Tässä elokuussa isäni olisi täyttänyt 77 vuotta. Hän kuitenkin menehtyi 67 vuotiaana, elokuisena iltana. Kun kuulin kuolemasta, sylissäni oli kolmen päivän ikäinen vauva, meidän nyt kymmenen vuotias poika. Olin ollut synnyttämässä sairaalan toisella puolella, kun isäni kamppaili hengestään toisella puolella sairaalaa. Ennen synnytykseen lähtöä iloitsimme, että isäni pääsi vihdoin häntä helpottavaan isoon leikkaukseen. Hän ei kuitenkaan leikkauksesta toipunut vaan hänen kuntonsa romahti pian sen jälkeen.

Olin nukkunut yhden yön vauvani kanssa kotona, kun äitini soitti, että nyt lähdetään katsomaan viimeistä kertaa isääni. Jätin vastasyntyneen sairaalan sääntöjen mukaan kotiin isänsä kanssa ja lähdin maitoa valuvin rinnoin suoraan syntymän tunnelmista kuoleman tunnelmiin. Noin sekaisin tuntein en elämäni aikana koskaan olekaan ollut kuin tuona hetkenä. Muistan isäni elottomat harmaat kasvot, hengityskoneen pöhinän, sairaalan kuivan ilman ja lääkärin toivottomat sanat. Siinä katsoin isääni ja tiesin, että kuolema on jo lähellä. Samaan aikaan koko kehoni huusi vauvan luokse pitämään elossa tuota pientä ihmeellistä nyyttiä.

Illalla iltapala jäi puoliksi syömättä, kun keittiön pöydän ääressä sain pelätyn puhelun äidiltäni. Isäni oli juuri nukkunut pois.

Tuo vuosi 2013 on lähinnä sumun varjostama. Sumun seasta muistan valopilkkuja, kun hoidin vauvaani – pientä ihmistä, joka piti minut tuossa hetkessä elämässä kiinni. Vauvasta on kasvanut rauhallinen, viisas  ja joka tilanteessa minun puolia pitävä poika, johon minulla on erityisen syvä ja tunteikas yhteys. Vauvavuoden aikana yön pimeinä ja itkuisina öinä hän kuuli minun juttelut isälleni. Poikani vaatteet kastuivat minun kyynelistä, kun heijasin häntä uneen sylissäni samalla, kun katselin tähtitaivasta verhottomasta ikkunasta ja mietin elämän haurautta. Vauva kuuli jokaisen henkäykseni ja pikkuhiljaa vauvan hymyn kaaret suupielissä saivat lohduttoman itkuni muuttumaan edes hetkeksi hymyksi suullani.

Kärsin tuona vuonna ja sen jälkeen terveysongelmista, joita korjailin pitkään. Kehoni ei ollut osannut levätä tarvittavalla tavalla synnytyksen jälkeen, vaan jatkuva stressi sekä isäni kuolemasta aiheutuneen shokin seurauksena, mutta myös vauvan ja esikoisen allergioiden, refluksien ja astmojen aiheuttamien vaikeuksien seurauksena oli keholleni liikaa.

Osaan toki nyt kertoa monta vinkkiä itselleni (ja muille samassa tilanteessa oleville),  että miten olisi ollut parempi toimia. Lepoani ja surun käsittelyä vaikeuttavia asioita oli monia. Rakkaat äitini ja siskoni eivät tietenkään pystyneet tukemaan yhtään enempää, sillä heillä oli molemmilla oma suru surettavanaan. Ystäviltä tuskin pyysin suoraan apua, sillä tuolloin yritin kaikkeni selvitä kaikesta mentaliteetilla ”minä kyllä pärjään”. Nyt tiedän itse, että jos ystäväni kohtaavat tällaisen tilanteen, niin pyrin kaikkeni tukemaan häntä, sillä yhdistelmä vauvavuosi ja läheisen kuolema on yllättävän rankka. Tiedän, että oman kehon vointiin olisi kannattanut pysähtyä aiemmin. Sain paniikkikohtauksia, itkin aluksi päivät ja yöt ja esimerkiksi kilpirauhasarvoni romahtivat.

Tästäkin ajasta selvittiin ja nyt olen toipunut lähes kaikista terveyshaasteista. Suru ei ole enää voimakas paino rinnassa, vaan kevyesti aaltoileva kaipaus joskus enemmän, joskus vähemmän läsnä. Se, mikä oli tämän yhteensattuman tarkoitus, on vielä osakseen ratkomatta, mutta senkin aika ehkä tulee. Harmittava asia lasteni ja heidän Papan kannalta on se, että yhteistä aikaa heillä ei juurikaan ollut. Esikoinen kerkesi kolme vuotta tutustua isääni. Muut joutuvat tyytymään tarinoihin ja kuviin Papasta. Surullista käsiteltävää on lasten kanssa tuottanyt myös se seikka, että toiselta puolelta sukua Pappa ei ole tekemisissä lasten kanssa, vaikka voisi, kun hän kuitenkin on elossa. Hän on vain valinnut olla erossa lapsista. Toiselta Papalta, isältäni, yhdessäolo ei enää onnistuisi, vaikka hän olisi sitä niin kovasti halunnut. Häneltä vietiin siihen mahdollisuus. Näitä asioita on ollut raastavaa puhua lasten kanssa, mutta toisaalta tällainen vääryyden tunne tämän asian suhteen on opettanut nauttimaan entistä enemmän niiden ihmisten seurasta, jotka oikeasti haluavat olla lapsille läsnä.

Ihania hetkiä siis teille, joilla on itsellä vielä Pappa elossa, tai jotka saavat katsella omien lasten ja heidän isoisän upeaa suhdetta! Oletan, että se on sukupolvien jatkumossa tärkeä suhde. Toivon, että kerrotte arvostuksenne läsnäoleville isoiseille, jos teidän perheessä sellaisia on. Minä lähetän ajatuksia usein isälleni – ja mikä ihaninta, tunnen isäni läsnäolon silloin tällöin erittäin vahvana. Oli se sitten kuvitelmaa tai ei, että hän on täällä edelleen meidän joukossamme, niin minulle se on toden tuntuista.

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA:

Sadepäivä, neljä lasta ja kesäloma – yhdistelmä, joka ei aina ole helpoin tekemisten keksimisten kannalta. Listasin tähän 30 vinkkiä, joita voisi puuhastella lasten kanssa sadesäällä. Luulen, että suurin osa on teillekin jo tuttuja, mutta kirjaan ne silti tähän ylös, sillä usein itseltäkin unohtuu kaapin perälle sellaiset touhut, joita ei vaan ole pitkään aikaan tehty.

1. ulos sateella

Niinpä, miksipä sitä ei menisi ulos sateellakin. Meillä ainakin mennään! Kouluikäiset vähän haraavat vastaan, mutta pienempien kanssa pompitaan iloisesti vielä lätäköissä ja leikitään vesileikkejä (vesisota on niin kivaa sadesäällä!). Sateen jälkeen on yleensä bongattavissa upeita sateenkaaria!

2. muovailuvaha, taikahiekka

Tämä on vanhemmallekin todella terapeuttista, kun vaan päästää irti kriittisyydestä!

3. legot, hamahelmet

Milloin olet viimeksi itse syventynyt legojen rakenteluun niin paljon, että ajantaju on kadonnut?

4. piirtäminen, maalaaminen, vedellä maalaaminen, askartelu (nykyään upeita ideoita löytyy somesta paljon!)

Aikuiset sitten mukaan taiteilemaan ja lopuksi koko perheen taidenäyttely!

5. siivoaminen

Usein, kun vaikka lelukoreja käy läpi, löytyy sieltä monia vanhoja leluja, jotka miellyttävätkin lasta taas tauon jälkeen.

6. leipominen, ruuan laitto pidemmän kaavan mukaan

Lapset mukaan kokkailuun!

7. yhteinen liikuntahetki

Lapsille voi vetää leikillisemmän satujoogatuokion tai sitten lapset voi ottaa mukaan omaan venyttelyhetkeen tai jumppailuun

8. lautapelimaratooni

Toki kaikki muutkin pelit käyvät, mutta ruutuja en itse antaisi koko päivää lasten katsoa.

9. valokuvakirjojen teko

Usein otetaan paljon kuvia, mutta ne jäävät laitteiden uumeniin. Olisiko nyt oikea hetki teettää kuvat kirjaksi?

10. perhekuvien ottaminen

Jos muistit juuri, että kyllä lapsista onkin tullut otettua kuvia vaikka millä mitalla, mutta koko perheestä ei pitkään aikaan, niin jos nyt voisi ottaa? Useimmissa kännyköissäkin on itselaukaisin, jonka avulla koko perhe pääsee kuvaan muutenkin kuin melfien muodossa. Ja itse otettu kuva on parempi kuin ei kuvaa ollenkaan, eikö?

11. kaikenmaailman rästihommien tekeminen

Tiedän, kuulostaa mälsästä, mutta jos tekisit listan kaikista rästihommista ja tekisit yhden niistä pois edes, ehkä sellaisen, jonka voisi tehdä lasten kanssa?

12. lukuhetki

Kaikki ottavat kirjat käteen ja seuraava tunti on pyhitetty kirjoille!

13. saunomiset ja kylpemiset pitkän kaavan mukaan

Lapset tykkäävät, kun saavat välillä eri leluja kylpyyn mukaan kuin tavallisesti tai kun saavatkin ekstrapaljon kylpyvaahtoa. Ehkä totutusta poiketen voisikin ottaa kylvyt ja saunat jo päivällä? Isompien lasten kanssa voisi toteuttaa spa-hemmottelun.

14. meikkileikit

Voisiko tänään antaa lasten meikata sinut? Ja ehkä itsensäkin?

15. sisäleikkipaikat

Nykyään on monia erilaisia sisäleikkipaikkoja, joihin voi itsensä ja pesueensa kammeta, jos kotona tulee tylsää. Toki siitä lystistä saa maksaa jonkin verran.

16. ex tempore leikkitreffit ystävien kanssa

Mitä jos laittaisit viestiä jollekin ystävälle, jonka kanssa et ole nähnyt pitkään aikaan? Ehkä ystävälläkin on lapsia ja viihdytys olisi taattu yhteisleikeillä? Joskus ex tempore -treffit onnistuvat parhaiten.

17. sadevaatteet päälle ja huvipuistoon!

Jos huvipuistokäynti on tekemättä tältä kesältä etkä tykkää (tai lapsesi ei tykkää) jonottaa, niin tämä on teidän päiväsi!

18. musisointi mitä erilaisimmilla välineillä

Miten olisi kattilaorkesteri olkkarin lattialla? Kuka keksii erikoisimman (turvallisen) soittimen? Miltä kuulostaa yhteissoitto?

19. kauppaan ostamaan kaikkea sitä, mitä ikinä ei ole tarttunut mukaan!

Jokainen perheenjäsen valitsee jonkun ruuan (hedelmä, vihannes, kala, omiin arvoihin sopiva herkku tms.), jota ei ole ikinä vielä maistanut. Sitten vaan kotiin maistamaan ja ehkä kehittämään erilaisista aineksista uuden reseptin!

20. levyraati

Tietääkö lapset teidän lempparin 90-luvulta? Tiedätkö sinä lasten lempparit 2020-luvulta? Onko koko perheellä joku yhteinen lemppari?

21. disco

Tämä on meidän lasten ykkönen tällä hetkellä! Melkeinpä joka päivä jorataan jonkun musiikin tahtiin. Toki tämän voi viedä seuraavalle tasolle ja tehdä olosuhteista oikeasti discomaiset.

21. tarina, jossa jokainen saa olla yksi tarinan keksijoistä

Rakennetaan yhdessä tarina niin, että jokainen kertoo lauseen kerrallaan. Millainen tulee teidän perheen tarinasta? Uskon, että kaikkia tulee naurattamaan!

22. eri kielen päivä

Tämä toimii koululaisten kanssa, jotka ovat opiskelleet jo kieliä vähän, mutta ei liikaa 😀 Me ollaan valittu alakouluikäisten lasten kanssa puhua yhden päivän ajan enkkua. He osaavat sitä jo vähän, mutta ei niin, että se olisi kuin toinen kieli heille. Se haastaa sopivasti ja tuo kivaa omaa twistiään päivään!

23. uintihommat

Kesällä voi mennä sateellakin uimaan, eikö niin? Kokeilkaa! Ainakaan ei ole rannalla ruuhkaa! Ja jos sää ei ole yhtään mieleen, niin uimahallit ja spa-paikat ovat aina auki, sinne sitten vaan!

24. tylsistyminen

Mitä jos päätättekin, että olette tunnin tekemättä mitään? Siis vaan olette, vierekkäin vaikka sohvalla, tuosta perheläjästä voi sitten syntyä vaikka kivoja keskusteluja, painiotteluita tai vitsinkerrontaa 😀

25. marjastaminen

Metsä on pullollaan aarteita juuri nyt ja pieni sade tuskin haittaa niiden keräämistä.

26. hierontajono

Kaikki jonoon ja hierotte toistenne hartioita tai päätä – ja viiden minuutin päästä vaihdatte jonon ensimmäisen viimeiseksi ja kierrätätte niin kauan, että kaikki on saanut yhtä paljon hierontaa!

27. museokierros

Olisiko tämä päivä sopiva päivä tutustua lähialueiden lapsiystävällisiin museoihin?

28. anna lapsen päättää -päivä

Mitäköhän se lapsi keksisi, jos saisi päättää? Aseta itse jotkut rajat (esim. budjetti tai muu raja) ja annan lapsen päättää! Ehkä sieltä kumpuaa joku huippuidea, jota et ole ikinä keksinyt vielä!

29. opetelkaa jotain uutta

Mitä teistä kukaan ei vielä osaa? Miten olisi, jos opettelisitte kaikki Euroopan pääkaupungit ulkoa? Tai Suomen joet? Tai kymmenellä eri kielellä ”heippa”?

30. Mitä kuuluu ja miten voitte? -piiri

Milloin olette viimeksi kysyneet toisiltanne (myös lapsilta), että mitä kuuluu ja miten voitte? Istukaa piiriin ja oikeasti kysykää ja kuunnelkaa. Jos tämä onnistuu, niin tämä voi olla todella merkityksellinen hetki teille!

Oliko listassa mitään uutta ideaa? Tai saitko kaivettua vinkkilistan avulla jotain tuttua kaapin perukoilta esille? Tätä listaa voit tietenkin hyödyntää muulloinkin kuin sadepäivinä 😉

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: