A piece of cake. Meinaan pala imetysdieettikakkua.

”No mitä ihmettä sä sitten syöt?”

”Eihän tuohon jää mitään ruokia jäljelle!”

”Pystytkö syömään mitään herkkuja enää?”

”Jaksatko tosiaan pyörittää lapsiperhearkea noilla safkoilla?”

”Luulisi, että tuollaisella ruokavaliolla kärsisi jo pahoista puutoksista.”

Kamalan rankka imetysdieetti siis tämä minun? Kamalan rankka tämä ei ole. Välillä havahdun sosiaalisissa tilanteissa kysymyksien äärellä, että puhutaanko siis nyt minun ruokavaliostani vai jonkun muun? Joudun välillä ihan vakuuttelemaan, että ei minulla tässä mitään suurempaa ongelmaa ole syödä näin… Nyt tulikin mieleen miettiä, miksi.

Vertailukohta imetysdieetti numero ykköseen.

Koska tämä nykyinen iidee ei ole mittakaavassaan mitään verrattuna Pikkusankarin aikaiseen dieettiin, tuntuu tämä ehkä siksi aika helpolta, jos niin voi sanoa näin syödessään. Ratkaisevana erona edelliseen dieettiin on se, että minä voin ihan valita, että mitä minä haluan syödä tuolta listaltani tänään, ei niin, että syön vain niitä kuutta ruoka-ainetta joka ikinen päivä joka ikinen ateria ilman yhtään valinnanmahdollisuutta. Tämä nykyinen tilannehan on siis kuin ruokailottelufestarit 24/7!

Ravintolassakin on helpompaa!

Kasvu ihmisenä.

Neljä vuotta. Kasvaminen äitinä, puolisona, ihmisenä. Suurin osa itsekeskeisyydestä, mikä minussa, normaalissa lapsettomassa parikymppisessä ihmisessä ennen lasten elämään saapumista, oli, on kadonnut. Ei vain ole yksinkertaisesti aikaa miettiä omaa napaa. Silloin se oma syöminenkin saa vähemmän ajattelutilaa päivisin. Se on nyt mitä on. Tottakai sitä mietin ja rakastan sovellella omia maanmyyrikkäpyörikkäjuuristopöperöitäni vaikka tuntikaupalla keittiössäni, mutta se mahdollisuus turhaan vauhkoamiseen ja asioiden jatkuvaan päässä pyörittelyyn ja voivotteluun on kadonnut. Elämässä on niiiiin paljon muuta juuri nyt: kaksi lasta. Ja vielä sellaista lasta kuin meillä, niin…

Itsevarmuus sosiaalisissa tilanteissa.

Nykyään ne omat kylmälootat vaan on jotenkin helpompi kaivaa sieltä laukusta tilanteessa kuin tilanteessa. No big deal, minä syön tätä, koska teen lapseni eteen tätä työtä, katsokoot muut minua miten katsovat. Olen sosiaalisissa tilanteissa kohtelias, mutta napakka. Oma kookosmaitopurkki ja kuivamarjaminigrip yllättäviä kahvihetkiä varten kulkee aina laukussa mukana. Kesällä kävimme maauimalassa harva se päivä polskimassa tuntitolkulla. Kesän ensimmäisenä uintipäivänä marssin uimalan kahvioon pyytämään koko kesän kestävää jääkaappipaikkaa eväilleni. Työntekijät eivät nähneet siinä mitään ongelmaa. Ennen en olisi kehdannut tällaista edes harkita kysyväni. Ja nyt, ylipäätään sitä eväiden tolkutonta raahaamista ei enää ajattele niin vaivalloiseksi asiaksi.

Pikkusankarin ruokavalio.

Ennen Pikkusankarin ruokavalion vapauttamista kerkisimme olla vuoden yhdessä erikoisruokavaliolla. Minun imetysdieettini ei siis meidän perheen näkökulmasta köökkiasioita ihan hirveästi muuttanut. Oli helppo sulautua erikoissyöntijoukkoon ja oli helppo vain lisätä evään määrää, tiedustella eri paikkoihin mennessä samalla minun menun sopivuus yms. Ja oltiinhan me kaikki Pikkusankarin ruokia syöty jo ennen minun dieettiänikin, joten harppaus tiukempaan ei ollut minulle niin suuri.

Enää ei jaeta Pikkusankarin kanssa kakkupalaa. Ehkä ensi vuoden synttäreillä sitten taas.

Aikajänteen erilaisuus.

Aikajänne kahden lapsen kanssa on erilainen kuin yhden lapsen kanssa. Nyt osaa jo mieltää vaiheet elämään kuuluviksi asioiksi ihan eri tavalla kuin yhden lapsukaisen kanssa. Saan omasta päästäni usein kiinni ajatuksia, että ”eihän tämä kestä kuin korkeintaan sen kaksi vuotta, tämä on vain vaihe”. Niin – välillä se tuntuu hassulta: sanoinko juuri itselleni ”vain” kaksi vuotta? Kyllä sanoin! Ja se johtuu siitä, että niin se vain ensimmäinenkin imetysdieetti loppui aikanaan. Niin loppuu tämäkin. Ja minä tiedän sen eri tavalla kuin ensimmäistä dieettiä läpi tahkotessani.

Uudet ruokatuttavuudet.

Iso, iso asia on myös löytämämme uudet ruokatuttavuudet: olemme kaivaneet kaikki mahdolliset vaihtoehdot minun dieettiini sopivista kivoista ruoka-aineista – ja monta aivan mahtavaa ainesta löytänytkin, mistä Minimullistajalle ei oireita tule! Vaikka suomalainen ekologinen omatuntoni välillä yrittääkin sättiä minua viidentuhannen kilometrin päästä rahdatuista herkuistani, niin kyllä se aika nopeasti sormella osoittamisen lopettaa – mielestäni minä olen nyt ansainnut kaikki mahdolliset makunautinnot, mitkä vain dieettiini sopii, oli ne sitten lähimetsästä kerätyt mustikat tai Andeilta lennätetyt kuivamarjat.

Lähipiirin tuki.
Lähimmät tyypit tietävät paremmin kuin viimeksi mikä on homman juju ja pystyvät näin ollen tukemaan minua paremmin.

Ystävät eivät vähättele. Tosiystävä jaksaa vaikka kaksi tuntia pyöriä nälkäisenä kaupungilla etsimässä sellaista ruokapaikkaa, josta minäkin saan jotakin 😉

Imetyksen helppous.

Ei rintaraivareita, ei kovin usein kipeitä imetyksiä, ei ongelmia. On helpompaa sitoutua imetysdieettiin kun imettäminen sujuu kaikin puolin kivasti. Pikkusankarin kanssa imettäminen ei aina ollut yhtä vaivatonta…

Jos vaan maitovirtani soljuvat edelleen, imetys(dieettini) jatkuu ainakin siis Minimullistajan puolitoistavuotishujakoille asti. Sitten katsotaan tilannetta uudestaan. Tapahtui imetyksen loppuessa mitä vain, toivon hiljaa, että se ei ole yhtä väkisin riuhtaisten irti kuin Pikkusankarin kanssa. Niin kuin varmaan kaikilla imettävillä äideillä on kauniissa toivemielikuvassaan lapsi, joka ihan itse vierottaa itsensä… Ja meidän tilanteessa sen pitäisi tapahtua juuri sillä hetkellä, kun minä saisin luvan lopettaa imetyksen. Ja tämän yhtälön todennäköisyys? Ehkä lähellä nollaa. Heh. Mutta siihen asti: imetysdieettikakkua suuhun vaan!

Lueskelin viimeisimpien kuukausien liikenteen lähteitä hieman eteenpäin… Tässä toinen osa maistiaisista, millä sanoilla minun blogiini on löydetty.

zyrtec hyvä – Pikkusankarin allergialääkeura aloitettiin zyrtecillä, mutta se vaihdettiin sopimattomuusepäilyjen takia Aeriukseen. Vieläkään en osaa sanoa, oliko arvaus sopimattomuudesta oikea vai väärä, sillä muuttujia on ollut koko ajan aivan liikaa mukana.

adhd lapsi oireet – Joskus minullekin tuli mieleen, että jospa tämä Pikkusankarin meininki on sittenkin aadeehoodeeta… Mutta nyt alan olla jo vakuuttunut, että kyllä se kaikki oireilu menenee linjalle refluksi-allergia-astma(-SI?).

epätavallinen vauva-arki – kyllä minä koen, että meillä on ollut epätavalliset vauva-arjet. Tavallinen vauva-arki olisi mielestäni terveen vauvan kanssa elettävää arkea. Ja terveitähän nämä meidän vauvat eivät ole olleet, jos määrittelee terveyden vaikka sillä yleispätevällä terveys on sairauksien puuttumista -ajatuksella.

milloin koliikki helpottaa – koliikista ja sen olemassaolosta voidaan olla montaa mieltä… Mutta Pikkusankarille diagnosoitu koliikki helpotti siinä seitsenkuisena, sillä viikolla, kun Nexium aloitettiin ja minä karsin syömiseni kuuteen ruoka-aineeseen 🙂

perustyytymätön lapsi  – näitäkin kai on, mutta jos vanhemmanvaisto yhtään kuiskailee, että mukana voisi olla jotakin muutakin, niin kannattaa ehdottomasti alkaa selvittämään asiaa.

kahdenkeskinen aika lapsiperheessä – tätä ei ole juuri meidän perheessä näkynyt. Mutta vain asenteesta se on kiinni, että sitä jaksaa taas odottaa. Kyllä sen aika koittaa.

toinen vauvavuosi  – meillä ensimmäistä ehdottomasti ihanampi, parempi ja helpompi.

maidoton imetysdieetti – kuulostaa aluksi kauhealta ja vaikealta, mutta ainakin minulle toteutus on ollut varsin helppo. Kaiken muun maitoproteiinisen olen saanut korvattua mieleiselläni tavalla, paitsi juustoja. Mutta pian on tarkoitus kokeilla vuohenjuustoa, nams!

raskas imetysdieetti – yleisesti ottaen minä en koe tätä nykyistä imetysdieettiä raskaaksi. Tietenkin on vaikeampia päiviä ja aika vaikeita hetkiä.

viljaton imetysdieetti + apu – meillä on ehdottomasti apua!, vaikka kuinka nykyään uuden allergiaohjelman mukaisesti tuputetaan tietoa imetysdieettien toimimattomuudesta.

korvikkeen aloittaminen – allergologin kanssa olemme päätyneet siihen, että korvikkeita ei aloiteta kokeilemaan Minimullistajalle, koska imetysdieetti toimii ja minä jaksan imettää ja maitoa riittää ainakin just ja just.

ongelmia imetysdieetin purkamisessa – sinäpä sen sanoit ääneen.
Vaikka toisaalta olen todella antautuen orientoitunut tähän vielä ehkä
puoli vuotta, vuoden kestävään dieettiin, niin kyllä se purkaminen on
mielessä aika ajoittain. Pelottaa, miten suolistoni ottaa vastaan
varsinkin niitä minun lempparijuttuja, joita en ole pystynyt korvaamaan
millään muulla tämän dieetin aikana: kananmunaa, pähkinöitä, juustoja ja
tulisia makuja.

paleojäätelö – vaikka näin: pakasta banaani pilkottuna. Ota se sitten huoneenlämpöön hetkeksi ja hurauta sen jälkeen tehosekoittimessa valitsemasi mausteen kanssa. Suosittelen lakritsinjuurijauhetta tai carob-jauhetta! Jos ruokavaliosi on laajempi kuin minun, maapähkinävoi toimisi myös erittäin hyvin!

munattomat mikromuffinit – imetysdieetin ollessa vielä munallinen, ne olivat ihan minun suurimpia herkkuja! Kertokaa ihmeessä, jos teillä jollakulla on kuolaatuottava, minun menuuseen sopiva munaton mikromuffini!

nukahtamisongelmat lapsella – jep, tuttuja. Meidän perheessä nukahtamisongelmat liittyvät kiinteästi siihen, että lapsella on niin huono olo, ettei uni tule.

nukuttamisvaikeudet – tiedän, valitettavasti: kaupungin kolmesti kiertävät itkuiset vaunulenkit, puolen päivän pituiset hapottavat kantoreppu-jumppapallohyssyttelyt, tissille nukahtamisen jälkeen äidin kovan pissahädän pidättelyt, hiippailut ja käsimerkit vihdoin pinnikseen lasketun vauvan läheisyydessä…

miksi 4-vuotias valvoo yöllä – Pikkusankari valvoo yöllä, jos hänellä on refluksivaivoja. Hän saattaa haahuilla talossa, tulla herättämään ja pyytää lääkettä.

yöherätykset ahdistaa – niin minuakin, enemmän fyysisesti kuin henkisesti. Kun herätyksien syyt tietää, on ”helpompi” henkisesti kestää niitä, mutta kropan ahdistus on vähän eri juttu.

vauva herää itkien päiväunilta – Ainakin meillä pätee tämä: mitä oireisempi päivä muutenkin, sitä suuremmalla todennäköisyydellä Minimullistaja herää itkien päiväunilta. Vain oikein hyvinä päivinä hän herää jokellellen.

vauva nieleskelee – kun Minimullistaja nieleskelee kuuluvasti, hänellä on yleensä muutkin refluksi-allergia-oireet mukana.

allergialapsen ruokakokeilut – jos jotakin sanon, niin: malttia!

allergia väsymys – tällaista yhteyttä me emme ole havainneet itse allergisten kohdalla.

pähkinä vahinkoaltistus – meille on sattunut aika montakin vahinkoaltistusta, mutta onneksi poikamme eivät reagoi anafylaktisilla reaktioilla, ainoastaan niillä muilla: raastavalla kipuitkulla, parin viikon valvomisilla, pätkäunilla, puklailulla…

refluksi voimattomuus – minulla on hyvinkin usein voimaton olo refluksipeikon kanssa taistellessa.

tukehtumisen tunne nukahtaessa – jos refluksinousuja on paljon tai ne ovat voimakkaita, niin voisin kuvitella, että juuri tuolta voisi refluksikolta tuntua 🙁

kiukkuisuus refluksioire – oi kyllä! Ja kyllähän se on täysin ymmärrettävää – luulen, että jokainen olisi kiukkuinen, jos kärsisi kovista refluksioireista!

refluksi pääkipu – Pikkusankari valittaa edelleen säännöllisesti pääkipua, ja edelleen sen aiheuttaja on mysteeri. Viime kuukausina Pikkusankari on myös valitellut silmissä tuntuvaa kipua…

refluksi päänhakkaus – oli näillä todellista yhteyttä tai ei, Pikkusankarikin on oireisimpina aikoinaan hakannut päätään holtittoman paljon sohviin, pöytiin yms. Ja tämä toiminta sai monesti ihmetyksiä osakseen.

refluksivauvan imetysasennot – Meillä mitä kohompi (tyynyn avulla), sitä parempi.

vauvan refluksin hoito – suosittelen tätä ehdottomasti osaavan lääkärin alaisuudessa!

rintaraivarit – koettuja Pikkusankarin kanssa. Huh miten ärsyttäviä ne olivat! Piti kyllä laittaa oma mielikuvitus koetukselle, että saisi maitoa vauvalle mahaan. Kaikenlaisia yllätysasentoja ja -hyökkäyksiä ja miehen sylistä vaivihkaa tissille -heilautuksia tuli tehtyä. Onneksi rintaraivarit lähtivät pois heti, kun refluksioireilu helpotti!

d-tippojen myöhempi aloitus – varmaan ihan ok, jos vauvan vatsa ei vain niitä siedä. Tärkeää kai olisi, että vauvalle annettavasta maidosta tulisi deetä sitten tarpeeksi?

losec käyttökokemukset vauvoilla – Pikkusankari ei Losecia ole vauvana käyttänyt, ja Minimullistaja vetelee edelleen ilman lääkkeitä!

crohnin tauti lapsi vammaistuki – ei crohnin taudin takia, mutta astman takia Pikkusankari saa vammaistukea! Tästä päätöksestä olen tainnut täällä unohtaa iloita!

vauvan hengityskatkos – meillä koettiin ihankamala hengityskatkos vähän aikaa sitten.

antaa vain sen, minkä jaksaa kantaa – tämä sanonta ei vain avaudu minulle. Ihmettelen, onko esimerkiksi itsemurhien tekijöille annettu sen verran, että he jaksavat sen kantaa?

hiljainen avunhuuto – jos se ei kuulu, yritä tehdä siitä kuuluvampi. Avunhuudot on aina otettava vakavasti!

huono oma tunto pahoista ajatuksista – hyvä asia on se, että niistä pahoista ajatuksista tulee huono oma tunto. Se kertoo jo jotakin. Jokaisen täytyy miettiä pahojen ajatusten perimmäiset syyt – ja tarvittaessa yrittää muuttaa niitä. Näin ehkä huono oma tuntokin hellittää.

aerius monta kertaa päivässä – Pikkusankarille on annettu kerran viiva kaksi, tällä hetkellä ei ollenkaan!

aerius auttaa lapsen kiukkuun – noniin, mutta sehän on hyvä! Meilläkin lapsen luonne muuttuu radikaalisti, kun hoitotasapaino muuttuu. On ne kummia juttuja 😉

en osaa lopettaa imetystä – no, jossain vaiheessa lapsi sen varmaan itse lopettaa 😀

kotiäitiys paluu töihin – se on minullakin jossain vaiheessa edessä. Tällä hetkellä ajatus tuntuu kuitenkin melko kaukaiselta ja aika pelottavaltakin ajatukselta.

vauva ja mies reissutöissä – minä en olisi hengissä, jos minun mieheni olisi reissutöissä. Sen verran on heikko meidän muu turvaverkkomme.

lapsi joi vauvan hierontaöljyä – en muista, onko meillä päätynyt juuri hierontaöljyä Pikkusankarin suolistoon, mutta niin paljon kaikkea muuta kiellettyä, että ihan on hävettänyt soittaa Myrkytystietokeskukseen omalla nimelläni niin usein kun on joutunut…

kivunlievitysmantra – valitettavasti minulla ei ole mitään sellaista yleismaailmallista hyvää mantraa tässä jaettavaksi. Sori.

raskaana susannat – minä en ole Susanna enkä ole tällä hetkellä raskaanakaan, joten raskaana olevien Susannoiden vertaistukiryhmän etsijä joutuu nyt valitettavasti pettymään rankasti.

vatsakrampista eroon – no ei ainakaan minun blogini avulla, luulisin. Toivottavasti jotenkin muuten!

tietokoneen tyhjennysohjelma – tästä minulla ei ole mitään sanottavaa.

yhdenillanjuttu vieressä nukkuminen – tämä ei ehkä liippaa blogin aihetta kovinkaan läheltä…

lapamato maria callas – tämmöiseen otukseen emme ole (onneksi?) tutustuneet.