti nyt kuitenkin vielä

Tämän lauseen olen kuullut monesti, että ”Mieti nyt kuitenkin vielä”. Ja kyllä mietin, minulla on vielä aikaa muutamia kuukausia, melkein puoli vuotta. Kerkiän siinä ajassa mennä ajatuksellisesti ja konkreettisesti eteenpäin yritykseni kanssa. Tällä hetkellä rakennan nettisivuja, niitä voi muutaman viikon päästä käydä kurkkailemassa täällä: KLIK!

Tämän tekstin julkaiseminen vähän jännittää, sillä tavalla positiivisessa mielessä. Jännitys kertoo, että asia on minulle tärkeä – ja tottakai toivon, että yritykseni otetaan ilolla vastaan ja toivon, että mahdollisimman moni näkisi tarpeen yhteiskunnassamme sille, mitä minä tulen tarjoamaan.

Kertokaa, jos toivotte jatkossakin pohdintaa yrittäjäksi ryhtyvältä – siitä meinaan varmaan tulee kyllä aiheita kirjoitettavaksi!

Kuvat: Matias Töllinen

MINULLA ON TEILLE JUNKYARDIN* ALEKOODI: KOODILLA EMMI15 SAATTE 15% ALEN KAIKKIIN YLI 50E TILAUKSIIN! KOODI EI KOSKE ALETUOTTEITA. KOODI ON VOIMASSA 30.9.2019 ASTI.

Kuvien asut:

Farkut – Kay Girlfriend*

Paita – Wild Card*

Housut – Move It*

Huppari – Lucid Dream*

Housut – High Waist Cargo*

Vyötärölaukku – Sweet Cross Velour*

Sukat – Fade*

// Emmi

NÄHDÄÄHÄN MYÖS MUUALLA:

IG: @skribentti / FB: @readysteadyflowblog

SINUA SAATTAISI KIINNOSTAA MYÖS:

TULEVAN VUODEN HUIPPUJUTTU: MINUSTA TULEE NEUROPSYKIATRINEN VALMENTAJA!

TOIVEPOSTAUS: MISTÄ ENERGISYYTENI KUMPUAA?

MILLAISTA OLI BLOGATA KAHDEN VUOTTA SITTEN? JA MILLAISTA SE ON NYT?