Sen lisäksi, että mulla on täällä kaksi kivaa poikaa, mulla on täällä nyt kaksi kivaa välipala/jälkkärivinkkiä maidottomaan ja viljattomaan ruokavalioon. Reseptejäni on kovasti toivottu lähipiirissä, mutta myös bloginkin kautta, joten nyt tulee taas muutama juttu.

Kookosjukurtti (maidoton, munaton, viljaton)

Laita 2dl kookosmaitoa ja 1-2 maitohappokapselin sisältöä lasiseen, puhtaaseen tiiviiseen astiaan. Sekoita hieman. Vie tekeytymään huoneenlämpöiseen pimeään paikkaan kahdeksi vuorokaudeksi. Nosta tämän jälkeen jääkaappiin muutamaksi tunniksi – sitten jukurtti on valmis syötäväksi!

Banaanipannari (maidoton, viljaton)

Sekoita neljä desiä mantelijauhoja, 1tl suolaa, 8dl maustamatonta mantelimaitoa, 2 kananmunaa ja puoli desiä sulatettua kookosöljyä keskenään. Laita 2rkl psylliumia turpoamaan taikinan sekaan kymmeneksi minuutiksi. Levitä seos leivinpaperin päälle pellille. Paloittele banaania pannarin päälle ja paista uunissa noin 200 asteessa puolisen tuntia.

Nyt on varmaan korkea aika kertoa, mitä meidän refluksi-allergiataloon kuuluu. Yleiskuulumisena voisi todeta, että tällä hetkellä kumpikaan poika ei ole oireeton. Oireiden syitä etsitään kiivaasti. Tänään tarinassa esiintyy Minimullistaja.

Imetysdieettini on the Gurun ohjeilla kiristynyt täysin maidottomaksi. 

Kun olet maidottomalla, saat käsilaukkuusi uuden vakkarimukanaraahaamisjutun – kookosmaitopurkin kahvitteluhetkiä varten! Et voi olettaa, että missään julkisilla syömäpaikoilla on sinulle tarjolla mitään sopivaa maitoa kahviisi.

Muita täysin vältettäviä ruokia tällä hetkellä ovat vehnä, kaura, kaalit, sipulit, retiisi, paprika, chili, rosmariini, tuore tilli, tuore basilika, suklaa/kaakao, lisäaineet ja
hiilihappojuomat (unohdin varmaan puolet, mutta tähän tyyliin ainakin). Kahvia yritän parhaani mukaan rajoittaa, mutta arvatkaa vaan kuinka järkyttävän vaikeaa se on näillä muutamien ripetuntien unilla. Kananmunan osalta minulla on käynnissä vähentäminen – lopputuloksena todennäköisesti kokonaan luopuminen muutaman viikon päästä, ellei sitä ennen Minimullistajan tilanne parane selvästi. Miltä se Minimullistajan tilanne sitten näyttää? No, aikalailla tältä:

Synkältä näyttää, eikö. Illat ja automatkat ovat melko usein pelkkää itkua video ykkösen tapaan. Päivisin meillä on viime päivien aikana yhä enenevissä määrin kiljuttu video kakkosen tapaan.

Maidoton dieetti rauhoitti tilannetta sen verran, että ensin päätettiin the Gurun kanssa, että kananmunaa minun ei tarvitse menustani tiputtaa, mutta viime viikot ovat pakottaneet kokeilemaan vähennystä sittenkin. Moni varmaan ihmettelee,  miksi en vaan jätä kananmunaa heti kerralla pois. Tultiin the Gurun kanssa antitrypsiinitulosten jälkeen siihen päätelmään, että muutos ruokavaliossa pitää ehdottomasti tehdä, mutta rintamaidon riittävyyden varmistamiseksi ja minun paremman sopeutumisen mahdollistamiseksi vähentäminen pikkuhiljaa on tällä kertaa inhimillisempi ratkaisu (Pikkusankarin iideellä asia oli toisin, koska tilanne oli kerta kaikkiaan to-del-la kriisiytynyt – silloin vedin normiruokavaliosta suoraan kuuden ruoka-aineen dieettiin).

Itkujen ja kiljumisten lisäksi Minimullistajalla on päivistä riippuen pahojakin nukahtamisvaikeuksia. Hän siis on rättiväsynyt, mutta uni ei kerta kaikkiaan vain tule millään keinolla. Muita oireita ovat ne tutut: pätkäunet, kärsivään itkuun herääminen, yöunilla usein heräily, koko kropan jäykistäminen voimakkaasti taaksepäin, runsas puklaaminen monta tuntia ruokailun jälkeen, kurkulla ”kököttäminen” eli ns. virkayskä, itsensä ja muiden tuskainen raapiminen sekä viihtymättömyys missään paikassa tai asennossa.

soveljen jalankädenjäljillä – bataattia, bataattia.

Minimullistajan omaan ruokavalioon kuuluvat bataatti, kesäkurpitsa ja mustikka. Näiden lisäksi avocadoa olemme kokeilleet… ja uudelleen ei ihan heti kokeilla. Jokapäiväisiin lääkkeisiin ei olla turvauduttu vielä, vain Silicea on käytössä. Suurimpina epätoivon päivinä olemme myös kokeilleet Gavisconia sekä suppoa, mutta huonoin tuloksin.

Joku tässä kokonaisuudessa nyt kaivertaa. Se, onko se kananmuna vai jokin muu minun ruokavaliossani vai ihan jokin muu juttu, on vielä arvoitus. Toivottavasti arvoituksen ratkaisemiseen ei tarvita tämän fressimpiä aivoja kuin meidän perheessä tällä hetkellä on. Varsinkin tänään aivosumu on ollut melkoinen. En muista, montako minuuttia yöllä nukuin, vai nukuinko ollenkaan. Pelotti päästää mies aamulla auton rattiin. Pikkusankari herätti äidin kesken iltapäiväsadunluvun ”Äitiiiii, voisitko herätä ja lukea, kun Pesoselle pitää saada ruokaa – ja se tapahtuu vasta seuraavalla sivulla”. Kun mies riisui kenkiä töistä tullessaan, minä laahustin kertomaan että suunnittelemani jumppa taitaa nyt vaihtua kello kahdeksan nukkumaanmenoaikaan. Ehkä huominen on parempi.