Kun banaanilettujen pitää onnistua ilman kananmunaa
Välillä ruokapöydässä on kananmunattomia syöjiä. Ja sitten kun perusrunkona ruokailussa on myös lehmänmaidottomuus sekä gluteenittomuus, saa reseptejä soveltaakin mukavasti, jotta saisi koostumuksen pysymään haluttuna.
Meillä on tehty banaanilettuja jo monta vuotta, välillä munallisena ja välillä munattomana. Tässä on yksi hyvä jäljitelmä ”perusbanaaniletuille” munattomana.
2 kypsää banaania
2 rkl cashewtahnaa
2 rkl kookosjauhoa
hyppysellinen suolaa
ripaus vaniljaa
kookosöljyä paistamiseen
Surauta ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi taikinaksi. Muotoile taikinasta pieniä palloja.
Paista matalahkolla lämmöllä palloihin paistopinta ja litistä vasta sen jälkeen ne lettujen muotoisiksi.
Yhteistyössä Foodinin kanssa
Äitiprobleemia
Kun lapset tappelevat keskenään, niin milloin on sopiva hetki mennä väliin ja kuinka kauan kannattaisi odottaa, että saavatko he itse välinsä selvitettyä ennen vanhemman väliin menoa?
Kun lapsi valitsee päälleensä vaatteet, jotka eivät minun mielestäni sovi yhteen, annanko hänen lähteä niissä vai voinko vihjata vaatteiden vaihdosta?
Kun lapsi sanoo suoraan jollekin ihmiselle ei-niin-kivan-totuuden, alanko pehmentämään sitä omilla sanoilla vai annanko vain olla?
Kun lapsi pyytää minua maistamaan ruokaa, jota en voi sietää (ja tämä on todettu jo tuhat kertaa yökkäyksen kera), onko minun pakko maistaa, jos itse silti kehottaa lasta maistamaan kaikkea?
Voinko pyytää lasta siivoamaan omat tavaransa, jos itse en sillä hetkellä jaksa siivota omia yhtä levällään olevia tavaroitani?
Voinko paasata lapsilleni ateriarytmien tärkeydestä, jos itse raskaana ollessani vetelen ruokaa puolen tunnin välein?
Onko väärin ”pakottaa” lapsi harrastukseensa sellaisena päivänä, jolloin lapsi ilmaisee haluttomuutensa harrastukseen menoon, jos olen ihan varma, että harrastuksen jälkeen hymy on taas lapsen huulilla?
Onko väärin sanoa lapsille lohdutukseksi ”kaikki on hyvin, ei mitään hätää”, vaikka omassa mielessä pyörii oma oksennusolo, ikävän ihmisen ikävät kommentit, maailman epävakaa tilanne sekä seuraavan viikon epävarmat hoitojärjestelyt (ja sata muuta huolta)?
Onko väärin käyttää värikästä kielenkäyttöä useissa kasvatustilanteissa, kuten ”Nyt on sinun uniaikasi. Katsoppa, miten aasipehmokin on jo noin nuutuneen väsynyt tästä pitkästä päivästä, hän tahtoo viereesi nukkumaan”, vaikka tosiasiassa mikään aasipehmo ei ole muuttanut ilmettään kertaakaan tehtaasta tulon jälkeen enkä todellakaan tiedä hänen tunne-elämästään yhtään mitään?
Saako lapsille antaa kotitöistä rahaa, vaikka kukaan ei ole minullekaan viittä senttiä iskemässä käteen, jos tyhjennän tiskikoneen?


0



