Läppärimme luona on viimeinen puolitoista viikkoa ollut kovin hiljaista. Aika on kulunut aivan muissa touhuissa. Niistä avaudun sitten myöhemmin pidemmin, toki instalaiset ovatkin jo varmaan huomanneet kuvia ei-niin-hyvistä päivistä ja vähän jännistä muista tapahtumistakin…

Vaikkakin blogi on vahvasti keskittynyt sairaus- ja ruokateemojen ympärille, kirjoittelen mielelläni välillä vähän jostain muustakin. Tämä haaste tuli hyvään hetkeen; saa ajatella pikkusen muutakin, kuin mikä oire johtuu mistäkin ja miksi. Kiitos siis Uraäidin ruuhkavuodet ja Liebster Award Blog Challenge! Vastaan tämän kauniin bisnessleidin yhteentoista kysymykseen nyt.

1. Mieluisin kevätpuuhasi? Linnunlaulun kuuntelu auringossa lasten kanssa.

2. Ensimmäinen asia, jonka teet aamulla? Juon vettä.

3. Missä paikassa bloggaat, nyt ja yleensä? Melkein aina keittiönpöydän ääressä.

4. Nimeä kolme blogia, joita seuraat säännöllisimmin? Hävettää myöntää, mutta en seuraa mitään blogia ihan säännöllisesti. Tosi monia luen epäsäännöllisesti. Kaksi kivaa, jotka olen löytänyt lukijoiltani, ovat Aamu Omenatarhassa ja Hetken vaan. Kemikaalicocktailia lueskelen myös useasti.

5. Miten liikut? Kotiäitinä liikun paljon lasten kanssa ympäriinsä, mutta jos tässä tarkoitetaan urheilun kaltaista liikkumista, niin liikun unelmamäärääni verrattuna ihan liian vähän  2-4 kertaa viikossa lajeja vaihdellen, fiiliksen ja aikataulun mukaan: salia, lenkkiä, tanssia tai pilatesta.

6. Lakkaatko varpaankynsiäsi? Useimmiten kyllä niissä joku lakka tai lakan rippeet on.

7. Rakkain sisustuselementtisi? Minä en ole mikään sisustusintoilija (haluaisin kyllä olla!), ja voisin vastata tähän, että ihmiset, jotka täällä asuvat. Ei-elävistä-jutuista vastaan, että äitini ja isäni kehystetty hääkuva.

8. Kuinka korkeilla koroilla kuljet? No sellaisilla, mitkä nyt yleensä lenkkareissa on… 😀 Okei, no, on minulla joissain kengissä varmaaan viiden sentin korot.

9. Lempijuomasi? Tämä on tylsä vastaus, mutta vesi se on. Toki yrttitee ja kofeiiniton kahvikin maistuu!

10. Kesälomasuunnitelmasi? Nauttia Suomen kesästä lasten kanssa hoitovapaalla ollen. Kuulostaapa ihanalta, kun sen kirjoittaa noin!

11. Paras kosmetiikkatuotteesi? Ehdottomasti luomukookosöljy.

Tässä haasteessa kuuluu haastaa eteenpäin toisia bloggaajia omilla kysymyksillä. Nyt haastan mainitsemani blogien Annan ja Tintin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin. Vastatkaa siis, jos haluatte 🙂

1. Mikä instrumentti on sinulle tärkein?

2. Onko sinulla syömisen/ruoka-asioiden suhteen jokin periaate?

3. Huonoin kirja ikinä?

4. Kuinka usein peset tyynysi?

5. Kuinka paljon lapsesi istuu näytön äärellä?

6. Käytätkö vöitä?

7. Onko sinulla nyt jotkut juna/bussi/lentokone/laivaliput varattuna tuleville reissuille?

8. Mitä olet askarrellut viimeksi?

9. Minkä värisessä talossa et haluaisi asua?

10. Jos sinun pitäisi ostaa kymppitonnilla vain yhtä, samaa jotakin, mitä se olisi?

11. Arvioi, montako kertaa olet joutunut käymään päivystyksessä elämäsi aikana?

Onko teillä vaikeuksia päättää, kenellä heistä on teidän silmiänne miellyttävin rinta-vyötärö-lantio-suhde ja lumoavin hymy? Kuka kävelee parhaiten korkkareissa? Kenellä on tuuheimmat hiukset ja mahtavin uuma? Kuka osaa näyttävimmän poseerauksen?

Jos teidän mietintänne ovat tämmöisiä, olen pahoillani, en voi auttaa teitä. Mutta eräisiin toisiin vaaleihin minulla on pieni sanottavani. Ja sanon sen nyt, vaikkakin olen myös näiden toisien, kröhömmm.. ehkä vähän tärkeämpien vaalien suhteen ollut aina vähän epätietoinen siitä, mitä puoluetta, aatetta, asiaa, henkilöä tai muuta haluaisin ehdottomasti äänestää. Ja vieläkään en tiedä, ketä äänestän näissä vaaleissa.

Viimeiset neljä vuotta, kun arki on ollut selviytymistaistelua periodi toisensa perään, olisi siihen taisteluun toivonut hieman helpotusta. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, tällä hetkellä esimerkiksi Suomen ulkopoliittiset linjaukset eivät kiinnosta minua kovinkaan paljon. Enemmän kiinnostavat ne epäkohdat, joita olemme kohdanneet tämän sairaustaistelun lomassa ihan tässä konkreettisessa arjessa. Kauhun tasapaino tarkoittaa tässä elämäntilanteessamme jotakin ihan muuta kuin mihin alkuperäinen termi viittaa…

Meidän poikien lastenlääkäri the Guru (klik!) pitää juuri näiden meidän arjessa kohdattujen epäkohtien viemistä eduskuntaan tärkeänä. Minä en tiedä the Gurun puolueen vaaliohjelmasta sen enempää vähempää kuin muidenkaan puolueiden. En ota kantaa mihinkään muuhun the Gurun puolueen tai muidenkaan puolueiden linjauksiin tai muihin heihin liittyviin asioihin, mutta jos jotakin haluan nyt sanoa, niin: 

En tiedä ketään muuta ehdokasta, kuka varmasti veisi pitkäaikaissairaiden lasten, ja tarkennettuna vielä juuri meidänkaltaisten yhteiskunnassa väheksyttyjen refluksi-allergia-astma-lasten, asioita niin hyvin eteenpäin kuin tämä meidän Gurumme. Jos siis asut hänen vaalialueella ja koet tärkeäksi asiaksi lasten kipujen väheksymisen lopettamisen ja sairauksien takia vaikeuksissa olevien perheiden tukemisen, niin tässä on yksi oikein mainio ehdokas juuri sinulle.

Kun olo on väsymystunnelissa eläessä samanlainen kuin väärinpäin olevalla kierosilmäisellä neonvihreällä possulla, ei kai voi olettaakaan, että vaaleissa kiinnostaa mikään muu kuin arjen sujuvuuteen liittyvät jutut.

The Guru on vastaanotolla asioista jutellessamme kertonut, että seuraavat asiat ainakin on ehdottomasti korjattava:  Vammaistuki on epäoikeudenmukainen. Alueellinen eriarvoisuus on oma korjattava juttunsa, mutta myös se, että GERiä ei ole lueteltu vammaistukikriteereissä ollenkaan, vaikka refluksitautisen lapsen kanssa arki voi pahimmillaan olla todella, todella kuluttavaa. Toiseksi kotihoidon apua on laajennettava ja monipuolistettava. Nyt olisi aika saada juuri voimaan tulleeseen sosiaalihuoltolakiin tarvittavat resurssit oikeasti käyttöön ja kohdistettua ne myös aikaisemmin varjoon jääneille perheille. Kolmanneksi koko terveyden- ja sairaudenhoito sekä sosiaalihuolto kaipaavat suurta asennemuutosta liittyen lasten kroonisiin sairauksiin. The Guru puhuu perheiden kuuntelemisen tärkeydestä.

Jos pystyisin häntä äänestämään, äänestäisin, ihan vain edellisiin seikkoihin päätökseni perustaen (ottamatta kantaa mihinkään muuhun). Toki kyynel silmäkulmassa äänestäisin, sillä se tarkoittaisi sitä, että silloin hän olisi yhden askeleen kauempana meitä lääkärinä. Lääkärinä, joka vastaa aina hätähuutoihimme. Lääkärinä, joka pystyy edelleen hämmästyttämään tietotaidollaan. Lääkärinä, joka on yksi empaattisimmista, huomioonottavimmista ja kuuntelevimmista ihmisistä, jonka kanssa olen koskaan ollut tekemisissä. 

Mielellään kuulisin kommenttiboksissa eri vaalialueiden ehdokkaista, ketkä ajavat intohimoisesti juuri näitä kyseisiä asioita muutokseen!