Tämän talven resepti-ihastus: gluteenittomat ja maidottomat karjalanpiirakat (riisipiirakat)
0Kaupallinen yhteistyö: Foodin
Minun äitini on tänä talvena leiponut monta pellillistä karjalanpiirakoita. Tai siis virallisesti vissiinkin pitäisi sanoa riisipiirakoita, sillä käsittääkseni oikeat karjalanpiirakat tehdään aina gluteenipitoisiin ruis- ja vehnäjauhoihin. Meidän perhe on onnellisena päässyt myös osalliseksi näistä piirakkanautinnoista. Ollaan syöty niitä joulukuun alusta lähtien ja edelleen ne maistuvat ihanilta! Kiitos äiti! Siksi halusinkin tulla jakamaan teille takuuvarman gluteenittomien ja halutessasi myös maidottomien piirakoiden ohjeen.
Gluteenittomat (ja halutessasi maidottomat) riisipiirakat (2-3 pellillistä, riippuu piirakoiden koosta)
(huom! Reseptissä käytetään kirkastettua voita eli gheetä, josta on poistettu maidon proteiini eli se sopii monille maitoallergikoille, mutta ei kaikille eli tarkista sopivuus ennen maidottomalle ihmiselle tarjoilemista!)
puuro:
3dl puuroriisiä
5-6dl vettä
n. 1l valitsemaasi maitoa, esimerkiksi kookosmaitoa
1-2tl suolaa
(nokare kirkastettua voita)
Laita vesi kiehumaan. Halutessasi voit lisätä kiehuvan veden joukkoon nokareen kirkastettua voita (tämä estää riisin tarttumista kattilan pohjaan). Kun vesi kiehuu, lisää riisit ja keitä 10 minuuttia välillä sekoittaen. Lisää maito ja suola, keitä puuro kypsäksi miedolla lämmöllä ja anna jäähtyä.
Jos haluat vähän erilaisempaa makumaailmaa piirakoihin, niin kokeile ihmeessä tätä Foodinin kookosmaitoa puuron keittämiseen!
kuoritaikina:
5dl vettä
5rkl kirkastettua voita
2tl suolaa
10-12dl gluteenittomia jauhoja (esimerkiksi 4dl tattarijauhoja, 3dl kaurajauhoja ja 4dl riisijauhoja)
vesi-kirkastettu voi -seos piirakoiden sivelyyn
Mittaa veden sekaan kirkastettu voi ja suola. Sekoita jauhot joukkoon ja tee tiivis taikina. Anna taikinan turvota noin ½ tuntia. Kauli taikinasta haluamasi muotoisia piirakoita. Ehkä helpoimmalla pääset jakamalla taikinan pötköihin, leikkaamalla niistä sopivan kokoisia paloja ja kaulitsemalla ne ohkaisiksi soikioiksi. Täytä piirakat riisipuurolla (noin ruokalusikallinen per piiras on hyvä). Kiepauta reunat riisipuuron päälle ja rypytä. Paista noin 250 asteessa noin 15 minuuttia. Sivele paiston jälkeen vesi-kirkastettu voi-seoksella. Voit peitellä valmiit piirakat lämpöisenä leivinpaperi-liina-yhdistelmällä hetkeksi.
P.S. Tiesithän, että Foodinin herkkuja löydät myös K- ja S-ryhmän kaupoista, Ruohonjuuresta sekä muista hyvinvoinnin erikoisliikkeistä ja verkkokaupoista!
NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson FB: @emmianniinablog
MUITA KIVOJA RESEPTEJÄ:
Haussa ohje gluteenittomaan suolaiseen piirakkaan? – Nappaa tästä!
Vuosi rikoksen uhriksi joutumisen jälkeen
Tämän tekstin kirjoittamista olen tavallaan odottanut. Olen odottanut sitä, että kamalan rikoksen uhriksi joutumisesta olisi vuosi ja minä olisin jo suurimmaksi osaksi toipunut. No, olenko minä toipunut? En ole, en ainakaan kokonaan. Paljon, tosi paljon olen silti mennyt eteenpäin. Koska en tavallaan halua alkaa kaivelemaan vanhoja tuntemuksia liiaksi, niin linkkaan vanhat postaukset teille tähän luettavaksi (pääset lukemaan, kun klikkaat otsikkoa). Osaksi toipumista on hidastanut kaikenlaiset muut isot murheet ja huolet vuoden aikana, jotka ovat lisänneet kuormitustani lisää ja vieneet voimavaroja rikoksesta toipumiselta.
Elämäni kamalin kokemus: tuntematon mies hyökkäsi kimppuuni kävelylenkillä
Ensimmäiset kaksi viikkoa rikoksen uhriksi joutumisen jälkeen
Neljä kuukautta rikoksen uhriksi joutumisen jälkeen
Kahdeksan kuukautta rikoksesta
huonoja Asioita, jotka ovat jääneet arkeeni rikoksen jälkeen
Pimeys pelottaa enemmän kuin ennen rikosta.
En ole uskaltanut vieläkään lenkkeillä yksin asuinalueemme ulkopuolella.
Kaikki tuntemattomat ihmiset ovat potentiaalisia uhkia minulle.
Taistelu- ja pakenemissuunnitelmat ovat edelleen mielessäni, niin kotona ollessani kuin liikkuessani muualla.
Olen tarkka istumispaikastani koulutustiloissa, kahviloissa jne.
Mietin edelleen rikoksen tekijän motivaatiota ja sitä, mitä hän itse miettii nyt teostaan.
Turvallisuudentunteeni ei ole vieläkään 100 prosenttinen ja se on alttiimpi uudelleen rikkoutumaan nyt ollessaan vielä rakentumisvaiheessa.
Näen paljon unia liittyen takaa-ajoon, kuristamiseen ja raiskauksen yrittämiseen.
Pelästyn todella paljon edelleen yllättäviä ääniä ja näkyjä (esim. varjoja, erityisesti, jos ne tulevat takaa samasta kulmasta kuin mies tuona iltana takaatani.)
En uskalla pitää kovinkaan kauaa silmiäni kiinni ollessani suihkussa tai pestessäni kasvoja.
Tarkistan illalla ovet lukkoon, muuten en missään nimessä saa unta. Myös yksin päivisin kotona ollessa minulle on tärkeää, että ovet ovat lukossa ja jopa turvalukossa.
Rikoksesta ei ole seurannut vain huonoa
En voi edelleenkään sanoa, että ”onneksi näin kävi minulle”, en todellakaan. Mikään rikoksen jälkeisistä, rikoksesta tavalla tai toisella johtuvista hyvistä kokemusta ei tarkoita sitä, että rikoksen uhriksi joutuminen olisi ollut sen arvoista. Mieluummin siis pyyhkäisisin rikoksen pois menneisyydestäni, kuin ottaisin ne muutamat hyvät asiat eläämääni, jotka olen saanut. Mennyttä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi, joten onneksi osaan nähdä myös positiivisia asioita rikoksen jälkimainingeissa.
Kulunut vuosi on todella näyttänyt sen, kuka oikeasti välittää minusta. Kun ihmiselle se kaiken perusta ja tärkein asia, turvallisuuden tunne, viedään kokonaan pois ja joku yrittää riistää henkesi, tarvitaan muita ihmisiä lähelle rakentamaan yhdessä takaisin sitä turvallisuutta. Kiitos teille, jotka olette jääneet ja auttaneet.
Olen pohtija, ajattelija, jopa filosofisoija. Olen taatusti kehittänyt ajatteluani potenssiin kymmenen tämän vuoden aikana. Kysymyksiä on ollut valtavasti ja suurimman osan niistä olen pyöritellyt omassa päässäni – onneksi hieman myös muiden ihmisten kanssa.
Osaan kohdata samankaltaisia rikoksia kokeneita ihmisiä nyt paremmin. Ja jossakin vaiheessa ehkä pääsen jopa puhumaan näistä asioista esimerkiksi vertaistukiryhmille.
Tiedän, että selviän ihan älyttömistäkin jutuista, niin fyysisesti kuin henkisestikin. En lamaantunut, vaan taistelin ja pääsin pakoon. Olen vuoden aikana tehnyt myös valtavan työn henkisesti. Osaan siis olla ylpeä itsestäni.
Olen oppinut, että elämä voi yllättää todella kamalalla tavalla. Samalla olen päätellyt, että miksipäs elämä ei voisi yllättää myös todella hyvällä tavalla.
Kaiken tarkoitus ja uhrina olo?
Onko kaikella tarkoitus, myös sillä, että juuri minä jouduin kuristetuksi ja raiskauksen yrityksen kohteeksi?
Miksi juuri minä?
Olinko minä jostakin syystä ansainnut tämän teon? Mistä syystä?
Vai onko maailma vain sattumia täynnä ja nyt vain sattui niin, että tammikuun pimeänä iltana hullu mies päätti jostakin kummasta mielijohteestaan hyökätä päälleni, kun minä satuin olemaan sopivasti siinä hänen edessään kävelemässä? Että periaatteessa se olisi voinut olla ihan kuka tahansa muukin siinä edessäkävelijä?
Olenko minä vain uhri vai olenko minä jollakin tasolla syypää tekoon? Vetikö minun energiani tuon miehen energian kimppuuni? Näytinkö pelkoni, jolloin mies uskalsi hyökätä kimppuuni?
Olisinko voinut jollakin tavalla estää tapahtuneen? Miten? Miksi en tehnyt sitä?
TULE MOIKKAAMAAN MYÖS MUUALLE:
FB: @emmianniinablog