Minun on pitänyt jo kauan kirjoitella tästä asiasta, mutta aina se aihe on vain jäänyt muiden aiheiden jalkoihin. Nyt kuitenkin sain kommentin, joka innosti minua näppiksen luo tämä aiheen kera.

’”Huvittaa jotenkin että näissä blogeissa on jotain tavaroita joita
bloggaaja on saanut mahdollisesti ilmaiseksi ja mennyt I love me
messuille ilmaisella bloggaajapassilla, kun lukijat joutuvat maksamaan
kalliin hinnan a) lipusta ja b) ylläolevista tuotteista. ei paljoa
napostele ostella kalliita tuotteita joita tässä mainostetaan ja
bloggari saanut ne kun mainostajat käyttävät tätä mainoskanavana.”

Näin Anonyymi kommentoi minulle I love me -messujen postaukseen. Kiitos, että avauduit. Toivottavasti tämä postaus selkiyttää ainakin minun näkökulmaani ko. asiaan.

Yleensä, jos blogiin kommentoidaan näin, ei tiedetä bloggaamisesta ja siihen liittyvistä sidonnaisuuksista paljoakaan. Siksi onkin hyvä hieman valaista asiaa laajemminkin kuin vain kommenttiin vastaamalla. Haluan tässä tekstissä myös kertoa omia henkilökohtaisia mielipiteitäni bloggaajien yhteistyökuvioista.

Monet bloggaajat tekevät blogia sivutyökseen. Vaikka minä en varsinaista säännöllistä kuukausipalkkaa blogista nyt saakaan, miellän minäkin sen harrastuksen lisäksi pieneksi sivutyöksi, koska minulle se mahdollisuus on annettu. Rakastan kirjoittamista ja lukijoita on riittävästi, joten miksipä ei se olisi myös sivutyö! Vai mitä?

Miksi minä teen yhteistyöpostauksia? Siksi, koska tykkään lukea niitä myös muiden blogeista: on siis kiva tutustua uusiin tuotteisiin/ideoihin/yrityksiin blogipostausten kautta, ja arvioida, ovatko ne mahdollisesti minua oikeasti kiinnostavia juttuja. On myös mielenkiintoista lukea jutuista, joita itse ei missään nimessä käyttäisi (näin saan uutta perspektiiviä asiaan) ja toisaalta: on tosi kiva tietää, onko joku muu bloggaaja löytänyt jonkun uuden puolen/ominaisuuden tuotteesta, joka on meilläkin käytössä/jota olen harkinnut hankkia.

Toisekseen, nyt kun blogini on muuttunut pois alkuvuosien allergia-refluksi-vuodatuksesta enemmän lifestylepainotteiseen kirjoittamiseen, koen yhteistyöpostaukset luontevana osana blogia – näin postausaiherepertuaarikin on laajempi (ja se kai on lukijoidenkin kannalta hyvä juttu)! Haluan aidosti ja vilpittömästi kirjoittaa yrityksistä, joita voin suositella, niin kuin ihan oikeasti suositella. Aika paljon tähänkin taloon on tullut ilmaista tavaraa, joista en ole hiiskunutkaan blogissa. Ja aika paljon minullekin on lähetelty yhteistyöehdotuksia, joihin olen vastannut ei kiitos. Koen, että on hyvien tapojen mukaista olla kirjoittamatta tuotteista, joista ei pidä syystä tai toisesta ja olla mainitsematta yhteistöistä, joihin ei itse halua lähteä mukaan. Mieluummin kirjoitan yhteistyöpostauksia vain niistä tuotteista, joiden takana voin seistä 100 prosenttisesti tai jotka ainakin ovat jotenkin erityisen houkuttelevia (esimerkiksi kirjoista tai teatteriesityksistä tms. kun ei voi tietää etukäteen, mitä niistä pitää). En siis itse ainakaan koe olevani kenenkään marionetti, sillä ihan itse päätän ja harkitsen, kenen kanssa ryhdyn yhteistyöhön! Ja toki – muiden blogien lukijana tiedostan saman asian: bloggaaja tuskin kirjoittaa tuotteista, joista hän ei pidä, joten siihen voi jo lähtökohtaisesti varautua näin, kun lukee yhteistyöpostauksia, että yhteistyöt ovat positiivissävytteisiä.

En pysty millään näkemään, miksi joidenkin mielestä jutut, joita bloggaaja saa tai ”saa”, on pois muilta ostajilta/lukijoilta. Eihän se niin mene! Ja miten bloggaajapassi on yhtään erilainen kuin lehdistöpassi? Messuillehan mennään näillä passeilla katselemaan uutuuksia, tutustumaan niihin ja sitten kirjoitetaan niistä! Valittaako jengi myös aikakauslehdistön toimittajille, että ”ei muuten nappaa hirveästi ostella niitä ryppyvoiteita, joita lehdissänne esittelette, kun kuitenkin saatte ne ilmaiseksi”? Minä en näe bloggaajien työn ja lehdistön työn välillä kovinkaan paljon nykyään enää eroa. Yhtä lailla molempien kanavien kautta tavoitetaan lukijoita. Bloggaajakin tekee työtä. Yhden postauksen tehtailuun voi mennä aikaa kolmekin tuntia kirjoittamisineen kuvauksineen (ja esimerkiksi reseptien kehittelyyn samat määrät), ja aikahan se on rahaa. Että se niistä ilmaisista tuotteista.

Minä pyrin aina olemaan mahdollisimman rehellinen yhteistyökuvioista, ja niin kuuluu jokaisen bloggaajan ollakin. Yhteistyöpostaukset pitää merkitä, mutta olisi myös kiva, että jos jostakin tuotteesta yms. kirjoittelee ilman yhteistyötä, niin sitä yhteistyöttömyyttä ei pitäisi erikseen mainostaa. ”Tämä ei muuten sitten ole tehty yhteistyössä!”, monet bloggaajat mainitsevat. Ehkäpä vain varmuuden vuoksi, luulisin, mutta en siltikään itse tekisi niin, koska kuitenkin yhteistyöt merkataan järjestelmällisesti. Toivon, että blogialalla ei tarvitsisi heti joutua epäilevän katseen alle, jos jossakin postauksessa vähänkään sivuaa jotakin konkreettista tavaraa/palvelua/yritystä, jonka perässä ei lue ”toteutettu yhteistyössä”.

Toki, jos yhteistyöpostaukset jostakin syystä rasittavat lukijoita, niin ne voi helposti skipata, ja se on ihan sallittua :-). Mutta jos ja kun minun blogistani luette yhteistyöpostauksia, niin tiedätte, että ne on tarkkaan valittuja yhteistöitä! Ja toivon, että kenenkään suussa minun ohjeellani tehty raakakakku ei maistu pahalta vain sen takia, että ohjeen lopussa lukee ”yhteistyössä x yrityksen kanssa”.

Yhteenvetona: Minä levitän todella mielelläni ilosanomaa hyvistä yrityksistä ja mielenkiintoisista tuotteista myös blogini kautta, mutta en koskaan tee sitä rahan tai ilmaisen tavaran takia. Kaikki jutut, joista kirjoitan yhteistyössä, ovat sellaisia, joita tukisin/voisin tukea ihan ilman blogissa kirjoittamistakin. Ja jos näin ei ole, niin sen kyllä tuon tekstissä ilmi.

Loppuun tahdon kertoa, että mikä minua bloggaajana ärsyttää yhteistyöpostauksissa: ehdottomasti se, jos ne on tehty täysin persoonattomasti ja vain mainossloganeita käyttäen eurot silmissä kiiluen (ja kyllä, näitäkin valitettavasti löytyy, sitä en kiellä…). Se on todella luotaan työntävää. Siksi minä toivonkin, että minun blogistani välittyisi tunne siitä, että minä teen tätä blogia sydämellä (myös niitä yhteistyöpostauksia), ja pyrin kirjoittamaan omalle tyylilleni uskollisena myös ne yhteistyöpostaukset. Minä haluan kirjoittaa omakohtaisesti ja personoidusti, kaikki tekstit. En vain huitaisten vasemmalla kädellä värittömästi ”nyt nopeasti muutama lause” -meiningillä.

Tässä piileekin bloggauksen mahtavuus, niin kirjoittajan kuin lukijankin kannalta: postaukset ovat yleensä henkilökohtaisempia kuin esimerkiksi siellä lehdistössä. Yhteistyöjuttuja on kiva lukea juuri blogeista, sillä siinä pystyy samalla sitomaan sen postauksen aiempaan tietoon bloggaajasta paremmin kuin lehtiä luettaessa, ja näin ollen saamaan paremman kokonaiskuvan tuotteen käyttäjästä (ja se tuotteen käyttäjähän kertoo ainakin minun mielestäni aina paljon informaatiota myös tuotteesta, kun luodaan mielikuvia, millainen ihminen ko. tuotetta käyttää).

Sitten taas kerran on painotettava, että kyllä se näkyy jo heti postauksen ensilauseista lähtien, jos bloggaaja on vain klikkien kalastaja ja ilmaisen tavaran perässä juoksija. Haluan uskoa, että niitä on kuitenkin vähemmistö bloggaajista. Ja haluan myös uskoa, että pikkuhiljaa tällaisten blogien suosio laskee, jos sisältö ei anna mitään muuta kuin mainoslappusen lukijalle kerta toisensa jälkeen. Peräänkuulutan siis hyvää kirjoittamista ja lukijoiden arvostamista, kun yhteistyöpostauksia kirjoitellaan.

Toivon, että te lukijat koette, että te hyödytte yhteistyöpostauksista (niin minun kuin muidenkin bloggaajien). Että saisitte uusia ideoita, pysyisitte ajan hermolla, saisitte ehkä osallistua arvontaan, voisitte löytää teille miellyttäviä juttuja postausten kautta jne.

Joten peace and love, tämänkin asian kanssa! 🙂

Sain pari päivää sitten töihin mieheltäni whatsupissa kuvan herkullisen näköisistä kookoskekseistä uunissa. Tekstissä kerrottiin, että maistuisi varmaan mullekin (kiitos kulta vaan siitä keksinhimosta loppupäivän ajan…). Hetkeäkään en epäillyt, etteikö olisi maistunut, mutta kun kotona maistoin niitä (söin kaikki loput), ne olivat vielä parempia kuin olisin kuvitellut niin simppelillä ohjeella ja simppeleillä raaka-aineilla! Tässäkin asiassa siis pätee seikka, että kun satsaa laatuun raaka-aineissa, niin ei tarvitse mitään kummempia kikkailuja, jos sellaisia kikkailuja ei tahdo tehdä.

En ole nyt raskaana ollessani ollut kovin makean perään, joten nämä keksit olivatkin juuri minulle sopivia: eivät liian makeita, mutta silti todella maukkaita ja aivan mahtavan kuohkean rakenteen omaavia! Tässä tulee ohje. Keksit ovat maidottomia, gluteenittomia ja sokerittomia, lisäksi myös pähkinättömiä.

Kookoskeksit

2 kananmunaa

1-2dl erytritolia (oman makeusmaun mukaan määrä)

3dl kookoshiutaleita

1rkl psylliumia

hyppysellinen suolaa

ripaus vaniljaa

Vaahdota kananmunat ja erytritoli vaahdoksi. Lisää joukkoon hellästi käännellen loput ainekset. Nostele nökäreitä leivinpaperin päälle ja paista uunissa 175 asteessa 20-25 minuuttia.