Yhteistyössä Foodinin kanssa

On ilo huomata, että yhä useammat ihmiset uskaltavat palauttaa rasvat pikkuhiljaa takaisin ruokavalioonsa. Rasvat ovat herkullisia ja ne pitävät nälkää loitolla pitkään, mutta ne ovat myös meille ihmisille välttämättömiä. Tarkastellaan seuraavaksi tarkemmin gheetä, kookosöljyä, mct-öljyä ja kapryylihappoa.

Ghee

Ghee on kirkastettua voita, siis voiöljyä, josta on poistettu voissa tavallisesti olevat pienet määrät hiilihydraattia ja proteiinia. Se on 100%:sesti rasvaa, kun taas tavallinen voi on noin 80%:sesti rasvaa. Ghee on yksi parhaimpia paistorasvoja, koska sen kemiallinen rakenne pysyy stabiilina korkeissakin lämpötiloissa.

Foodinin Ghee on peräisin Alpeilla laiduntaneiden lehmien maidosta. Nämä lehmät, jotka syövät ravinnokseen ruohon lisäksi Alppien villiyrttejä, tuottavat maitoa, jossa on paljon enemmän ravinteita, kuten vaikkapa K2-vitamiinia. Gheessä on myös CLA:ta, rasvahappoa, jolla on lukuisia terveydelle hyödyllisiä vaikutuksia. CLA:n on todettu auttavan painonhallinnassa, edistävän lihastenkasvua ja parantavan voimatasoja, mutta myös vähentävän verisuonten seinämiin kertynyttä plakkia.

Kookosöljy

Kookosöljy on ehkä kaikista monikäyttöisin öljy. Se soveltuu niin paistamiseen, leivontaan, ihorasvaksi/hierontaöljyksi tai vaikkapa hampaiden pesuun. Kookosöljyllä on bakteereja, viruksia, hiiva- ja sieni-infektioita vastustavia ominaisuuksia. Kookosöljy koostuu lauriini-, kapriini- ja kapryylihapoista. Kookosöljyssä rasvahapot ovat sellaisessa muodossa, että elimistö pystyy ne helposti hyödyntämään nopeana energialähteenä. Näitä keskipitkiä rasvahappoja kutsutaan tutummin MCT-öljyiksi.

Kookosöljy on kiinteää alle 25 asteen lämpötilassa ja juoksevaa lämpimämmässä. Kiinteän olomuodon ansiosta se on hyvä ainesosa raakaleivonnaisiin, kuten vaikkapa raakasuklaaseen.

MCT-öljy

MCT-öljy sisältää kapriini- ja kapryylihappoa, jotka ovat lauriinihappoa lyhyempiä rasvahappoketjuja. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ne ovat helpommin hyödynnettävissä energianlähteenä. MCT-öljy pysyy aina juoksevana ja se on mauton sekä väritön öljy. Sitä voi käyttää salaatin tai kylmien ruokien kanssa, mutta se on myös rasvakahvin tärkeä ainesosa. Ethän kuitenkaan käytä sitä paistamiseen.

Kapryylihappo

Kapryylihaposta elimistö pystyy tuottamaan tehokkaimmin ketoaineita. Ne ovat vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavan ihmisen elimistön tuottamia yhdisteitä, joita esimerkisi aivot pystyvät hyödyntämään korvaavina energialähteinä silloin kuin hiilihydraatteja ei ole saatavilla. Sillä saat pitkäkestoista energiaa ja terävän fokuksen ilman, runsaammin hiilihydraatteja sisältyvään ruokavalioon kuuluvia, verensokerin heittelyjä. Käytä kapryylihappoa kuten MCT-öljyäkin.

Näiden öljyjen lisäksi suosittelen käyttämään laadukasta oliiviöljyä, avokadoöljyä (joka on yksi parhaimmista paistorasvoista) sekä omega-3 rasvahappoja sisältävää kalaöljyä. Suosi aina öljyjä, jotka ovat tummissa pulloissa ja osta mahdollisimman laadukkaita tuotteita. Rasvojen kohdalla en suosittele missään nimessä kitsastelemaan hinnan kanssa!

// Ramon

Onko teissä blogin lukijoissa ketään, kuka on seurannut blogiani alkuajoista lähtien, niistä kultaisista Hei meillä valvotaan -ajoista alkaen? Te, ketkä ehkä olette, olette luultavasti jo huomanneet, miten puhetta lapsista ei ole viime vuosina ollut lainkaan niin paljon kuin blogin ekoina vuosina? Silloinhan koko blogi keskittyi vertaistuellisessa mielessä lasten refluksi-allergia-astma-arkeen. Kun nämä aiheet jäivät taka-alalle arjessamme, niin päätin, että lapsista en enää kirjoittele samaan tahtiin blogiinkaan ja päätös on pitänyt. Silloin tällöin aion kuitenkin edelleenkin kertoilla palasia myös lastemme arjesta. Tänään kerron keskimmäisestämme.

Kirjoitan tätä tekstiä enimmäkseen siksi, jos lukijoista joku olisi kohdannut samantyylisen tilanteen kuin meillä kohdattiin keskimmäisemme kanssa. Minä meinaan olen ollut vähän hämmilläni tästä keissistä. Siis: meidän viisivuotias halusi keskeyttää kerhonsa ilman mitään ”painavaa” syytä.

Jo kaksivuotiaasta lähtien

Minimullistaja on käynyt seurakunnan kerhoa kaksivuotiaasta lähtien. Muistaakseni aluksi kerhoa oli kaksi tuntia kerrallaan ja pari kertaa viikossa. Olisiko kolmivuotiaana kerhoaika pidentynyt kolmeen tuntiin. Ja samalla tyylillä mentiin nelivuotiaanakin. Kerho oli koko ajan samassa paikassa ja ohjaajistakin vaihtui vain toinen vuosien aikana. Minimullistaja lähti aina tosi mielellään kerhoon, tykkäsi siellä puuhaamisesta ja ihan selkeästi myös tykkäsi ohjaajistakin. Kerhon jälkeen tietysti katsottiin tarkasti kivat askartelut, joita kerhossa tehtiin.

Viime keväänä, kuukausi ennen kerhon loppumista, Minimullistaja kertoi, että tahtoo pois tuosta kyseisestä kerhosta. Monta kertaa saimme kysellä, miksi hän ei tahdo kerhoon enää mennä. Pyrin kysymään mahdollisimman avoimilla kysymyksillä, jotta en johdattelisi häntä vastauksissaan. Vihdoin yhtenä päivänä Minimullistaja kertoi, että kerhossa on poika, joka usein lyö häntä. Sen jälkeen puhuimme tietysti kerhon ohjaajien kanssa ja selvisi, että kyseisen pojan kanssa on juteltu aggressiivisesta käytöksestä aiemminkin. Vaikka asia sovittiin, niin Minimullistaja ei tahtonut enää kyseiseen kerhoon mennä. Hän tahtoi vaihtaa kerhoa. Valitsimme yhdessä lähellä olevan kivan kerhopaikan, johon hän siirtyikin viimeiseksi kuukaudeksi keväällä. Tämä uusi kerho oli vieläpä musiikkipainotteinen, keskimmäisemme unelma.

Kevät meni tosi kivasti kerhossa, eikä mitään ongelmia huomattu. Uuden kerhon ohjaajat tiesivät lyömisestä edellisessä kerhossa, joten he pystyivät seuraamaan silläkin silmällä lastamme. Ohjaajienkin mielestä kaikki oli hyvin. Mutta sitten, syksyllä, kun kerho alkoi, Minimullistaja kertoi toisen kerhopäivän jälkeen, että hän ei tahdo enää jatkaa kerhossa. Mitään ”järkevää” syytä ei asialla löytynyt. Hän vaan ei tahdo enää kerhoon. Sovimme, että viikko vielä käydään, sitten jäädään pois kokonaan, jos hän on edelleen samaa mieltä. Ja sitä mieltä hän olikin tuon viikon jälkeen. Niin jäi viisivuotiaamme pois kerhosta. Viimeiset kerrat olivatkin jo suorastaan pakottamista…

Ei mitään hätää

Olemme vähän ymmällämme tästä tilanteesta, mutta mikään ongelmahan tämä ei ole. Minä olen kotona kuitenkin pienimmän kanssa, joten mitään varsinaista hoidontarvetta hänellä ei ole. Kerho oli häntä itseään varten. Hätää ei senkään suhteen ole, että jäisi tämä paljon puhuttu ryhmäytyminen kokematta, sillä Minimullistaja harrastaa oikein mielellään muskaria, vesipeuhua ja luistelukoulua. Ja hän unelmoi teatteriharrastuksesta, askarteluharrastuksesta, sirkusharrastuksesta ja käsipalloharrastuksesta. Eli kyseessä ei voi olla itse kerhon toiminta. Vika ei kuulemma ole myöskään ohjaajissa eikä muissa lapsissakaan.

Neuvolan viisivuotistarkastus meni oikein hyvin ja kaikki taidot olivat viisi-kuusivuotiaan tasolla. Ihan olisi jo eskarivalmis, sanottiin siellä. Kavereitakin Minimullistajalla on, joten.. Hmmmm. Onneksi meillä arki rullaa ihan ilmankin kerhoa ja neuvolassakin todettiin, että eipä ole hätää, vaikka ei missään ryhmässä päivittäin tunteja viettäisikään, ei, vaikka olisi jo viisivuotias.

Kertokaa te, onko teillä kokemusta tällaisesta?

// Emmi