Hae
Emmi Anniina

Hei vastaantulija

Hei vastaantulija, luulet varmaan,
että olen hyvin sotkuinen syömäri ja pudotellut lusikallisia kasvissosekeittoa ympäri
vaatteitani huomaamattani. Ei, osaan kyllä syödä siivosti, mutta olen vain
refluksilapsen äiti, joka saa oksennukset päällensä parikin kertaa tunnissa, ja
täten ei kerkiä vaihtaa vaatteitaan ihan joka välissä.
Hei leikkipuiston kaveriäiti,
luulet varmaan, että en välitä, millaisissa vaatteissa lapseni liikkuu, kun
ala- ja yläosat ovat täysin toisiinsa sopimattomat. Ei, ymmärrän kyllä värianalyysin
kevään ja kesän erot sekä äitien sanattoman lastenvaate-etiketin, mutta olen
vain refluksilapsen äiti, jonka pyykkikorissa lojuu ne kaikki muut vaatteet,
jotka eivät ole lapsen päällä.
Hei tarjoilija, luulet varmaan,
että olemme laihduttavia nirppanokkaisia luomuekolakto-ovovegetaristeja, kun
sapuskanne eivät kelpaa meille, ja litkimme ystäväperheen kanssa istuessamme
vain teetä ravintolassanne. Ei, söisimme mielellämme kivoja ruokianne, mutta
olen vain refluksilapsen äiti, joka ei pysty syömään kuin niitä samaa kahdeksaa
ruoka-ainetta kuin moniallerginen lapsensakin.
Hei neuvolantäti, luulet varmaan,
että otin hoitokassin sijaan mukaani vahingossa lakanapyykkikassin. Ei, kyllä
oikea kassi on mukana, mutta olen vain refluksilapsen äiti, joka käyttää
keskimäärin 10 pukluliinaa päivässä pahanhajuisten limaisten oksennusten
siivoamiseen.
Hei julkisen puolen
lastenlääkäri, luulet varmaan, että olen ylimielinen turhanvalittelijaäiti, kun
päädyin olemaan kanssasi eri mieltä hoitokäytännöistäsi ja mielipiteistäsi Ei,
olen vain refluksilapsen äiti, joka koki todellista henkistä nöyryytystä
vastaanotollasi, ja jonka valvomissaldo nousi 50 prosentilla hoitosuositustesi
toteuttamiseen ottamisen jälkeen.
Hei sivistynyt
kanssakeskustelija, luulet varmaan, että en ole kiinnostunut maailman
kriiseistä ja päivänpolttavista politiikkakeskusteluista enkä välitä
herkullisista eri tieteenalojen sisäisistä ja välisistä debateista. Ei, olen
yhteiskuntatieteiden maisteri ja voittanut koulujen väittelykilpailuja, mutta olen vain refluksilapsen äiti, joka
tällä hetkellä ei vaan yksinkertaisesti jaksa keskittyä mihinkään muuhun kuin
lapsen oireettomammaksi saamiseen. 
Hei ystävä, luulet varmaan, että
en pidä seurastasi enää niin paljon, kun unohtelen tapaamisiamme ja viesteihin
vastaamisia. Ei, olet edelleen tärkeä minulle, mutta olen vain refluksilapsen
äiti, joka on nukkunut viime yönä kaksi tuntia.
Hei kuntosalikaveri, luulet
varmaan, että olen taas raskaana. Ei, perheenjäseniemme lisääntymiskyselyt ja
vatsan seudun toljottelut ovat tällä hetkellä turhia. Olen vain refluksilapsen
äiti, joka tiukalla imetysdieetillä laihtui kahdeksan kiloa, ja joka on nyt
ottanut tarkoituksella takaisin jokaisen menetetyn suupalan, korkojen kera.
P.S. Blogini tekstit sisältävät
yleensä marmatuksen aiheita koko kivikkoisen refluksitaipaleemme ajalta. Kaikki
valitukseni eivät siis (onneksemme!) ole enää/juuri tällä hetkellä akuutteja,
vaikkakin ovat olleet totisinta totta. Ajatuksen tasolla ne ovat edelleen suurta
ärsytystä nostattavia.

Terveisin nimimerkki Tänään puolikkaan suklaapiirakkapellillisen
syönyt, keskivertopuhdasvaatteinen hyvin nukkunut äiti

Salapoliisityötä

Joskus, tai oikeastaan aika useinkin (mutta onneksi ei tänään!) meidän perheemme
tarvitsisi vähintään kolme Sherlock Holmesia, jotta yllättäen alkavien
refluksioireiden syy saataisiin selville.

Aamulla vanhemmat silmäilevät
toisiansa sillä silmällä (huom! meidän perheessä tämä tarkoittaa nykyään sitä,
että arvioidaan toisen väsymyksen astetta eleistä ja ilmeistä päätellen) ja
aloittavat seuraavan keskustelun (tässä karsittu versio, jotta joku jaksaa sen
lukea läpi):
”Kävitkö yöllä?”
”Kävin. Sä?”
”Joo.”
”Monestiko? Mä viisi kertaa.”
”Mä kans jonkun semmosen. Puolet
yöstähän siihen tosiaan meni.”
”Mistäköhän tän yön vaivat taas
johtuivat…?”
”Niin, ne olivat kyllä selkeästi
refluksioireita, kun ei rauhoittunut helpolla, itki ja väänsi, nieleskeli ja
tuskaili hikisenä.”
”Ei ollut mitään ikäkauden
normaalia heräilyä taaskaan. Pelkkä silittely ja läsnäolo eivät auttaneet
munkaan käymillä kerroilla.”
”Nythän pitäisi olla muuten tasapainoinen tilanne, kun Nexiumia menee ja just vaihdettiin d-tipatkin sopivampiin.”
”Ja kun viime ruokakokeilustakin on
jo aikaa, ei sen pitäisi sitä enää olla…”
”Mut jos ne oireet tulevatkin
viiveellä. Ehkä se tomaatti ei sittenkään käy.”
”Tai sitten jokin aiemmin sopinut
ruoka on taas muuttunut epäsopivaksi… Ehkä luumu, tai pinaatti? Nehän on ollut
aina vähän kiikun kaakun sopivia.”
”Niin, pitäiskö meidän jättää ne
vähäksi aikaa pois ruokavaliosta?”
”Joo. Kokeillaan. Vai hei, oisko
Pikkusankari vaan napannut eilen lattialta jonkun kielletyn murusen?”
”Hmm… En mä ainakaan nähnyt sellaista
tilannetta. Ja aamullahan mä just imuroin. Mutta eihän sitä voi satavarma olla.”
”Mutta mites, kun te olitte eilen
kylässä, jos hän sai sieltä jotain sopimatonta?”
”No mä kyllä olin hänen vieressään
koko ajan, joten tuskin hän sieltä… Mutta tosiaan, en mä vannoa voi…”
”Oiskohan tää sit kuitenkin sitä,
kun vajaa viikkoa sitten purettiin Zyrtec- suoja?”
”Niin joo, voihan tää olla
sitäkin. Ja sit jos viel pukkaa hampaitakin samaan aikaan, kun sehän tunnetusti
pahentaa refluksia. Pari ois vielä tulematta.”
”Aivan…Ja hei, mä unohdin kertoa,
että maitohappobakteerit loppuivat eilen aamulla, jospa sekin vaikuttaa tähän
oireiluun. Niitä pitäis käydä hakemassa lisää.”
”Ai, kiva kun tässä vaiheessa
kerrot. No, ei voi tietää… Ja onhan Pikkusankarilla ollut flunssaakin, joka
sekin pahentaa refluksia.”
”Niin, mutta oisko se nyt
kuitenkaan noin rajuna oireiluna pelkkä flunssan vaikutukset.”
”Etkö muista, onhan se aiemminkin
pahentanut. Viimeksi jouluna.”
”No joo, itse asiassa, niin tais
olla. Pelkkää valvomistahan se oli. Silloin oli kyllä tosi paha flunssa päällä.”
”Oisko muuten pitänyt antaa
illalla Ventoline? Sitähän ei annettu, kun ei Pikkusankari yskinyt päivällä niin
paljoa. Jos hän heräili osittain senkin takia…?”
”Hmm. Annetaan illalla, ja
katsotaan, auttaako se yhtään ensi yötä vasten.”
”Joo. Mut voi myös olla, että tää
kaikki on vaan refluksitaudin aaltoilevuuteen liittyvää, huonomman jakson alkua.”
”Niin, sekin voi olla.”