Muistatteko, kun olen aiemminkin kirjoittanut tai ainakin sivunnut teksteissäni syömisen nautintoja ja omaa elämäntapaani ruuan suhteen? Minähän pyrin siis siihen, että ruoka olisi aina kun mahdollista herkullista, kaunista, eettistä ja terveellistä. Minulla ei ole nykyään mitään järkyttäviä himokohtauksia (korkeintaan vaan tekee mieli jotakin) eikä löydy mitään ruoka-ainetta, jonka kieltäisin itseltäni sen takia, että sitä ei saa syödä jostain syystä (suolistoni on toki eri mieltä siitä, mikä sinne sopii ja mikä ei, mutta se ei ole päänsisäinen kielto). Meillä ei todellakaan ikinä lasketa kaloreita eikä ruokamääriä. Voin rehellisesti sanoa, että herkuttelen joka päivä! Ja jos vaan mahdollista (eli että aikaa ja sopivia aineksia löytyy), syön mielitekojeni mukaan. 

Jos minä esimerkiksi haluan juoda pari kermakaakaokahvia päivässä, niin minä juon. Jos minä haluan syödä lettuja aamupalaksi, niin minä syön. Jos pojat toivovat karkkeja välipalaksi, niin niitä annetaan. Meillä siis kaakao, letut tai karkit eivät ole jotakin, mitä pantataan tai säästellään herkkuhetkiin, vaan ne saattavat olla meidän versioina pöydässä joka päivä. Meillä herkutellaan siis joka päivä ja pyritään siihen, että näin tehdään joka aterialla! Eli me olemme yrittäneet iskostaa lapsiin myös sen sanoman, että jo perusruoka voi olla ja onkin herkkua! Että ei olisi mitään ihmeellisiä raja-aitoja herkkujen ja ei-herkkujen suhteen.

No mitä esimerkiksi nämä kaakaon, lettujen ja karkkien nautiskelu sitten käytännössä tarkoittavat? Että mennään Starbucksiin jonottamaan CaramelMacchiatto aamupalaksi ja välipalaksi? Että paistellaan maanantaista sunnuntaihin sokeri-vehnäjauholättyset perheen pöytään? Että käydään CandyKingin laareilla valkkaamassa lisäainesateenkaaret pusseihin? No, eihän se sitä tarkoita. 

Minun aamukahvini sisältää yleensä ruokalusikallisen raakakaakaojauhetta, muutamia tippoja vadelmasteviaa ja pari ruokalusikallista vaahdotettua kookoskermaa tai -maitoa. Kahvi on tietenkin kofeiinitonta, kun kofeiinitonta elämää olen jo pari vuotta viettänyt. Jos joku kaipaa uutta twistiä kahvitteluun, niin kokeilkaa näitä makuja yhdessä!

Iltapäivällä juon teeni myös yleensä saman setin, kaakaojauheen ja stevian (ja joskus kookosmaidon), kera. Jos minun tekee mieli suklaisen version sijaan lakritsaista herkkujuomaa, laitan teehen raakakaakaojauheen sijaan lakritsinjuurijauhetta. Kokeilkaa tätäkin, jos perustee kyllästyttää!

Letut tehdään yleensä niin, että jos niihin ei banaania muussata, niin niihin raastetaan punajuurta tai kesäkurpitsaa joukkoon. Toimii! Ja ovat lastenkin suosiossa!

Karkki ei meillä välttämättä tosiaan tarkoita niitä sokeria, tärkkelyksiä ja lisäaineita sisältäviä pikkusyötäviä. Vaan karkki voi olla myös raakakarkki. 

 Syödäänkö teillä samoilla filosofioilla kuin meillä? Vai ollaanko me ihan pöhköjä? 😀

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Se olisi sitten ekan vastauspostauksen aika! Alla vastauksia kysymyksiinne, joita esititte täällä ja blogini facobooksivuilla. Muutamaan esittämäänne kysymykseen tulee sitten erilliset postaukset.

Oletko koskaan katunut, että aloit kirjoittamaan blogia? Hmmm. Vaikka välillä on tullut tosi paha mieli joistakin anonyymien kommenteista, niin koskaan en ole katunut sitä, että aloin kirjoittamaan blogia. Aina kuitenkin pidän mielessäni sen, että blogin kirjoittaminen on antanut minulle enemmän kuin ottanut.

Mikä on parasta lapsiarjessa? Lasten kasvun ja kehityksen näkeminen ja ihan vain heidän kanssaan oleminen ja eläminen. He kun ovat niin huipputyyppejä!

Mikä on ollut haastavinta lapsiarjessa? Lapsen tuskan katsominen.

Mikä auttaa jaksamaan lasten kanssa arjessa? Sen tajuaminen, että elän unelmaani, vaikeuksista huolimatta.

Minua kiinnostaa tunnustukset; kerro jotakin, miten olet oikaissut lasten kanssa, kun arki on ollut vaikeata? Siis tyyliin istutin lapset autoon karkkipussin kanssa, jotta sain imuroida rauhassa tms. 😀
Yksi sana: Ipad. Kun kaaaaaikki muu on käytetty loppuun: mielikuvitus,
tarravihot, tehtävävihot,… niin sitten on jäljellä enää Ipad. Käytän
häpeilemättä Ipadia tilanteissa, joissa on suotavaa olla hiljainen tausta, esim. virallisten puheluiden aikana tai kun on pakko vastata johonkin mailiin just nyt. Joskus iPad eksyy lasten käsiin myös pitkillä automatkoilla tai lennoilla, jos näyttää siltä, että jutustelut, pelit ja leikit eivät enää kiinnosta eikä ole vielä välipala-aikakaan, mutta tylsyys iskee vahvasti päälle.  Ennen käytin iPadia enemmänkin, koska kuopus oli niin
herkkä nukutustilanteissa ja nukkumistilanteissa. Käytännössä siis Pikkusankari vietti Ipadin kanssa aikaa toisessa
huoneessa sen ajan, kun nukutin Minimullistajaa (jos nukutin sisälle) tai sen
ajan, kun imetin (jos hän oli nukahtamaisillaan rinnalle) (ja jep, näissä saattoi kestääääää). Mutta
periaatteet minulla ovat aina olleet tiukat: iPad annetaan ENNEN, kun
tilanne on jo kaamea ja epätoivoinen, jotta sitä ei opita saamaan
kränäämällä. Myös kaikkeen muuhun, kuten hiljaiseen leikkiin, yritän
ensin ohjata. Tilanteita pitää osata lukea ennalta, ja joskus vaan on
parasta antaa iPad, vaikka sen pelaamisen jälkeen meidän lapset eivät
ainakaan ole parhaimmillaan… Yritän siis kaikkeni olla oikaisematta. Ja esim. ruualla hiljentämiseen en haluaisi koskaan lähteä. Voi toki olla, että olen syyllistynyt tähänkin oikaisemiseen joskus, mutta parhaani teen 🙂

Mikä on blogin kirjoittamisen suurin motivaattori? Kaikkien ensimmäisten blogivuosien aikana motivaattorit blogin kirjoittamiselle olivat selvät: vertaistuen tarjoaminen haastavaan vauva-, ja lapsiarkeen, omien ajatusten selkiyttäminen ja refluksi-allergia-astma-arkipalapelin ääneen miettiminen. Nykyään minua motivoi eniten puhtaasti se, että nautin kirjoittamisesta ja olen löytäyt itselleni pysyvän, kivan harrastuksen blogin muodossa. Että siis bloggaaminen tuntuu omalta, mukavalta jutulta.

Mikä on inhottavinta/harmittavinta lasten kanssa arkielämässä? Inhottavinta on eritteiden siivoaminen… Ja harmittavinta ovat sellaiset tilanteet, kun huomaa jälkeenpäin, että olisin voinut hoitaa ko. tilanteen järkevämmin, aikuismaisemmin ja rauhallisemmin kuin pystyin. Tietysti harmittaa myös vaivat ja sairaudet, joista molemmat poikani ovat joutuneet ja joutuvat kärsimään.

Koska kävit lapsimessuilla ensimmäisen kerran? Parin päivän päästä 😀

Kerro mitä olet päättänyt töihin menosta, jos olet. Ja miten lasten hoito? Olen päättänyt, tai oikeastaan valtio on päättänyt, että lähden töihin loppukesällä, kun kuopus täyttää kolme vuotta. Esikoinen lähtee eskariin ja kuopukselle saadaan järjestymään kotihoito vielä puolen vuoden ajaksi lyhennetyllä työajallani, minun ja miehen erilaisilla työajoillamme sekä pienellä Mummon hoitoavulla.

Mitä kertoisit esikoistaan odottavalle äidille? Tässä kirjoitus siitä: https://readysteadyflow.vaikuttajamedia.fi/2016/01/24/vinkkeja-tuoreille-vanhemmille/