Neurologien
asiantuntemusta on tullut viime viikkoina käytettyä ja ihmeteltyä.
Selvitettävä asia on ollut Pikkusankarin pääkipu. Onko pääkipu refluksista
johtuvaa niskalihasten jäykkyyttä juontuen faktasta, että koko elämänsä
Pikkusankari on jännittänyt kehonsa todella voimakkaalle takakaarelle yrittäen
estää happojen nousua ruokatorvessa? Onko pääkipu migreeniä? Onko pääkipu
yhteisvaikutusta seikoista kuten Pikkusankarin aurinkolasi-inho, pieni
karsastus, ajoittainen huono syöminen ja juominen, ajoittainen erittäin huono
nukkuminen, ajoittaiset erilaiset stressitekijät ja nenäkanaviin nousevat
refluksivaivat. Kaikki tästä huonommat vaihtoehdot pyörivät päässäni
taukoamatta, mutta niitä en halua edes luetella, koska NE HUOLET OVAT TURHIA,
eikö olekin? Sanokaa, että on!

Elämä kouluttaa
meidän perhettä johonkin suureen, nyt en voi sitä enää kiistää. Meidän
Pikkusankarista muokataan suurta selviytyjää, henkisesti ällistyttävän vahvaa
ja elämälle nöyrää pientä miestä. Meistä vanhemmista muokataan entistä
kiinteämpää avioparia, jonka syvä side ei katkea koskaan; niin paljon epävarmuutta,
kyyneleitä, tuskaa, iloa ja toivonhenkäyksiä me olemme jakaneet jo näinä
seitsemänä ensimmäisenä yhteisenä vuotena. 
Sanotaan, että elämä antaa jokaiselle vain sen verran, mitä hän jaksaa
kantaa. Kuinka paljon lapsi jaksaa kantaa? Kuinka paljon äiti ja isi jaksaa
kantaa auttaessaan lasta kantamaan?