Turkissa toukokuussa 2019

Jes, kuopusta imetetty nyt yli 2v2kk! Eli kauemmin kuin olen imettänyt kuopuksen isoveljiä. Minä olen niin iloinen, että viimein olen pystynyt menemään täysin lapsentahtisesti, eikä lopettamispäätöstä ole tarvinnut tehdä kuten edellisten lasten kanssa tein.

Imetys esikoisen ja keskimmäisen kanssa

Esikoisen imetys oli kyllä aikamoinen härdelli. Sen lisäksi, että esikoinen veti ihan järkyttäviä rintaraivareita monta kuukautta, hänen allergioiden takia jouduin rajoittamaan hänen ruokavaliotaan, ja omaanikin suppeaksi. Kokonaisuudessaan imetys esikoisen kanssa kesti puolitoista vuotta, josta suurimman osan ajasti olin tiukalla imetysdieetillä. Pääsääntöisesti söin kuutta ruoka-ainetta (kana, riisi, mustikka, kvinoa, kesäkurpitsa, bataatti), ja oloni oli jo melko kuihtunut ja väsynyt. Teimme siis päätöksen imetyksen lopettamisesta, vaikka se kuihdutti esikoisen ruokavalion myös köyhemmäksi – jäihän häneltä kokonaan maitoni pois ruokavaliosta. Niinpä siis koimme paljon itkua, huutoa ja pettymystä, mutta saimme kuin saimme lopetettua imetyksen esikoisen ollessa puolitoistavuotias. Olin niin pettynyt itseeni ja siihen, että imetys loppui tällaiseen taisteluun.

Esikoisen imetyksen lopettamisen jälkeen päätin, että seuraava lapsi, jos sellainen saadaan, saa olla imetyksessä kauemmin, ja niinhän siinä kävi. Keskimmäistä imetin siihen asti, kunnes hän oli kaksi vuotta ja kaksi kuukautta. Mutta loppui sekin liian lyhyeen, sillä jouduimme lopettamaan ennen kuin lapsi itse olisi ollut siihen valmis. Keskimmäinen oli myös allerginen, mutta ei ihan niin pahasti, joten imetysdieettini oli paljon helpompi, poissa olivat gluteenin, lehmänmaidon, soijan ja pähkinöiden lisäksi ehkä kymmenen muuta ruokaa. Itselleni dieetti siis oli helppo ja imetys oli leppoisaa. Muistaakseni rintaraivareita tai muitakaan vaikeuksia ei kovin ollut. Jouduimme kuitenkin lopettelemaan imetystä, sillä toivoimme kovasti kolmatta lasta, ja imetys piti poissa minun kuukautiskiertoni. Niinpä siis jouduimme taas kokemaan tuon irti repimisen.

Imetys kuopuksen kanssa

Kun keskimmäisen imetys loppui, lupasin taas itselleni, että jos meille annetaan kolmas lapsi, niin hän ainakin saa olla imetettävänä ihan niin pitkään kuin vain hän haluaa (tietenkin olettaen, että se tuntuu minusta hyvältä päätökseltä tuon koko ajan). Ja nyt me olemme tehneet ennätyksen! Hän on ollut imetettävänä yli kaksi vuotta ja kaksi kuukautta, eikä loppua näy, haha! Tämä kolmas imetys on ollut kyllä ihana: ei suuria imetysdieettejä, ei mitään vaikeuksia missään vaiheessa, ei yhtäkään rintaraivaria, ei mitään imetysuupumusta minulla. Kaikki on siis sujunut oikein mallikkaasti, kun ollaan koko ajan menty lapsentahtisesti. Ja nyt aiotaan todella edetäkin niin, että ei hätäillä lopettamisen suhteen, vaan katsotaan, mihin asti meidän pieni tahtoo tissillä olla. Helppoa tämän taaperon kanssa imetys on senkin suhteen, että imetys ei ole enää niin sitovaa minulle: helposti voimme olla erossa yön tai kaksikin, ja niin vaan imetys jatkuu sen jälkeen normaalisti. 🙂

Olen kirjoittanut aiemmin muutamia postauksia liittyen imetyksen hyötyihin ja ihmisten suhtautumiseen (julki-)imetykseen. Niihin en aio tässä postauksessa nyt paneutua, vaan halusin vain iloita kanssanne, että meillä edelleen imetetään, ja vihdoin tämän kolmannen kanssa voin imettää niin pitkään kuin vain meille molemmille se sopii!

Kuopus on ollut helppo imetettävä

En ole mikään yltiöintohimoinen imetyksen sanansaattaja, mutta kyllä ehdottomasti tahdon tukea jokaista naista, joka tahtoo imettää (pitkään)! Haluan auttaa olemaan välittämättä ihmisten välillä kummallisistakin reaktioista, joita imetys, julki-imetys tai taaperoimetys tuottavat. Imetys on luonnollinen ruokkimistapa. Imetyksellä on valtavasti hyötyjä. Meillä imetys on ollut se luonnollisin ratkaisu vauvan ja taaperonkin ruokintaan. Minä olen entisestään rentoutunut imetyksen kanssa, ja olen aika kivasti voinut imettää missä tahansa ilman, että mietin, että voikohan tässä nyt ruokkia lastaan, vai saanko kummeksuvia katseita. On ollut niin kiva huomata, että olen kaikkien näiden imetysvuosien aikana saanut myös ihan älyttömän paljon hymyileviä katseita, kauniita sanoja ja tsemppausta. Eli jatkan valitsemallani tiellä: puhun reilusti imetyksen puolesta, näytän itse, että imettää voi missä vain ja kannustan ihmisiä imetysmyönteisyyteen. Minulle tärkeintä on se, että mitä tahansa äiti päättääkin imetykseen liittyen, niin hän saisi siihen tuen ympäriltään.

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA:

FB: @readysteadyflowblog / IG: @skribentti

LUE MYÖS:

VIISI VUOTTA SITTEN ISÄNI HAUTAJAISISSA

KÄYNNISSÄ OLEVA JÄNNITYSNÄYTELMÄ: EHEYTYVÄTKÖ YÖMME?

MILTÄ VÄSYMYS TUNTUU?

Hotelli Verson viihtyisä aula

Tämän postausarjan ensimmäinen osa alkoi näin:

Olen kulttuurinnälkäinen, elämyksiä rakastava ja melkein mistä vain kivasta asiasta innostuva. Toisin sanoen ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, että otanko Visit Jyväskylän kutsun vastaan, kun reissun aikataulun sain kalenteriini sopimaan. Viime viikonloppuna pääsin IhanNaiset-bloggaajamatkalle mukaan. Kirjoitan matkasta kaksi postausta: ensimmäisessä postauksessa ensimmäisestä päivästä, ja toisessa postauksessa toisesta päivästä. Postaus on hyvinkin kuvapainoitteinen… Sen varmasti sallitte bloggaajalle, joka kerrankin sai kuvailla rauhassa paikkoja

Nyt olisi vuorossa toinen päivä, lauantai!

Herätys Verson suomalaisella aamiaisella

Olin laittanut herätyskellon soimaan kahdeksaksi. Kello kymmenen meidän tulisi olla bussissa. Heräsin hieman väsyneenä, mutta kuitenkin kotioloihin verrattuna ihan hyvin nukkuneena. Pieni väsymys saattoi johtua Pöllöwaarin viininmaistelumenusta edellisenä iltana, heh. En siis todellakaan saanut juotua yhteensä tuon illan aikana kuin ehkä kaksi annosta viiniä, mutta alkoholiin tottumaton kehoni ei arvostanut maistelumenuta ainakaan unen suhteen.

Heräämisen jälkeen pakkasin laukut ja lampsin kohti Verson aamiaista. Tämä aamiainen taitaa olla yksi Jyväskylän kuuluisimmista, sillä tällä aamiaisella tarjoillaan vain suomalaisia tuotteita! Niin, kahta poikkeusta lukuunottamatta: kahvi ja tee heiltä kyllä löytyi. Epäilinkin, että voiko suomalainen todella aloittaa aamiaisensa ilman kahvia ja teetä 😀 Tarjottavista puuttuivat siis kuitenkin esimerkiksi hedelmät. Minun lemppareita olivat aamiaisen gluteenittomat ja maidottomat siemennäkkärit, häränleikkele sekä tuorepuuro, sluprs!

Aamiaispaikka oli rauhallinen ja tunnelmallinen. Oma aikataulutus vaan hieman epäonnistui sen suhteen, että en kerinnyt jokaista laatua maistaa, mitä alunperin suunnittelin. 😀 Bussi ja melontaretki kutsui jo!

Tavinsulka – Experiences in nature

Bussi suuntasi kohti Tuomionjärven Kivelänrantaa, kohti Tavinsulkaa. Tavinsulka on palvelun kehittäjä, joka järjestää vesiaktiviteetteihin ja luonnossa liikkumiseen suuntautuneita palveluja. Tavinsulassa voi vuokrata SUP-lautoja, kanootteja ja kajakkeja. Se myös tarjoaa erilaisia retkiä ja opastettuja kierroksia mahtavissa kansallismaisemissa. Ihan ensikertalaisetkin ovat tervetulleita sinne – hyvä paikka siis meidänkin porukalle! Minä muistelen, että ehkä joskus nuorena partiolaisena olen sujauttanut itseni kanoottiin, mutta sen koommin en ole vesille tällaisilla menopeleillä päässyt. Jo olikin korkea aika 🙂

Minä meloin IhanNaisten matkanjohtajamme Johannan kanssa. Meillä oli tosi hauskaa!

Oppaamme Bela Pavelka oli superammattilaisen oloinen kertoessaan melomisen saloista. Tuntui turvalliselta lähteä opettelemaan melontaa hänen ohjeistuksen jälkeen. Me muut menimme pareittain kanooteilla, mutta kokenein meloja Katja otti itselleen kajakin. Reilun tunnin me meloimme (tai ainakin näin arvioisin, kun kelloa en siellä vilkuillut), ja pääasiassa tuo melonta tapahtui rankkasateessa 😀 Melontaretken aikana tutuiksi tulivat Tuomiojärvi, Palokkajärvi sekä Tourujoki. Matkan varrella oli kyllä kauniita paikkoja, mutta rankkasateen takia en juuri pystynyt kuvailemaan kameralla. Ihan melontaretken loppuvaiheessa sade lakkasi ja saimme napsastua muutaman kuvan.

Perjantain aktiviteeteista kun kerroin, niin mainitsin ennakkoluuloistani saunajoogaa kohtaan. Lauantain epäilyni kohdistui melontaan – mutta sekin turhaan, sillä kanootti olikin hallittavissa, eikä se juuri keinahdellut puolelta toiselle, jos vaan itse malttoi pysyä paikoillaan. Rakastan järviä, kauniita maisemia ja vettä elementtinä, joten veden liplatus oli kyllä äärimmäisen rauhoittavaa minun mielelleni. Ja tykkäsin kyllä itse melonnastakin touhuna; kun vaan oikein meloo, niin hartiaseutu saa hyväätekevää liikettä!

Me bloggaajat ja melontaoppaamme Bela

Myöhäinen lounas original Sokos Hotel Alexandrassa

Huoneeni Alexandrassa

Kun melontaretki oli ohi ja menopelit putsattu ja liivit löytäneet paikkansa henkareista, oli nälkä jo aika kova. Bussimme vei meidät kohti tulevaa yösijaa: Original Sokos Hotel Alexandraa! Pääsimme vaihtamaan huoneisiimme kuivat vaatteet päälle, ja sitten suuntasimmekin myöhäiselle lounaalle, hotellin ravintola Frans & Sandraan. En tiedä, johtuiko nälästä vai olivatko ravintolan ruuat muuten vain ihan älyttömän herkullisia, mutta niitä oli kyllä iso ilo syödä 😀 Koen, että olen aika suursyömäinen nainen, mutta silti mielestäni annokset Frans & Sandrassa olivat isoja (en siis jaksanut kaikkea). Ja joko sanoin, ainakin minun annokseni, ne olivat tooooodella herkullisia!

Minun alkuruokani

Minä söin koko matkan gluteenittomasti, eikä se tuottanut keittiölle ollenkaan päänvaivaa. Jopa leivät olivat herkullisia!

Pääruokani

Jälkkärini

Frans & Sandra nimittää itseään elämäniloiseksi ranskalaiseksi bistroksi. Ja sitä se taisi ihan oikeasti ollakin. Kun toukokuussa oli parsamenu tarjolla, niin tottakai minä sellaisen otin! Oli hyvä päätös. Alkuruuaksi sain parsakeiton, joka sisälsi muun muassa briossia ja kylmäsavulohitartaria. Pääruuaksi pippuripihviannoksen, jossa oli mm. 200g parasta kotimaista rotukarjan pihvilihaa sisäfileestä, parsaa, pippurikastiketta, kukkakaalipyreetä sekä Mustaleima Emmental -perunagratiinia. Ruokailun kruunasi jälkkäri: lämmin suklaakakku Valrhonan Alpaco -suklaalla, vadelmakastikeella ja jäätelöllä. Ihan täydellinen menu, mitään en olisi vaihtanut!

Muillakin oli herkullisen näköisiä (ja kuulemma myös makuisia) annoksia

Tätäkin olisin voinut maistaa, nam!

Suomen Suvea ihailemaan

Kun mahat oli täytetty, oli puolisen tuntia aikaa kierähtää kaupungilla. Porukkamme hajaantui hetkeksi ja minä kävin yhden must-kaupan tsekkaamassa Susannan ja Johannan kanssa. Kaksi juttua tarttui mukaani, ja molemmat niistä pääsevät lahjaksi!

Kaupungilla kierähtämisen jälkeen lähdimme kävelemään kohti satamaa ja Suomen Suvi -laivaa. Tuo laiva on Päijänne Risteilyt Hilden Oy:n valkoinen kaunotar. Hyppäsimme laivaan ja etsimme porukallemme hyvän näköalanpöydän laivan sisältä. Risteily kesti kolme ja puoli tuntia ja vaikka aluksi mietinkin, että miten aika oikein kuluu risteilyllä, niin lopulta aika meni älyttömän nopeasti höpötellen ja maisemia ihaillen, ehkä myös vähän skumppaa juoden…

Suomen suvi (heh) näytti kaikki puolensa ja sää vaihteli kaikkea rankkasateesta tihkusateeseen ja lämmittävästä auringonpaisteesta sateenkaareen ja tuuleen. Aina, kun sade taukosi, niin menin kannelle kuvailemaan ihan mielettömiä maisemia kameralleni. Tämä osuus oli koko Jyväskylän matkasta yksi parhaimmista: laivalla ollut trubaduuri soitti musiikkia, näkymät olivat silmiä hiveleviä ja sää oli juuri sopiva, ei liian kuuma eikä kylmä. Nautin kamerani kanssa!

Laivalla oli myös buffet-ruokailu, mutta koska myöhäisestä, runsaasta lounaastamme ei ollut kulunut aikaa montaakaan tuntia, meillä ei ollut kenelläkään kovin suuri nälkä. Loppuvaiheesta risteilyä me kaikki taisimme hakea pienet annokset ruokaa buffetista.

Kun laiva saapui laiturilleen takaisin, ihailimme hetken tunnelmallista Jyväskylän satamaa ja sitten pikkuhiljaa lähdimme hipsimään kohti hotelliamme. Minulla oli tosi aikainen herätys, joten sänky kutsui minua myös tänä iltana aika nopeasti aktiviteettien jälkeen. 😀 Sanoin moikat siis kaikille, sillä en odottanut näkeväni ketään ennen kello kuutta seuraavana aamuna enää.

Rauhallinen yö Alexandrassa

Kun saavuin hotellihuoneeseen, minua odotti ihana ylläri, pieni ylellisyys: skumppaa ja hedelmälautasellinen. Olin siis villi: heittäydyin sängylle, soitin kotiin kuulumispuhelun ja nautiskelin iltapalasta hieman epätavalliseen tapaan. 😀 Nautiskelun jälkeen pakkasin tavarat lähtövalmiiksi, asetin herätyskellon soimaan viideksi ja aloin unille.

Meidän retken hotellihuoneet olivat onnistuneet hyvien sänkyjen osalta molemmat, myös siis Alexandrassa sänky oli oikein hyvä ja koko hotellihuone tosi miellyttävä. Aamulla olisi ollut toki ihana nukkua niin pitkään kuin nukuttaisi ja mennä rauhalliselle aamupalalle ilman aikatauluja, mutta se jäi seuraavaan kertaan se luksus 🙂 Iloisin, mutta toki aikaisesta herätyksestä johtuen hieman väsynein mielin lähdin tavaroineni respaan luovuttamaan huonettani. Sain mukaani varhaisaamiaisen, jota sitten matkalla Helsinkiin nautiskelin. Kiitos hotelli Alexandra huomaavaisuudesta varhaiseen aamuuni liittyen!

Kaksi päivää elämyksiä täynnä

Kaksi päivää Jyväskylässä, kaksi päivää täynnä elämyksiä. Reissu oli tosi onnistunut, hauska ja mieleenpainuva. Kiitos Visit Jyväskylä, IhanNaiset ja kaikki yhteistyökumppanit sekä tietenkin seurasta Katja, Susanna ja Minnea sekä Johanna, upea matkanjohtajamme 🙂 Tämä viikonloppu oli muistorikas. Toivottavasti te lukijat saitte paljon vinkkejä kotimaanmatkailuun. Ja varsinkin teille, jotka suuntaatte Jyväskylään, toivon kauniita ja muistorikkaita hetkiä valitsemissanne kohteissa.

Tämä matka ja nämä kirjoitukset olivat naisen ja aikuisen silmin kerrottu ja koettu. Ja miten hienoa onkaan, että me lähdemme ylihuomenna, perjantaina katsastamaan Jyväskylä vielä lapsen silmin. Olen otettu, että pääsemme yhdessä esikoiseni kanssa kokemaan vielä saman alkukesän aikana Jyväskylän lapsiperhekohteita! Visit Jyväskylä kutsui meidät siis myös Lasten Löytöretket -bloggaajamatkalle, ja ilahduttavaa, että saimme senkin onnistumaan! Pääsette seuraamaan tuota retkeä instassani @skribentti ihan livenä. Laittelen viikonlopun aikana paljon materiaalia sinne! Tämän naistenmatkan fiiliksiä pääset katsomaan instasta kuvien lisäksi myös kohokohdasta nimeltä ”Visit Jyväskylä”.

LUE MYÖS:  Mitä kaikkea naisporukka voi Jyväskylässä tehdä? osa 1/2.

// Emmi