Kun lapset tappelevat keskenään, niin milloin on sopiva hetki mennä väliin ja kuinka kauan kannattaisi odottaa, että saavatko he itse välinsä selvitettyä ennen vanhemman väliin menoa?

Kun lapsi valitsee päälleensä vaatteet, jotka eivät minun mielestäni sovi yhteen, annanko hänen lähteä niissä vai voinko vihjata vaatteiden vaihdosta?

Kun lapsi sanoo suoraan jollekin ihmiselle ei-niin-kivan-totuuden, alanko pehmentämään sitä omilla sanoilla vai annanko vain olla?

Kun lapsi pyytää minua maistamaan ruokaa, jota en voi sietää (ja tämä on todettu jo tuhat kertaa yökkäyksen kera), onko minun pakko maistaa, jos itse silti kehottaa lasta maistamaan kaikkea?

Voinko pyytää lasta siivoamaan omat tavaransa, jos itse en sillä hetkellä jaksa siivota omia yhtä levällään olevia tavaroitani?

Voinko paasata lapsilleni ateriarytmien tärkeydestä, jos itse raskaana ollessani vetelen ruokaa puolen tunnin välein?

Onko väärin ”pakottaa” lapsi harrastukseensa sellaisena päivänä, jolloin lapsi ilmaisee haluttomuutensa harrastukseen menoon, jos olen ihan varma, että harrastuksen jälkeen hymy on taas lapsen huulilla?

Onko väärin sanoa lapsille lohdutukseksi ”kaikki on hyvin, ei mitään hätää”, vaikka omassa mielessä pyörii oma oksennusolo, ikävän ihmisen ikävät kommentit, maailman epävakaa tilanne sekä seuraavan viikon epävarmat hoitojärjestelyt (ja sata muuta huolta)?

Onko väärin käyttää värikästä kielenkäyttöä useissa kasvatustilanteissa, kuten ”Nyt on sinun uniaikasi. Katsoppa, miten aasipehmokin on jo noin nuutuneen väsynyt tästä pitkästä päivästä, hän tahtoo viereesi nukkumaan”, vaikka tosiasiassa mikään aasipehmo ei ole muuttanut ilmettään kertaakaan tehtaasta tulon jälkeen enkä todellakaan tiedä hänen tunne-elämästään yhtään mitään?

Saako lapsille antaa kotitöistä rahaa, vaikka kukaan ei ole minullekaan viittä senttiä iskemässä käteen, jos tyhjennän tiskikoneen?

Nyt, kun pahimpien raskauspahoinvointikuukausien jälkeen makeat jutut ovat taas alkaneet pikkuhiljaa kiinnostelemaan minua, on avautunut myös muutama keittiön kaappien kätköissä oleva pussi, joka varmasti jo odotteli minua niiden luo.

Tämä pikamakeaherkku ei ole gourmeetasoinen, mutta ehdottomasti juuri sellainen kun-kaapissa-ei-ole-oikeasti-mitään-mutta-jotakin-makeaa-pitäisi-saada-juttu. Nämä pikakarkit ovat tietysti maidottomia, viljattomia sekä sokerittomia. Toimi minulla, toivottavasti toimii myös sinulla, jos samankaltainen hätä iskee!

Carob-kuorrutetut pavut

1tlk vaaleita papuja

½rkl kookosöljyä

2rkl carobjauhetta

steviajauhetta

Laita pannu kuumenemaan. Sulata kookosöljy pannulla, ja iske sitten joukkoon pavut ja carobjauhe samaan aikaan. Sekoittele ripeästi niin kauan, kunnes carobjauhe on levittynyt tasaisesti papujen pinnalle. Lopuksi sirottele makusi mukaan steviajauhetta papujen päälle makeutukseksi. Tarjoilukumppaniksi ehdotan mansikoita (mutta toimii toki ilmankin, ja varmasti aika paljon kaiken muunkin kanssa :-)). (Makeutukseen voit kokeilla myös hunajaa, ja carobin tilalla toimii halutessasi myös kaakaojauhe.)

p.s. Reseptiä voi soveltaa myös kikherneisiin – toimii niidenkin kanssa!

Yhteistyössä Foodin