Onko teillä vaikeuksia päättää, kenellä heistä on teidän silmiänne miellyttävin rinta-vyötärö-lantio-suhde ja lumoavin hymy? Kuka kävelee parhaiten korkkareissa? Kenellä on tuuheimmat hiukset ja mahtavin uuma? Kuka osaa näyttävimmän poseerauksen?

Jos teidän mietintänne ovat tämmöisiä, olen pahoillani, en voi auttaa teitä. Mutta eräisiin toisiin vaaleihin minulla on pieni sanottavani. Ja sanon sen nyt, vaikkakin olen myös näiden toisien, kröhömmm.. ehkä vähän tärkeämpien vaalien suhteen ollut aina vähän epätietoinen siitä, mitä puoluetta, aatetta, asiaa, henkilöä tai muuta haluaisin ehdottomasti äänestää. Ja vieläkään en tiedä, ketä äänestän näissä vaaleissa.

Viimeiset neljä vuotta, kun arki on ollut selviytymistaistelua periodi toisensa perään, olisi siihen taisteluun toivonut hieman helpotusta. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, tällä hetkellä esimerkiksi Suomen ulkopoliittiset linjaukset eivät kiinnosta minua kovinkaan paljon. Enemmän kiinnostavat ne epäkohdat, joita olemme kohdanneet tämän sairaustaistelun lomassa ihan tässä konkreettisessa arjessa. Kauhun tasapaino tarkoittaa tässä elämäntilanteessamme jotakin ihan muuta kuin mihin alkuperäinen termi viittaa…

Meidän poikien lastenlääkäri the Guru (klik!) pitää juuri näiden meidän arjessa kohdattujen epäkohtien viemistä eduskuntaan tärkeänä. Minä en tiedä the Gurun puolueen vaaliohjelmasta sen enempää vähempää kuin muidenkaan puolueiden. En ota kantaa mihinkään muuhun the Gurun puolueen tai muidenkaan puolueiden linjauksiin tai muihin heihin liittyviin asioihin, mutta jos jotakin haluan nyt sanoa, niin: 

En tiedä ketään muuta ehdokasta, kuka varmasti veisi pitkäaikaissairaiden lasten, ja tarkennettuna vielä juuri meidänkaltaisten yhteiskunnassa väheksyttyjen refluksi-allergia-astma-lasten, asioita niin hyvin eteenpäin kuin tämä meidän Gurumme. Jos siis asut hänen vaalialueella ja koet tärkeäksi asiaksi lasten kipujen väheksymisen lopettamisen ja sairauksien takia vaikeuksissa olevien perheiden tukemisen, niin tässä on yksi oikein mainio ehdokas juuri sinulle.

Kun olo on väsymystunnelissa eläessä samanlainen kuin väärinpäin olevalla kierosilmäisellä neonvihreällä possulla, ei kai voi olettaakaan, että vaaleissa kiinnostaa mikään muu kuin arjen sujuvuuteen liittyvät jutut.

The Guru on vastaanotolla asioista jutellessamme kertonut, että seuraavat asiat ainakin on ehdottomasti korjattava:  Vammaistuki on epäoikeudenmukainen. Alueellinen eriarvoisuus on oma korjattava juttunsa, mutta myös se, että GERiä ei ole lueteltu vammaistukikriteereissä ollenkaan, vaikka refluksitautisen lapsen kanssa arki voi pahimmillaan olla todella, todella kuluttavaa. Toiseksi kotihoidon apua on laajennettava ja monipuolistettava. Nyt olisi aika saada juuri voimaan tulleeseen sosiaalihuoltolakiin tarvittavat resurssit oikeasti käyttöön ja kohdistettua ne myös aikaisemmin varjoon jääneille perheille. Kolmanneksi koko terveyden- ja sairaudenhoito sekä sosiaalihuolto kaipaavat suurta asennemuutosta liittyen lasten kroonisiin sairauksiin. The Guru puhuu perheiden kuuntelemisen tärkeydestä.

Jos pystyisin häntä äänestämään, äänestäisin, ihan vain edellisiin seikkoihin päätökseni perustaen (ottamatta kantaa mihinkään muuhun). Toki kyynel silmäkulmassa äänestäisin, sillä se tarkoittaisi sitä, että silloin hän olisi yhden askeleen kauempana meitä lääkärinä. Lääkärinä, joka vastaa aina hätähuutoihimme. Lääkärinä, joka pystyy edelleen hämmästyttämään tietotaidollaan. Lääkärinä, joka on yksi empaattisimmista, huomioonottavimmista ja kuuntelevimmista ihmisistä, jonka kanssa olen koskaan ollut tekemisissä. 

Mielellään kuulisin kommenttiboksissa eri vaalialueiden ehdokkaista, ketkä ajavat intohimoisesti juuri näitä kyseisiä asioita muutokseen!

Reilu viikko takana Pikkusankarin lääkkeetöntä elämää, huh ja wau ja iik! Tässä olisi nyt käyttöä niille hämmentyneille hymiöille! Pistäisin niitä ehkä sata. Siis oikeasti: Pikkusankarin olo on helpottunut 50%, kun vertaa viimeisintä viikkoa kymmeneen edelliseen. Tämä juttu menee kyllä näin elämä yllättää -listamme kärkeen aaaaaika kepeästi. Pikkusankari ei siis edelleenkään todellakaan ole oireeton, mutta on jo paljon, kun järrrrkyttävästi oireilusta lohkaistaan puolet pois.

Koska meidän perheessä äitinä olo on yhtä kuin salapoliisityö, jatkan edellisen postauksen linjalla ja pistän taas muutamia uusimpia merkintöjä salapoliisivihkostani tähän. 

Pikkusankarin olon kohenemisen mahdollisia tämänhetkisiä selityksiä:

a) Pikkusankarilla on kehossaan paljon kipuja ja keho on ylikuormittunut kaikkien näiden sairausvuosien takia. Lääkkeetkin – vaikkakin ovat myös auttaneet – ovat myös kuormittaneet kehoa. Näin lääkekuorman purkaminen on helpottanut hänen oloaan (ainakin toistaiseksi).

b) Jokin lääke on ollut epäsopiva tai lääkkeiden yhteisvaikutus on ollut huono. Tosin tämän muutoksen epäsopivaksi ja huonoksi on pitänyt tapahtua vasta hiljaittain, sillä samalla lääkekombolla viime vuoden puolella on ollut hyviäkin jaksoja…

c) Vaihdoimme perus-maitohapon muutama päivä ennen lääkkeiden lopettamista, joten tämä muutos hiivapohjaiseen maitohappoon (Saccharomyces boulardii:n) on saattanut huomattavasti parantaa Pikkusankarin oloa.

d) Syksyn osteopatiat auttoivat Pikkusankarin kehoa korjaamaan olotilaa ja antoivat hyvän pohjan lääkkeettömyydelle, mutta emme tajunneet kokeilla lääkkeiden poisvetoa tarpeeksi ajoissa, joten lääkkeet alkovatkin olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi pidemmän päälle napsittuna. 

e) Ihme on tapahtunut. Juuuuuri sinä päivänä, kun lopetimme lääkkeet, ylemmän tahon taikasauva viuhahti, ja poisti kaikki Pikkusankarin sairaudet.

Se, mikä on nyt tämän reilun viikon lähiobservoinnin avulla saatu selville, on ainakin ihan varmasti se, että Pikkusankarilla ei ole kipuja niin paljon enää. Sen näkee jo hänen silmistään, saati käyttäytymisestä. Eli muutamat ekat päivät, joista viimeksi kirjoitin, eivät olleet mitään outoa sattumaa.

Täten olisin siis viskaamassa syyrepusta pois pahentunutta siitepölytilannetta (vai voiko Pikkusankarin olo niiden suhteen pysyä näin hyvänä viikon ajan ilman lääkkeitä?). Toisekseen sieltä saa lähteä myös huomionhakuisuus-elämänmuutos-uhma-you name it-jutut (no, näihin en itse edes uskonut… Ja se on selvää, että parissa päivässä tällainen käytöksen muutos ei ole mahdollinen, jos syyt olisivat näiden kaltaisia). Ja mikä meille helpottavinta, voinen heittää syyrepusta menemään myös vakavammat neurologiset ongelmat (ne nyt eivät ainakaan katoaisi parissa päivässä tähän malliin).

Nyt odottelemme innolla, minkälaisen pysyvämmän olon Pikkusankari saa tällä lääkkeettömyys + probioottihiiva + osteopatia -yhdistelmällä. Odotukset ovat sekavat, mutta toiveikkaat vaikka yritänkin jarrutella omaa toiveikkuutta pettymyksen pelossa…