Toukokuu on rullaillut kivasti eteenpäin ja ensi viikolla alkaa koululaisilla vapaus! Onpas jännää, miten nopeasti tämä lukuvuosi on taas mennyt! Meillä toinen isommista pojista lopettaa nelosluokan ja toinen ykkösluokan. Ihana kesä häämöttää edessäpäin!

Viime viikot ja niiden meiningit

Toukokuun puolessavälissä meillä oli kuukausittainen tukiperheviikonloppu eli haimme viikonlopuksi luoksemme kaksi lasta, jotka ovat olleet nyt virallisesti puoli vuotta tukiperhelapsiamme. Heidän kanssaan teimme kaikkea meidän perheen normaalia keväistä viikonlopputouhua: grillailimme ja ulkoilimme paljon. Järjestimme herkullisen piknikin, jonka lapset pääsivät keskenään nautiskelemaan viereiseen puistoon. Yhtenä päivänä jakaannuimme kolmeen eri joukkoon. Meidän vanhin lapsi ja lähes samanikäinen tukiperheen lapsi lähtivät kaksistaan kolmenkymmenen kilometrin pyöräilylle ja pulahtivat samalla rannalla uimassa. Minä lähdin oman ekaluokkalaisen ja vauvan kanssa kymmenen kilometrin kävelylle ja samalla poikkesimme kahvilassa herkuttelemassa. Mies jäi touhuamaan pihahommia meidän nelivuotiaan ja tukiperheen toisen lapsen kanssa. Lasten jakaminen tuo aina kivasti vaihtelua niin arkeen kuin myös tukiperheviikonloppuihin. Lapset vähän myös pelailivat pleikalla ja katsoivat yhden leffan. Yöt he viettivät puumajassamme. (Jos teitä kiinnostaa tukiperheenä oleminen, niin siitä voisin kirjoitella joskus ihan oman tekstin. Kysymyksiä siis saa jättää siihen liittyen, jos jotain tulee mieleen.)

Viime viikonloppu oli tosi spesiaali: mulla oli naisten viikonloppu ja miehellä oli miesten viikonloppu. Mies lähti veneilemään ystäviensä kanssa ja minä jäin kotiin vauvan kanssa. Pojat pääsivät Mummolaan. Minulle tuli ensimmäiseksi yöksi siskoni yökylään ja toiseksi yöksi ystäväni. Me ulkoilimme, herkuttelimme, höpöttelimme ja nautimme toistemme seurasta. Oli ihanaa ja niin erilaista.

Ihana sisko ja siskon kanssa vietetty spesiaaliaika! Valokuva: Leena Waren, minun meikki ja kampaus: @thaliasbeauty101

Tuon viikonlopun jälkeen jatkoikin mies reissuelämää, sillä hän lähti minun ja vauvan kanssa valmentajavalmennusopiskelupäivilleni Tampereelle maanantaiksi ja tiistaiksi. Meiltä Tampereelle on puolitoista tuntia ja opiskelupäivät pitkiä, joten päätimme, että lähdemme kolmisin reissuun ja jäämme yöksi sinne. Vauva ei vielä pärjää ilman minua (tai siis maitoani), joten joka tauolla imetin ja mies teki vauvan päikkäriaikoihin töitään. Onneksi Mummo jatkoi mielellään yhden yön tauon jälkeen poikien kanssa oloa, jotta minun opiskelut mahdollistuisivat loppuun saakka.

Ensimmäisen opiskelupäivän jälkeen menimme grillaamaan.

Toukokuun lopun muita mainittavia kivoja juttuja ovat olleet vauvan sydämen tsekkaus: sivuääniä kuului edelleen, mutta sydämen reikä on pienentynyt ja seuraava kontrolli on vasta kolmivuotiaana eikä minkäänlaiseen huoleen ole kuulemma aihetta. Samalla reissulla Hämeenlinnaan kävimme Raxissa, josta kävimme hakemassa mukaamme kaksi pitsaa KotiBox -valikoimasta. Kotiboxiin olisi saanut esim. pizzataskuja, wingsejä, kana- ja sipulirenkaita, mozzarellatikkuja, salaatteja, nakkeja, lihapullia jne, mutta meidän nuorimman pojan toive oli tosiaan pitsat, joten ne otettiin. Kotona sitten syötiin ne kolmistaan: minä, mies ja nuorin poika. Vanhemmat pojat olivat koulussa vielä tuolloin ja vauva nukkui. Olemme huomanneet, että on todella tärkeää viettää jokaisen lapsen kanssa omaa aikaa aina silloin tällöin – ja jo tällainen oma lounashetkikin vanhempien kanssa voi olla supertärkeä asia lapselle!

Me valitsimme pitsoiksemme White Pollon ja Cheesy Loverin.

Kesälomasuunnitelmia

Kesälomamme menee varmaan aika lailla samoin kuin viime vuonna: yksinkertaisista kesäisistä jutuista nauttien! Herkullista ruokaa, paljon uimarantoja, trampoliinilla pomppimista, pieniä vaelluksia lähiseuduille, mökkeilyä, läheisten kanssa vietettyä aikaa ja muutamassa huvipuistossa käynti. Tänä kesänä minä en aio oksennella, joten odotan, että minäkin pääsen nauttimaan eri tavalla kesästä kuin viime kesänä kaamean raskauspahoinvoinnin keskellä. Kesä tulee olemaan varmasti tosi ihana ja touhuntäyteinen – onhan meillä tänä kesänä uusi kiva tyyppi kesäjuttuja kanssamme puuhaamassa. Pojatkin odottavat kesälomaa jo ihan valtavasti!

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog

Näin piilotin raskauteni somessa

Kymmenes äitienpäiväni ja ensimmäinen äitienpäiväni neljän lapsen äitinä

Täysipäiväistä yrittäjyyttä takana kohta vuosi!

Päätin jo raskauden alussa, että pyrin pitämään raskauden salassa blogissa ja instagramissa. Mitä se vaati ja millaisia ratkaisuja oli tehtävä, jotta onnistuin tavoitteessani?

Miten salata raskaus somessa?

Kerro sinua kuvaaville ihmisille, että et halua raskautesi tulevan julki. Tämä on ehkä tärkein asia, jos olet tilanteissa, joissa muut somettavat omille sometileilleen. Tyhmäähän olisi, että itse tekisit kaikkesi raskautta piilotellaksesi, mutta joku muu tilillään nappaisi sinusta kuvat ja videot ja tägäilisi sinut niihin upean raskaumahasi kera.

Ystäväni halusi kuvia meistä omaan someensa. Tämä kuva jäi julkaisematta, koska paksummankin takin läpi maha pömpötti.

Tämä sitten lopulta julkaistiin, kun rajaus ja asennot olivat kunnossa.

Jos joku muu ottaa sinusta kuvia sinun itsesi käyttöön, niin muista toki niissäkin tilanteissa mainita kuvien rajauksista, jotta maha jää pois kuvasta tai piiloutuu.

Tämän julkaisin…

…ja tämä jäi kotialbumiin

Kuvaa IG-storyt ajatuksella. Aika monta kertaa minulle kävi niin, että storyselitykset jouduin kuvaamaan uudestaan, kun mahakumpu vilkkui niissä liiaksi..

Viimeinen raskaudenaikainen selfie, sairaalassa otettu. Vaikka mahaa ei tässä kuvassa näkynyt rajaukseni ansiosta, en uskaltanut tätä sitten kuitenkaan julkaista, sillä olin jo synnytyskivuissani, kuten ehkä itketystä nenästä saattaa huomata. Ja mietin myös, että jos joku osaa yhdistää taka-alan synnytyssaliin (vaikka taustan sumensinkin…)

Kuvakulmat selfieissä. Mitä enemmän harrastaa selfieitä, sitä paremmin oppii, mitkä kuvakulmat peittävät parhaiten mahaa.

Julkaisin tämän somessa raskausaikana.

Tätä en julkaissut raskausaikana…

Lue tekstit ja kuvatekstit aina vielä kerran ennen julkaisua. Olet meinaan saattanut kirjoittaa sivulauseeseen jotakin raskaudesta kuin huomaamattasi…

Tässä julkaisussa kerroin jotakin väsymyksestä. Meinasin kirjoittaa, että kiitos yliaikaisen raskauden, mutta kirjoitin sitten jotakin kierrellen ja kaarrellen…

samasta tilanteesta otettu julkaisematon kuva, paljastaen väsymyksen syyn

Säästä parhaat palat raskauden jälkeiseen aikaan. Tiedän, sinun tekisi mieli kertoa kaikista sadoista eri raskauden puolista seuraajakunnallesi, mutta jos olet tosissaan päätöksesi tehnyt olla kertomatta raskaudesta, niin malta mielesi! Kirjoittele ylös ajatuksiasi ja kokemuksia, mutta julkaise ne vasta synnytyksen jälkeen.

Minulla raskaus ei näkynyt takaa katsottuna, joten se oli turvallinen kuvakulma. Tämän kuvan siis julkaisin…

…ja tätä en tietenkään, vaikka olisi tehnyt mieli huutaa maailmalle onneamme.

Hyväksy, että jotakin spesiaalia menee ohi somejulkaisujen suhteen. Meinasin paljastaa Halloweenina raskauteni tämän kurpitsani kera, mutta en kuitenkaan tehnyt sitä…

Onko siellä lukijoissa muita raskauden salailijoita?

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog

Sometin joka päivä ja kirjoitin blogia säännöllisesti, mutta en kertonut raskaudestani. Miksi?

Olisin voinut kertoa teille…

Kolme poikaa ja…