Valitettavasti viimeisen viikon aikana blogin nimi on ollut hyvin ajankohtainen meidän kattomme alla. Öisin pinnasängystä raikuu itku vartin viiva tunnin välein. Tähän asti herätyksiä on ollut noin puolentoista viiva kolmen tunnin välein, joten jossakin tämä muutos tuntuu. Kysymysmerkit leijalevat yön huutotuntien yllä:

teoria 1: Motorinen kehitys on harpannut huikean askeleen viimeisten kahden viikon aikana ja kehityspsykologisen tiedon mukaan nämä tällaiset vaiheet saattavat lisätä yölevottomuutta. Mutta että ihan näin paljon? Hmmmm.

teoria 2: Hampaat, hampaat, hampaat. Mutta kun päivisin ei näy ollenkaan hammaskäyttäytymistä. Minimullistajan ensimmäisen kolmen hampaan tekovaiheessa hänen hammaskäyttäytymisensä on ollut hyvinkin selkeää: leluilla ja peukulla porataan hampaantulokohtaan KOKO ajan ja suppo helpottaa oireita. Nyt semmoista käyttäytymistä ei ole, eikä suppo juurikaan auta.

teoria 3: Pieni tutkimusmatkailijamme siivoaa suuhunsa kaaaaikki mahdolliset murut, joita kukaan muu ei ole kerinnyt pois siivoamaan. Tästähän sitä sitten tulee altistusta yhdelle sun toiselle ruoka-aineelle.

teoria 4: On tapahtunut se valitettava, tietääkseni refluksi-allergikoille suhteellisen yleinenkin juttu, että yksinkertaisesti kiinteiden aloittaminen on sekoittanut koko paketin.

teoria 5: Minimullistajan jokapäiväisessä ruokavaliossa on (ollutkin aina) jotakin oireita aiheuttavaa, ja nyt vaan ruokamäärien kasvettua oireet pukkasivat päälle pahoina.

teoria 6: Minun ruokavaliossani on edelleen jotakin oireita aiheuttavaa, joka nyt Minimullistajan omien ruokien kanssa yhteistyössä on paisuttanut tilanteen huonoksi.

Allergiaoireiden puolesta puhuu viikon aikana normaalia enemmän punoittava iho. Refluksioireiden puolesta puhuvat pidemmät nukuttamiset – nyt ei olla ihan sillä keskimääräisellä vartilla selvitty, vaan hytkyttämistä on saanut jatkaa puolen tunnin viiva kolmen tunnin ajan. Myös nieleskelyt ja kaarelle vetämiset ovat lisääntyneet.

Yleisesti ottaen päivisin Minimullistaja on kuitenkin ollut iloinen, nauravainen ja touhukas. Mutta selkeästikään hänellä ei ole öisin hyvä olla. Ja olisihan se ihan kiva, että miehen vapaapäivinä voitaisiin tehdä muutakin kuin nukkua vuorotellen päällevyöryvää väsymystä pois. Nyt hitaasti raksuttavat aivomme yrittävät surrata teorioiden parissa paremman arjen ja olon toivossa.

Ruokateemainen bloggaus jatkuu – anteeksi vain kaikki, joita imetysdieettihommat eivät pätkääkään kiinnosta 😀 Minä kyllä olen aina tykännyt leipoa ja laittaa ruokaa (tiettyyn pisteeseen saakka ainakin…), mutta nyt se on myös välttämättömyys, kiitos tämän meidän perheen moninaisen allergiatilanteemme. Itse kun pidän syömisestä paljonkin, niin kaipaan vaihtelua lautaselleni, jos se vain suinkin mahdollista. 

Tämän imetysdieetin eka lempparileipäni oli mantelimaitoleipä, kananmunien poisjäännin jälkeen porkkarieskat. Nyt kun porkkanakin jäi pois, piti tilalle kehitellä uutta herkkuleipää. Mielessäni oli joku taannoinen siskoni huippuresepti omatekemästä näkkäristä. Sovelsin reseptiä dieettiini – ja siitä tuli aivan mahtavan makuista myös muiden kuin minun mielestä!

Siemennäkkäri

Sekoita kulhossa keskenään 3dl mantelijauhoja, 5dl lämmintä (kiehunutta ja vähän jäähtynyttä vettä), 3dl auringonkukansiemeniä, 3dl kurpitsansiemeniä, 1,5dl pellavansiemeniä, 1dl oliiviöljyä ja 1tl suolaa.

Seoksen on hyvä antaa muheutua puoli tuntia viiva tunti. Kaada sitten seos kahdelle leivinpaperoidulle pellille ja levitä lastalla ohuiksi levyiksi. Paista uunissa 130 asteessa noin tunnin verran tai siihen asti, kunnes näkkärilevy on kova. Valmiiden näkkäreiden päälle voi lisätä vielä suolaa oman maun mukaan.

Näkkäriresepti oli onneksi helppo muistella ja kirjoittaa ylös. Vahingossa hyviä, mutten tiedä mitä – kategoriaan onkin sitten päässyt monta kokkausta. Leivonnassa menen flowlla, joten mitään en jaksa kirjoittaa ylös toiminnan aikana. Joskus se harmittaa jälkeenpäin…