Hae
Emmi Anniina

Raskauspäiväkirjoja 5

Déjà-vu kesään 2010: käyminen lähellä hellekuolemaa;
hyperventiloiminen ja pyörtyminen lentokoneen lähtökuumuuteen, nollanukkuminen
erään suomalaisen hyvätasoisen kylpylähotellin mukavan lämpöisessä huoneessa.
Sisälämpötila. Kolme päivää kolmen miehen ja mahan
kanssa tässä huoneessa. Eikä muuten toiminut tuo miinus-painike.
Erittäin yllätyksenä tullut tuskaisuus istumisen suhteen;
töissä palaverit kyyneleet valuen, jalat puutuen ja happea haukkoen. Työkaverit
availevat ikkunaa, taluttavat kokoushuoneesta pois ja ystävällisesti
mainitsevat sairausloman mahdollisuudesta.
Kesäflunssan ja raskauden yhdistelmän omakohtainen
testaaminen. Tulos: EI KIVA.
Tuttavien ihmettelyt: ”Aaaa, etkö ole VIELÄKÄÄN
synnyttänyt?”
Salilla treenatessa todellinen mielikuvitukseni
viimeistenkin nurkkien kaapiminen.
Mitä tämän kanssa voisi tehdä?

Ehkä niin tuskaisen näköinen ulkomuoto, että olen ansainnut
ihania tsemppejä loppuraskauden jaksamiseen mieheltäni.
kukkia ja kokovartalohierontaa

Vauva-juttujen tunkeminen tahattomasti melkein joka
keskusteluun.
Yöt: vartti oikealla kyljellä, vartti selällään, vartti
vasemmalla kyljellä, sitten pissalle. Sama uudestaan. Niin kauan, kuin sängyssä
ollaan.
Renniet mukana. Aina.
Varpaankynsien huollon vinkuminen mieheltä.

30 + Barcelona

Kolkytplusviikot ja viiden päivän kaupunkiloma. Näin minä selvisin:

Kohteen on oltava optimilämpötilainen, siis 20-23 asteinen,
puolipilvinen ja hieman tuulinen. Barcelona oli täydellinen.

Lentokoneessa kannattaa näyttää itseltään: rasittuneelta,
tuskaiselta ja todella isomahaiselta kohta-synnyttäjältä. Silloin kukaan ei
halua istua viereesi, ja saat vaihdella asentoa mielesi mukaan. Minä en
ainakaan näillä viikoilla todellakaan pysty istumaan edes kymmentä minuuttia
paikoillani.

Raskausvaivat ovat minulle tarpeeksi yöllisiksi
herätyksiksi, joten kaikki muu hotellihäiriö on suljettava pois.

Vaikka korkkareista tykkäänkin, niin en kyllä missän nimessä
semmoisilla pystyisi La Ramblaa enää kävelemään. Mukavat kengät ovat ehdoton.

Eivät ne mukavat kengätkään aina auta. Onneksi on metro.

Eväät mukana. Aina.

Ravintoloista valitsimme parhaat. Listeria- ja
puhtausasioilla ei leikitä, kun kyseessä on vauvan terveys.

lhan huippupaikoissakin piti silti muistaa itse kertoa
raskausrajoitteet (meillä oli hienosti koottu lappunen mukana sekä englannin-
että espanjankielellä). Sushi vaihtui vihanneksiin ja viini veteen.

Tarpeeksi tekemistä, mutta ei liikaa tekemistä. Pari
museota, nähtävyyksistä top5 ja jokapäiväinen Michelin-kokemus riittivät.

Paras matkaseura. Ymmärtävä mies. Joku, joka jaksaa kävellä
valittavan naisen vierellä 0,5km/tunnissa, hieroa kipeytyneitä jalkoja, kantaa
matkatavarat ja hakea parin korttelin päästä sen tietyn kahvilan kahvin.