Näin piilotin raskauteni somessa
Päätin jo raskauden alussa, että pyrin pitämään raskauden salassa blogissa ja instagramissa. Mitä se vaati ja millaisia ratkaisuja oli tehtävä, jotta onnistuin tavoitteessani?
Miten salata raskaus somessa?
Kerro sinua kuvaaville ihmisille, että et halua raskautesi tulevan julki. Tämä on ehkä tärkein asia, jos olet tilanteissa, joissa muut somettavat omille sometileilleen. Tyhmäähän olisi, että itse tekisit kaikkesi raskautta piilotellaksesi, mutta joku muu tilillään nappaisi sinusta kuvat ja videot ja tägäilisi sinut niihin upean raskaumahasi kera.
Jos joku muu ottaa sinusta kuvia sinun itsesi käyttöön, niin muista toki niissäkin tilanteissa mainita kuvien rajauksista, jotta maha jää pois kuvasta tai piiloutuu.
Kuvaa IG-storyt ajatuksella. Aika monta kertaa minulle kävi niin, että storyselitykset jouduin kuvaamaan uudestaan, kun mahakumpu vilkkui niissä liiaksi..
Kuvakulmat selfieissä. Mitä enemmän harrastaa selfieitä, sitä paremmin oppii, mitkä kuvakulmat peittävät parhaiten mahaa.
Lue tekstit ja kuvatekstit aina vielä kerran ennen julkaisua. Olet meinaan saattanut kirjoittaa sivulauseeseen jotakin raskaudesta kuin huomaamattasi…
Säästä parhaat palat raskauden jälkeiseen aikaan. Tiedän, sinun tekisi mieli kertoa kaikista sadoista eri raskauden puolista seuraajakunnallesi, mutta jos olet tosissaan päätöksesi tehnyt olla kertomatta raskaudesta, niin malta mielesi! Kirjoittele ylös ajatuksiasi ja kokemuksia, mutta julkaise ne vasta synnytyksen jälkeen.
Hyväksy, että jotakin spesiaalia menee ohi somejulkaisujen suhteen. Meinasin paljastaa Halloweenina raskauteni tämän kurpitsani kera, mutta en kuitenkaan tehnyt sitä…
Onko siellä lukijoissa muita raskauden salailijoita?
NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog
Sometin joka päivä ja kirjoitin blogia säännöllisesti, mutta en kertonut raskaudestani. Miksi?
Kymmenes äitienpäiväni ja ensimmäinen äitienpäiväni neljän lapsen äitinä
Tänä äitienpäivänä minulla on sylissäni neljä lasta – ainakin kuvainnollisesti, sillä kaikki eivät ainakaan kunnolla enää syliin mahdu samaan aikaan. Tämä äitienpäivä on minulle merkityksellinen, sillä tämä on ensimmäinen äitienpäivä neljän lapsen äitinä ja ensimmäinen äitienpäivä tyttäreni äitinä. Ja tämä on kymmenes äitienpäiväni!
Viime vuonna äitienpäivänä pienen pieni tyyppi polski vielä salaisuutena mahassani. Olimme tuolloin äitini luona syömässä ja skumppalasi siirtyi vaivihkaa miehelleni juotavaksi, välillä oksennus nousi kurkkuun ja olisi tehnyt mieli paljastaa salaisuus äidilleni sekä siskoni perheelle, mutta pidimme päätöksemme odottaa varhaisultran jälkeiseen aikaan. Mutta itse tietenkin myhäilimme onnellisina neljättä lastamme mahassani.
Äitienpäivä yleensä ja tänä vuonna
Minä en odota mitään suurellisia seremonioita ja sinfonioita äitienpäivänä, vaan ihan vain lasten tekemät kortit, halaukset ja suukot riittävät. Toki joka vuosi ainakin tähän asti olen saanut lapsilta myös ihanat lahjat lisäksi. Mies on joka vuosi kysynyt, mitä toiveita minulla on äitienpäiväksi, ja jos minulla jotakin on ollut, hän on muistaakseni niitä toteuttanut. Mutta siis yhdessäolo on ollut aina se äitienpäivän tärkein juttu ja tietysti yhdessä syöminen.
Tänä vuonna äitini ja siskoni perhe tulee meille grillailemaan iltapäiväksi. Äitienpäivän aamun pojat viettävätkin Mummolassa, sillä Mummo haki heidät luokseen yökylään. Instagramissa pohdinkin isovanhemmuutta, äitienpäiväviikonloppua ja sitä, voivatko lapset viettää sitä Mummolassa, jos palaavat sunnuntainta kuitenkin kotiin heti aamun jälkeen.
Isovanhemmuus ja erityisesti isoäitiys nousee joka äitienpäivä mieleen. Meidän arjessa on erittäin vahvasti läsnä äitini. Mutta toinen isoäiti ei ole kiinnostunut lapsenlapsistaan ollenkaan, ja tämän teeman äärellä olemme vahvasti joka äitienpäivä. Mietimme, miten paljosta hän jääkään paitsi, kun ei ole tutustunut kehenkään meidän lapseen. Miten lukemattoman paljon ihania hetkiä häneltä jää välistä, kun ei halua lapsenlapsiaan sylitellä, silittää ja paijata. Mutta niin, ehkäpä tässäkin on vain hyvä todeta, että onneksi laatu korvaa määrän. Kiitos äitini upeasta äitiydestä ja isoäitiydestä! Joka vuosi sanon, että toivon, että voin joskus olla edes puoliksi yhtä hyvä isoäiti lapsieni lapsille sitten joskus, kuin minun äitini on meidän lapsille. Tänäkin vuonna aion sen hänelle sanoa.
Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille, äideiksi haluaville ja muillekin, joita päivä jollakin tavalla koskettaa!
NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog
Perheeseemme syntyi vihdoin tyttö – siksikö perheemme on nyt valmis?
Kolmannen lapsen lapsentahtinen imetys loppui 3 vuoden ja 3 kuukauden iässä