0,5% kivaa
10
Ärsyttää,
väsyttää, heikottaa ja sapettaa. Nyt on paha olla koko perheellä. Pikkusankarin
viikko koostui 99,5 prosenttisesti tavaroiden heittelemisestä,
tottelemattomuudesta, yhteistyökyvyttömyydestä, kränäämisestä, syömisestä
kieltäytymisestä ja kurkkupipin valittamisesta. Vanhempien viikko kului suuren
epätoivon vallassa. Minä en kestä. Pikkusankarin tuska on tarttunut minuun
jotenkin järkyttävän voimakkaasti. Sydän muljahtelee ja tykyttelee,
ärsytys-suuttumus-huoli-sääli-akseleilla liikutaan vuolaan itkun, lasten
korviin sopimattoman kirosanaketjun, mököttämisen ja ovien paiskomisen alueella
vuoron perään. Mummo, jonka luona Pikkusankari näyttää yleensä vähiten kipujaan
erilaisen virikeympäristön haltioissa olleessaan, oli Mummon kauniiden sanojen
mukaan ollut hieman haastava parin
hoitotunnin aikana pari päivää sitten… Eilen meidän kummipoika lähti luotamme yökylästä
viisi uutta Pikkusankarin hammasrivistötatskaa vartalossaan, jatkuvasta lelusateesta
ja ärsyttämisestä kiukkuisena ja äksyilevänä ja muistissaan hyvin kirkkaat
tiedot siitä, mitä ruokaa Pikkusankarille ei
missään nimessä saa antaa.
väsyttää, heikottaa ja sapettaa. Nyt on paha olla koko perheellä. Pikkusankarin
viikko koostui 99,5 prosenttisesti tavaroiden heittelemisestä,
tottelemattomuudesta, yhteistyökyvyttömyydestä, kränäämisestä, syömisestä
kieltäytymisestä ja kurkkupipin valittamisesta. Vanhempien viikko kului suuren
epätoivon vallassa. Minä en kestä. Pikkusankarin tuska on tarttunut minuun
jotenkin järkyttävän voimakkaasti. Sydän muljahtelee ja tykyttelee,
ärsytys-suuttumus-huoli-sääli-akseleilla liikutaan vuolaan itkun, lasten
korviin sopimattoman kirosanaketjun, mököttämisen ja ovien paiskomisen alueella
vuoron perään. Mummo, jonka luona Pikkusankari näyttää yleensä vähiten kipujaan
erilaisen virikeympäristön haltioissa olleessaan, oli Mummon kauniiden sanojen
mukaan ollut hieman haastava parin
hoitotunnin aikana pari päivää sitten… Eilen meidän kummipoika lähti luotamme yökylästä
viisi uutta Pikkusankarin hammasrivistötatskaa vartalossaan, jatkuvasta lelusateesta
ja ärsyttämisestä kiukkuisena ja äksyilevänä ja muistissaan hyvin kirkkaat
tiedot siitä, mitä ruokaa Pikkusankarille ei
missään nimessä saa antaa.
Uupumustasoni
viimeisimmän viikon Pikkusankarin oirekirjon kuuntelemisen, katsomisen ja huolestumisen
jälkeen on melkoinen; Bamalama-luudan hoilaaminen on korkein mahdollinen
aivotoimintani; jouduin kuluttamaan todella ainakin puoli minuuttia äsken, kun
mietin, missä minun työpaikkani sijaitsee; olen puhutellut itseäni äitinä (”joo, äiti
ottaa…”) jo ainakin omalle isälleni, äidilleni, kummipojalle ja sukulaistytölle tänään.
viimeisimmän viikon Pikkusankarin oirekirjon kuuntelemisen, katsomisen ja huolestumisen
jälkeen on melkoinen; Bamalama-luudan hoilaaminen on korkein mahdollinen
aivotoimintani; jouduin kuluttamaan todella ainakin puoli minuuttia äsken, kun
mietin, missä minun työpaikkani sijaitsee; olen puhutellut itseäni äitinä (”joo, äiti
ottaa…”) jo ainakin omalle isälleni, äidilleni, kummipojalle ja sukulaistytölle tänään.
Ne ovat siis täällä taas: pahimmat mahdolliset oireet.
Kylmää vettä kasvoille
Yritin siirtää
bloginkirjoittamisvastuun miehelleni. Sain vastaukseksi murahduksen ja kysyvän
katseen. Se siitä. Minä jatkan, kyllä, mutta miten minä voin kirjoittaa tähän
refluksi-allergia-pitoiseen blogiin siitä huolien tärväämästä pitkästä arjesta
Pikkusankarin kanssa, kun suurimman osan arkipäivistä huolehdin aivan muiden
kuin oman perheeni asioista? Mies käy lääkärissä, tutkimuksissa, tenavatuokioissa,
avoimissa päiväkodeissa ja puistoissa Pikkusankarin kanssa. Hän näkee suurimman
osan niistä järkyttävistä tuskan sisältämistä käytöshäiriöistä, saa ruuat
naamalleen, pesee silmät sirrillä allergiakakat ja raapustaa
rotaatiopäiväkirjat. Minun osani tässä blogissa on jatkossa ehkä tulkkina olo.
Kuuluuko puhelimesta päivän aikana muutakin kuin pelkkää ”EI, EI,
EIIIIIIIII!!”; saanko luvan mennä tekemään pikasalin työpäivän jälkeen; kuinka
monta kurttua miehen otsassa on enemmän kuin eilen, kuinka pahaa rusotusta
Pikkusankarin poskissa ja huulissa on…
Kaksi viikkoa miehellä ja
Pikkusankarilla meni hyvin, oikein hyvin (huolimatta pienistä oireista jossain
siinä välillä). Sitten tuli ämpärillinen kylmää vettä mies-raasun kasvoille.
Oireet, pahat oireet. Keskiviikkoaamuna nykyisen rotaatioideologiamme mukaisesti
tattaripuuron sekaan laitettiin yksi pakastemansikka. Siitäkös se sitten
lähti. Poika punoittaa, kiusaa, heittelee tavaroita, valittaa kurkkuaan – ja
mies on lievästi sanottuna väsynyt. Oskillometriassa paikoillaan pysyminen ei
tullut kai kyseeseenkään – tutkimusta ei saatu tehtyä. Kaksi pahaa oirepäivää,
ja hymy oli viety mieheni kasvoilta.
Pikkusankarilla meni hyvin, oikein hyvin (huolimatta pienistä oireista jossain
siinä välillä). Sitten tuli ämpärillinen kylmää vettä mies-raasun kasvoille.
Oireet, pahat oireet. Keskiviikkoaamuna nykyisen rotaatioideologiamme mukaisesti
tattaripuuron sekaan laitettiin yksi pakastemansikka. Siitäkös se sitten
lähti. Poika punoittaa, kiusaa, heittelee tavaroita, valittaa kurkkuaan – ja
mies on lievästi sanottuna väsynyt. Oskillometriassa paikoillaan pysyminen ei
tullut kai kyseeseenkään – tutkimusta ei saatu tehtyä. Kaksi pahaa oirepäivää,
ja hymy oli viety mieheni kasvoilta.
Nyt muistan taas, mistä alun perin
lähti ideani töihinmenoon…
lähti ideani töihinmenoon…