Aion täysimettää puolen vuoden ikään asti ja imettää tietysti koko vauvavuoden, ja toivottavasti paljon sen ylikin (kolmevuotiaaksi asti olisi hieno tavoite!).

Jos vauva on persoonaltaan ja temperamentiltaan sellainen, että hän tarvitsee paljon läheisyyttä, annamme sitä rajoituksetta. Nukumme perhepedissä, sylitämme ja kannamme, vaikka 24/7.

Aloitamme kiinteät mahdollisimman pienillä määrillä ja mahdollisimman hitaasti.

Osaamme tarttua mahdollisiin refluksi-allergia-astmaoireisiin heti niitä havaitessamme, ja aloitamme tarvittavat toimenpiteet samantien.

Emme pidä unikouluja vauvalle.

Emme rokota vauvaa.

Panostamme laadukkaisiin ja hyödyllisiin maitohappobakteereihin ja vitamiineihin (niin imetyksen kautta kuin suoraan vauvallekin).

Iloitsemme vauvan jokaisesta uudesta opitusta asiasta ja kasvetusta sentistä, mutta emme kiirehdi odottamaan aina vain seuraavaa vaihetta. Pyrimme nauttimaan juuri siitä hetkestä ja niistä taidoista, joita hänellä on sillä hetkellä.

Stressaamme vähemmän kuin edellisinä vauvavuosina. Edessä ei ole (toivottavasti ja todennäköisesti ainakaan) työnhakua, rahahuolia, muuttoa, parisuhdekriisiä eikä suuria heilahteluita Pikkusankarin ja Minimullistajan sairauksissa, joita kaikkia olemme kokeneet edellisinä vauvavuosina. Lähisuhdekriisejäkään tuskin on tiedossa, sillä lähipiiriin on löytynyt ne muutamat mahtavat timantit hyvän elämän pilaajien poistuessa omaan elämänkuplaansa. Tietysti toivon myös, että samanlaista maailman suurinta surua tai siihen verrattavia asioita ei tapahdu, kuin viime vauvavuonna.

Tulen luottamaan omaan äidinvaistooni yhä enemmän.

Nämä kaikki yllämainitut asiat on opittu edellisten kahden vauvavuoden aikana ja niiden seurauksena. Tällä kertaa pyrimme toimimaan entistäkin paremmin kuin edellisillä kerroilla, sillä olemme taas askeleen viisaampia ja kokeneempia vanhempia.