Enpä olisi uskonut, että tämän Musiikkikoulu Demon kanssa tehtävän yhteistyön viimeistä kirjoitusta kirjoitan näin haikein mielin, ohhoh! Kun marraskuussa suljin viimeisen kerran zoom-laulutunnin Tiinan kanssa, ihan rehellisesti sanottuna meinasi itku tulla! Olin siis kolmentoista laulukerran aikana tykästynyt laulutunteihin ja itse laulamiseen ihan kunnolla! Tästä voit lukea laulutuntien aloittamisesta ja tästä voit lukea puolivälin fiiliksistäni. Nyt kerron teille yhdessä laulunopettajani Tiinan kanssa yleisesti laulutuntien sisällöstä, menetelmistä, joita me käytimme sekä edistymisestäni ja tietenkin viimeisistä fiiliksistäni.

Laulutuntien sisältö yleisesti

Laulutuntien sisältö voi vaihdella paljonkin laulajasta ja tavoitteesta riippuen. Toiveita ja tavoitteita käydään läpi yleensä ensimmäisellä kerralla, jotta yhteinen sävel opiskeluun löytyisi helposti. (Myös opetussuunnitelma toki ohjaa lauluopintoja.) Laulunopetuksen ytimessä laulamisen ilon lisäksi Tiinan mielestä on se, että opetellaan taloudellinen tapa laulaa sekä hyvä tekniikka – ne mahdollistavat vapaan laulullisen ilmaisun sekä terveen ja kestävän äänenkäytön koko elämän ajalle. Niiden kautta laulamisesta tulee usein myös paljon hauskempaa ja helpompaa! Laulutuntien sisältöön kuuluu ääniteknisten asioiden käsittely (esim. kehon toiminta, äänen puhtaus, sointiväri, ilmanpaineen kontrolli, äänihuulten toiminta jne.) sekä musiikillisten ja ilmailullisten asioiden käsittely (esim. rytminkäsittely, teksti, ilmaisu, eri tyylilajit, improvisaatio, soundit, kehonkieli yms.).  Laulutunneilla voidaan käsitellä myös esimerkiksi omien kappaleiden kirjoittamista ja esiintymistä. Musiikilliset ja tekniset asiat toki kulkevat laulaessa aina käsi kädessä, musiikki ja ilmaisu edellä. Myöskään kaikkia näitä edellä mainittuja asioita ei todella kerkeä käymään läpi jokaisella tunnilla, ja työstettävät asiat valitaankin aina oppilaan tarpeen ja kehityksen mukaan.

Ääniharjoitukset ovat oleellinen osa laulutuntia, sillä niiden avulla harjoitellaan uusia ja vahvistetaan olemassa olevia äänenkäytöllisiä taitoja. Ääniharjoitteita on todella paljon, mutta seuraavaksi kerron, mitä me mm. käytimme. Hengityksen ja kehon toiminnan harjoitteista käytimme erilaisia hengitysharjoituksia mm. kireyttä aiheuttavan pintahengityksen poistamiseksi, ss- ja zz- treenejä kehon aktivointiin ja uloshengityksen kontrolliin sekä kuminauhan ja tasapainolaudan hyödyntämistä kehon oikeanlaisen aktivaation löytämiseksi. Tavoitteenamme oli, että saisin äänen voiman ja tuen rennosti kehosta, en kurkunpäästä.

Ääniharjoituksiin kuuluvat myös erilaiset täryt, joita käytimmekin paljon tunneilla (huulitäry, kielitäry eli r ja rasberry). Teimme usein myös erilaisia konsonantti-vokaaliyhdistelmiä yhdistettynä erilaisiin melodisiin kulkuihin, kappaleiden melodioihin tai liukuihin. Jokaisella meistä on täysin omanlaisensa lauluinstrumentti ja jokaisen äänen vahvuudet ja heikkoudet ovat yksilöllisiä, joten ääniharjoitteet vaihtelevat usein oppilaasta riippuen. Tiina kertoi, että minun kanssani hän haki eri harjoitusten kautta esimerkiksi äänen kiinteyttä (ei höngitä ja päästetä ääntä huokoiseksi).

Nämä tekniset asiat saattavat ensilukemalta tuntua vähän pelottavilta, mutta ei hätää niiden kanssa; laulutunneille osallistujan ei etukäteen tarvitse tietää mitään näistä asioista, sillä opettaja kyllä kertoo niistä kaiken tarvittavan ja yhdessä niitä harjoitellaan. Harjoitusten sanoittaminen tälla tavalla tässä tekstissä toivottavasti vain kertoo teille sen, että laulunopiskelu on oikeasti monipuolista ja laulunopettaja on todella ammattitaitoinen omassa työssään.

Joka tunnilla myös tietenkin aina lauletaan! Kaikki mitä me treenasimme ääniharjoitteiden avulla tähtäsi siihen, että saisin ne samat asiat tuotua myös kappaleisiin joita lauloimme ja sitä kautta laulaa kappaleet paremmin ja rennommin.  Tiinan kanssa valitsemiani kappaleita, joita yhdessä harjoittelimme, olivat Johanna Kurkelan Sun särkyä anna mä en, Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta, Paula Vesalan Älä tuu siihen droppaa mun tunnelmaa sekä Laura Närhen Mä päästän sut pois. Kappaleet olivat keskenään kivan erilaiset ja koin, että kaikkien kappaleiden laulaminen helpottui paljonkin treenaamisen myötä ja niistä löytyi vaikka mitä ulottuvuuksia.

Minun puolivuotinen Tiinan sanoin

Tiinan mukaan keskityttiin pitkälti perustekniikkaan, jotta lauluäänenkäytöstä saadaan kiinteämpää, kantavampaa ja kestävämpää (ja tätä kautta myös hauskempaa!). Hengityksen kanssa on tehty töitä, jotta ei hengitetä instrumenttia lukkoon/kireäksi ja saadaan kehon potentiaali käyttöön. Kehon aktivointia ollaan harrastettu monin eri keinon, jotta on löydetty lisää rentoa voimaa äänenkäyttöön, uloshengityskontrollia (eli sitä tukea) ja vapautta kurkunpään alueelle. Ollaan haettu aktivaatiota myös tekstiin ja tekstin kautta, sekä puhuttu hieman sointitiloista ja etisyydestä. Tiinan mukaan kehitystä on selvästi tapahtunut kaikilla mainituilla osa-alueilla, ja minun tietoisuuteni lauluinstrumentistani on kuulemma vahvistunut tosi paljon.

Tiina sanoi, että jatkossa voisi toki syventää ja kartuttaa minun teknistä osaamistani (sitä työtä voi tehdä aina, jotta lauluilmaisu helpottuu), ja lähteä tutustumaan syvemmin myös muihin musiikillisiin asioihin (rytminkäsittely, erilaiset soundit, tyylilajit). Tämän puolikkaan vuoden tyypillisyydestä Tiinan on vaikea sanoa mitään tarkkaa, koska jokainen laulaja ja jokainen ääni on erilainen. Mitään suuria yllätyksiä ei kuitenkaan Tiinan mukaan tullut. Lähtökohdat ja esimerkiksi oppimistyylit voivat erota toisistaan tyystin, joten jokaisen matka on henkilökohtainen. Mutta oikein hyvin saatiin kuulemma kuitenkin asioita etenemään.

Jatko kiinnostaisi, ehdottomasti

Lauluharrastus oli ehdottomasti minun juttu – ja etänä se sopi arkeeni oikein loistavasti. Epäilemättä syksyn yksi parhaimmista jutuista minun elämässäni olivat laulutunnit. Ne tarjosivat minulle oman pienen hetken joka viikko, sain kokea onnistumisen tunteita edistyessäni ja ihan vain yksinkertaisesti: laulaminen oli tosi kivaa Tiinan kanssa ja vähän samalla tavalla kuin urheilun jälkeen, niin laulamisen jälkeen minulla oli aina superhyvä olo! Myös äänenkäytön suhteen olen paljon varmempi kuin aloittaessani laulutunnit. Totisesti harkitsen jatkoa laulamisharrastukselle, kun sen makuun pääsin! Kiitos Musiikkikoulu Demo upeasta yhteistyöstä ja kiitos Tiina todella hauskoista ja hyödyllisistä laulutunneista!

Musiikkikoulu Demon kevätlukukausi starttaa 11.1.2021. Kerkiät siis vielä ilmoittautumaan laulutunneille, tai muille musisointitunneille!

”Musiikkikoulu Demossa pääsevät kaikki yli 7–vuotiaat musiikista kiinnostuneet harrastamaan, sillä pääsykokeita ei pidetä. Tärkeintä opetuksessamme on hyvä meininki, soittamisesta ja laulamisesta nauttiminen! Sinä asetat omat tavoitteesi. Haluat sitten soitella omaksi iloksesi tai tähdätä esiintymislavoille – me autamme sinua toteuttamaan unelmasi.” (Demon nettisivut)

Musiikkikoulun etäopiskelusta voit lukea enemmän täältä: KLIK!

P.S. Jos et halua sitoutua koko kaudeksi, mutta musiikkiharrastus kiinnostaa, niin Musiikkikoulu Demo tarjoaa myös 5X-paketteja, niihin pääset tutustumaan täältä: KLIK!

Kaikki postauksen kuvat: Musiikkikoulu Demo

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG @emmianniinajansson FB: @emmianniinablog

Kuten ehkä teistä tarkkaavaisimmat huomasivatkin, niin olen kotiuttanut uuden bannerin blogilleni ja päivitellyt blogini kuvauksia, kuvia ja facebook-sivuja. Mieheni tekstien piilottaminen olikin isompi homma kuin aluksia ajattelin, joten sitä tulen tekemään pikkuhiljaa. Kuitenkin, blogi alkaa tuntumaan nyt jo omalta!

Halusin tulla nyt hieman pohtimaan bloggaamisen syitä ja tyyliäni blogata. Olen sitä mieltä, että tasaisin väliajoin on hyvä arvioida ihan kaikkea omaa toimintaa ja sen mielekkyyttä – tämä pätee myös bloggaamiseen. Välillä on hyvä pysähtyä ja pohtia, mihin suuntaan sitä onkaan menossa ja onko se suunta sellainen, jota itse tahtoo.

Pelkkä tapa ja tottumus eivät riitä

Mielestäni pelkkä tapa ja tottumus eivät ole hyviä kriteereitä tehdä mitään. Siksi siis minäkään en halua jatkaa bloggaamista pelkästään sen takia, että olen tehnyt sitä jo kymmenen vuotta. Niin ison määrän tunteja se kuitenkin viikosta vie.

Pohdintani jälkeen päädyin siihen, että bloggaan, koska tykkään siitä. Bloggaaminen on pieni sivutyöni, ja isommalla panostuksella se voisi olla isompikin sivutyöni. Tiedän, että sataprosenttisella panostuksella se voisi olla jopa kokopäivätyö, mutta siitä en tällä hetkellä unelmoi. Bloggaaminen on sivutyö, joka on helppo yhdistää lapsiperhearkeen ja muuhun yrittämiseen. Bloggaan, koska saan käyttää siinä taitojani ja saan tarjota lukijoille tietoa, insipraatiota, hyötyä ja vertaistukea. Vain oman pään tuulettamista varten en koskaan jaksaisi blogata. Minua motivoi se, kun huomaan, että tekstejä luetaan. Bloggaamisen kivat puolet ovat myös ehdottomasti ihanat kollegat sekä upeat yhteistyökumppanit ja seikkailut, joihin pääsee sukeltamaan blogin kautta.

Mistä aiheista bloggaan, mistä en?

Blogin sivukuvaukseenkin kirjoitin viisi pääteemaa, joista jatkossakin kirjoittelen paljon: perhelifestyle, yrittäjyys, opiskelu, reseptiikka sekä kulttuuri. Perhelifestyle -kategorian sisään saa toki halutessaan ujutettua vaikka mitä asioita, mutta itse koen, että se minulle tarkoittaa sitä, että kerron teille meidän perheen elämästä ja elämäntyylistä. Välillä saatan kirjoittaa jotakin parisuhteesta ja yleisempiä pohdintoja maailmasta. Koko tämän kymmenen vuotta periaatteenani on ollut pitää lapset suhteellisen anonyymeinä tässä blogissa ja samalla linjalla aion jatkaa, ainakin vielä toistaiseksi. Kasvatusasiat ovat todella lähellä sydäntäni, ja ne voinkin liittää sekä perhelifestyleen että yrittäjyyteeni.

Jos sinulla blogini lukija on nyt mielessä joku toive tulevien tekstien suhteen, niin kerro se minulle. Olisi kiva kuulla, mistä aiheista toivoisit pääseväsi lukemaan täällä Emmi Anniina -blogissa. Itse haluaisin avata laajamminkin monia asioita, mutta minulla on sellainen käsitys, että ihmiset ottavat herkästi asioita itseensä, vaikka juuri heistä ei tekstissä kirjoittaisikaan. Tai vaikka kirjoittaisinkin, niin kirjoittaisin niin yleisellä tasolla, että anonyymius olisi taattu (tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi jos kirjoittaa kokemuksia isovanhemmuudesta, niin tottahan toki lasten isovanhemmat tietävät olevansa isovanhempia, vaikka nimiä tai tarkempia tietoja ei tekstiin kirjoittaisikaan…). Siksi olen tullut viime aikoina varovaiseksi sellaisten tekstien suhteen, jotka käsittelevät esimerkiksi kummiutta, sukulaisuutta tai ystävyyttä. Minua on jopa uhkailtu sillä, että jos kirjoitan tietyistä teemoista, niin tapahtuu keskusteluyhteyden katkeaminen tai muuta samankaltaista. Pöyristyttävää ja hämmentävää. Onneksi tällaiset tapaukset ovat sitä vähemmistöä joka tapauksessa. Moni seuraaja onkin toivonut tekstejä juuri niistä vaietummista aiheista, ystävyys kärkisijoilla. No, se jää nähtäväksi, mitä tässä kummallisessa ajassa uskaltaa ja haluaa kirjoittaa…

Kivaa uutta alkanutta vuotta kaikille blogini lukijoille! Nähdäänhän myös muualla somessa:

IG: @emmianniinajansson

FB: @emmianniinablog

KIINNOSTAISIKO SINUA LUKAISTA MYÖS:

15 kuvaa ja 15 ajatusta 15 vuotisen parisuhteen ajalta

Meidän valinta: lapset kotihoidossa eskariin asti

Muistojen tallentamisen tärkeys