Omatekemät kukkakaali-juustokeitto jälkkärinä raparperi-karviaispiiras.

Ystäväperheen luona kylässä käynti.

Vapaaehtoinen osallistuminen kaupoille mukaan lähtöön.

Ruokailuvälien piteneminen tunnista puoleentoista.

Töissä taukojen käyttäminen hieman muuhunkin kuin nukkumisesta haaveiluun.

Tanssihullutteluviisiminuuttinen Pikkusankarin kanssa.

Sen tajuaminen, että rauhalliset kävelylenkit eivät enää ehkä kohta ole haaveita vain.

Ääni, joka ei körise jatkuvan oksentamisen tuottamasta kurkkuärsytyksestä.

Ja kaikki tämä edistys viikon sisällä! Ihan(ia) uusia juttuja! Jääkö järkyttävä alkukidutus todellakin vain kuuteenkymmeneen päivään tässä raskaudessa?

Pyörtyminen, 10 sekunnin hengityskatkos ja ambulanssimiehet.

Hengenahdistuksia.

Nukkumaanmenoaika ennen puoli ysin uutisia.

Näkyvä raskausröllykkä viikolla 6.

Naapuriautoilijan sekä kahvihetkeään viettävän kollegan ilostuttaminen oksennuksellani.

Ihmisten pelottelu kalpeudellani.

”Äiti, huono olo?” kysymysten kuuleminen päivittäin Pikkusankarin suusta.

Työpaikalle RAAHAUTUMINEN.

Närästyslääkekilpavarustelu Pikkusankarin kanssa.

Mieheni sympatiapahaolo.

Äitini ”Oletko hengissä?”-puhelut.

Minkä tahansa arkisen puuhan tekemisen yrittämisen keskellä mieheni hienovaraiset ehdotukset: ”Kannattaisiko sinun kuitenkin levätä…?”

Itsensäkiduttaminen entiseen elämääni kuuluvaa treenimusaa kuunnellen ja katoavia lihaksia itkien.

Huono oma tunto espanjalaisten kirsikkatomaattien älyttömästä hamstrauksesta.

Hullujahan me ollaan, mutta myös onnellisia.