Viikonlopun 10 parasta juttua
0Mitkä olivat tämän viikonlopun top10 jutut?
1. Talviturkin heitto. Pojat ja mies ovat uineet jo pari kuukautta, mutta vasta nyt minä uskaltauduin heittämään talviturkkini. Mahdollisuuksia minullakin olisi ollut vaikka kuinka monta, mutta odottelin, että vedet lämpenevät, ihan jo imetyksen takia – pelkään, että saan rintatulehduksen liian kylmässä vedessä uinnista.
2. Leipominen. Meillä leivotaan suhteellisen usein kaikenlaista, pojat rakastavat leipomista! Tänä viikonloppuna tehtiin pitsaa ja muffineita. Kakkuakin suunniteltiin, mutta koska tehtiin muffineita niin monta pellillista, niin jätettiin kakun väsäys ensi viikolle.
3. Aurinkoinen sää. Minä en rakasta kolmenkymmenen asteen helteitä, mutta iloitsen niiden puolesta, jotka ovat ihan fiiliksissä tästä kuumuudesta. Toki minäkin nautin auringosta ja lämmöstä, mutta voimat vievä kuumuus ei ole minun juttuni.
4. Trampoliini. Ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen uskaltauduin kunnolla pomppimaan. Siitäkös lapset innostuivat, kun vihdoin sanoin pääseväni heidän kanssaan pomppimaan! Viikonlopun aikana pompittiin pari tuntia pienemmissä pätkissä – huh mitä treeniä se onkaan! Mutta niiiin hauskaa!
5. Geokätköily. Meidän seitsemänvuotias on tosi innostunut geokätköilystä ja nyt yritämme koko perhe paneutua siihen, jotta oppisimme sen ja pääsisimme yhteisille geokätköretkille.
geokätköilyä
6. Luonnon kauneus. Näin alkukesästä ei voi olla ihmettelemättä tätä luonnon huikaisevaa kauneutta! Niin vihreää, vehreää ja yltäkylläistä kaikkialla!
7. Valokuvaprojektin edistäminen. Seitsemänvuotias ja kymmenenvuotias ovat minulla kesätöissä. 😀 Ulkoisella kovalevyllämme on yli kymmennen vuoden ajalta noin 85 000 kappaletta kuvia , jotka kaikki eivät ole kovinkaan hyvässä järjestyksessä… Nyt sitten olemme aloittaneet suuren kuvaprojektin ja järjestämme kuvat oikeisiin kansioihin ja karsimme turhat kuvat. Tähän asti valokuvaprojekti on ollut heidän mielestään tosi kivaa hommaa, kun samalla saa katsella mielin määrin vanhoja kuvia. Rahasumma, jonka sovimme tästä heille, on 200e, joten sekin toki motivoi aika kivasti! 😎
8. Kesämekot. Vauva on saanut muutamia ihania kesämekkoja lahjaksi ja nyt niitä todella saa käyttää – jee!
9. Kahdenkeskinen aika seitsemänvuotiaan kanssa. Vanhin ja nuorin poika olivat yön Mummolassa, joten yhden vuorokauden omistimme (mitä nyt vauvanhoidolta toki pystyimme) seitsemänvuotiaan toiveille! Vuorottelimme miehen kanssa tekemisiä. Joka kerta on yhtä upeaa nähdä lapsessa se silmien säihke, mikä syntyy siitä, kun tehdään juuri niitä juttuja, joita lapsi tahtoo ja siitä, kun aikuinen on täysin läsnä lapselle.
10. Vähemmän töitä. Meillä yleensä viikonloppuisin tehdään töitä melkein yhtä paljon kuin arkisin (minä välillä jopa enemmän), mutta tämä viikonloppu oli tosi rento töiden osalta. Kivaa vaihtelua!
Tällainen erilainen postaus tällä kertaa. Mitä piditte? Paina sydäntä, jos tykkäisit lukea useammin tämäntyylisiä kevyitä kuulumispostauksia luettelotyylisesti.
NÄHDÄÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog
Linkki upeaan, arvokkaaseen, tärkeään arvontaan: voittajalle kolme kuukautta Gubbe-palvelua!
Valmentajavalmennus: pitkän tauon jälkeinen jälleennäkeminen
Vihdoin me päästiin taas kokoontumaan yhteen Valmentajavalmennustyyppien kanssa! Olipa virkistävää ja erilaista, monen kuukauden zoominarien jälkeen. Kaksi opiskelupäivää nautiskeltiin opiskelukavereiden kanssa toistemme seurasta. Kasvotusten tapaaminen on kyllä aina niin eri juttu kuin ruudun välityksellä tapaaminen! Aluksi mietin, että tuleekohan opiskelusta mitään, kun olen varmaan vaan niin fiiliksissä ihmisten ilmoille pääsemisestä, mutta eiköhän sitä jotakin tarttunut tästäkin lähiopiskelujaksosta mukaan.
Esitykset koulutuksen parasta antia
Me harjoittelemme valmentamista ja valmennusten myyntiä ihan konkreettisesti toisten edessä jokainen vuorollamme. Hassua sanoa näin, mutta yksi parhaimmista opin välineistä minulle tässä valmentajavalmennuksessa ovat olleet toisten esitykset ja niiden palautteidenantotilanteet. On ollut hienoa huomata, miten jokaisella meillä on se oma valmennusjuttumme: osa-alueemme, josta tiedämme ja jota valmennamme tai jota haluaisimme alkaa valmentaa. Niin mahtavia valmentajia on nousemassa valmennusalalle, että odottakaahan vain 😎 Esityksen katsominen, palautteen suunnittelu, palautteen antaminen ja toisten palautteiden kuuntelu kaikki opettavat. Oma isoin esitykseni on vasta edessäpäin, viimeisellä kerralla. Sekin varmaan opettaa aika paljon… 😉
Valmentajavalmennuksen aikana on tullut mietittyä sitä, miksi sama asia sanottuna omalta paikalta istuen ei jännitä yhtään, mutta kun on tutunkin ihmisjoukon keskellä seisomassa, niin sitten alkaakin vähän jännittämään. Puhuttiin valmentajavalmennuksessakin siitä, että tavallaan se voi juontua jo ihan tuhansien vuosien takaa, kun ihmiset olivat avarilla paikoilla villieläinten uhreja helpommin kuin suojaisissa paikoissa ollessaan. Ja tähän päälle kaikenmaailman henkilökohtaiset syyt, koulumaailmasta saadut traumat, muusta elämästä tarttuneet uskomukset liittyne hyvään esiintymiseen jne. Aikamoinen soppa! Mutta esiintyminen on valmentajalle niin tärkeä taito, että sitä vain täytyy harjaannuttaa. Oikotietä ei ole.
Pieniä, isoja juttuja
Päällimmäisenä viimeisistä kahdesta päivästä jäi siis mieleeni esitykset. Niiden lisäksi kerkisimme käydä läpi vaikka mitä kaikkea pientä ja isoa juttua ja myös pieniä, mutta merkitykseltään isoja juttuja. Kun aiheet liittyvät jotenkin rahaan, niin saan kyllä ihan pinnistellä, jotta saan pidettyä mielenkiintoni yllä niitä asioita opiskellessani. Onneksi Mikko ja Timo tekevät mielenkiinnon ylläpidosta niin helppoa kuin se on mahdollista rahasta puhuttaessa. Siltikin joudun toteamaan, että kaikki aiheet eivät vain ole itselleen niitä mieluisimpia, ja se täytyy vain hyväksyä. Valmentajana ollessa kaikki valmentamiseen liittyvät asiat tarvitsee kuitenkin edes perustasolla osata, jotta sitten voi ulkoistaa ne onnistuneesti (esimerkiksi kirjanpidon).
Napsin tällä kertaa kuvia fläppitauluista tämänkertaisista teemoistamme. Tällaisia asioita me mm. käsittelimme.
Niin, ei varmaan avaudu asiat näistä katsomalla, mutta pieniä maistiaisia saitte osasta teemoista, joita käsittelimme. 😉
Rento tunnelma ja kivoja tyyppejä
Tämä koulutus oli toiseksi viimeisin lähiopetuskertamme. Elokuussa sitten näämme näissä merkeissä viimeisen kerran. Joka koulutuskertamme on ollut kivan rento ja ilmapiiri välitön – sen takia yleensä käteni nouseekin aika usein ylös: minulla on yleensä paljon kysyttävää 😀 Ja kaikkiin kysymyksiini olen saanut vastauksen. Koulutuksemme on täynnä kivoja tyyppejä ja joka koulutuksessa, kuten tässäkin nyt, tulee tunne, että juuri nämä ihmiset kuuluvatkin olla juuri tässä koulutuksessa!
Nämä lähiopetuspäivät hieman etukäteen jännittivät minua, sillä mukanani eri paikkakunnalla oli mies ja vauva ja kävin joka tauolla imettämässä. Hienosti silti kaikki meni!
Syksyllä kirjoittelen sitten viimeisen kerran valmentajavalmennuksesta, pysyhän kuulolla, jos tämä aihe sinua kiinnostaa!
NÄHDÄÄNHÄN SILLÄ VÄLIN MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog
Valmentajavalmennus: puhetta rahasta, siitä pakollisesta pahasta