Meidän lasten nimien valintaan on mennyt arviolta viisikymmentä tuntia yhteensä. 😀 Laskeskelin tuossa juuri, että kun on neljä lasta ja jokaisen lapsen nimeä on etsitty ja pähkäilty varmasti yli kymmenen tuntia, niin yhteensä taitaa olla viidenkymmenen tunnin homma ollut tuo nimivalintaprosessi! Meillä ei siis todellakaan ole kulkenut lempparinimiä takataskuissamme lapsuudesta lähtien, vaan ensimmäisestä raskausajasta lähtien olemme keränneet salaista nimidokumenttia, johon keräilimme kaikkia meidän mielestämme ihania nimiä. Tuo dokumentti paisui hulvattoman laajaksi jossakin vaiheessa, mutta nyt siitä on jäljellä enää aika typistetty versio.

Kriteerit nimille

Ja niitä kriteereitä nimille löytyy!

1. Nimen tulee olla harvinainen. Miehellä on harvinainen nimi ja halusimme jatkaa tätä perinnettä. Ja onneksi sukunimemme sallii harvinaiset nimet kivasti.
2. Me emme saa tuntea tai edes tietää ketään samannimistä eikä julkisuudessa saa olla ketään samannimistä (toki tiedämme vain murto-osan julkkiksista eli tässä meille oli tärkeää, että me itse emme yhdistä nimeä kehenkään muuhun)
3. Kolmas sääntö otettiin virallisesti käyttöön vasta, kun oltiin nimetty ensimmäinen lapsi. Ensin haluttiin, että kaikissa lasten etunimissä on kirjain w. Kolmannen lapsen jälkeen huomasimme, että kaikissa lasten etunimissä oli w:n lisäksi i, joten se haluttiin neljännellekin.
4. Neljäs sääntö sekin otettiin käyttöön vasta ensimmäisen lapsen jälkeen. Ensimmäisellä lapsella ensimmäinen ja toinen nimi alkavat samalla kirjaimella, joten kaikkien seuraavienkin kohdalla halusimme niin, että lapsen ensimmäinen ja toinen nimi alkavat samalla kirjaimella.
5. Viides sääntö vahvistettiin myös neljännen lapsen kohdalla: jokainen lapsi alkaisi eri kirjaimella.
6. Tämä ei ole varsinaisesti sääntö, mutta kiva pieni yhtenäisyys sukupuolten osalta: meidän perheen naisilla on lyhyempi etunimi ja sen loppuu vokaaliin ja perheen miehillä on pidempi etunimi ja se loppuu konsonanttiin.

Että kun tällaisilla kriteereillä alkaa nimiä etsimään, niin saahan siihen aikaa kulumaan, haha 😀 No, mutta nyt sitten ollaan kyllä ihan täydellisen tyytyväisiä jokaisen nimeen, että kaikki etsimisaika on ollut sen arvoista. Ja toki, sanomattakin varmaan selvää, että kriteereissä on myös ensisijaisena se, että me pidämme nimestä ja että voisimme kuvitella juuri tuon syntyneen tyypin kantavan nimeä.

Dokumentti blogiin?

Onko siellä blogin lukijoissa sellaisia, jotka etsivät (tuleville) lapsille nimiä? Mietin, että jos vaikka listaisin teille meidän käyttämättömät nimet tänne blogiin? Voisiko siitä olla apua teille? Samalla, kun dokumenttiin on tullut uusia nimiä, olen poistellut myös paljon nimiä listalta, jotka eivät olekaan enää miellyttäneet. Eli tällä hetkellä listalla on sellaisia nimiä, joita harkitsimme tälle neljännelle lapselle, mutta jotka jäivät käyttämättä. Osa nimistä on itse keksimiä (eli niille tarvitsee hakea lupa virastosta, jos niillä aikoo nimetä lapsensa), mutta suurin osa on kyllä virallisesti Suomessa jo jonkun nimiä, mutta toki useat niistä tosi harvinaisia nimiä. Yhtäkään suosituimpien nimien listoilla keikkuvia nimiä sieltä ei (tietääkseni) löydy. Eli nämä meidän listat ovat vähän erikoisempia nimiä etsiville, eivätkä varmasti miellytä kaikkia. Kuitenkin, paina postauksen sydäntä, jos sinulla on lapsellesi joku vähän harvinaisempi nimi hakusessa! Ja kerro toki kommenteissa, että millainen nimenetsimisprojekti teillä on ollut lasten kohdalla, jos sellaisen projektin olet läpikäynyt 😉

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog

Meidän nelikuinen vauva

Tämä itkupäivä

Toukokuun lopun kuulumisia

Vauvakuulumisia kirjoittelin viimeksi, kun vauva oli kaksikuinen.

Meidän kaksikuinen vauva

Nyt on aika kertoa, mitä nelikuinen vauva osaa ja miten hän voi. Ja miten voi meidän vauvakuplamme 😀

Nelikuinen vauvamme

Hän osaa jokeltaa monilla eri äänteillä ja äänensävyillä. Hän juttelee paljon ja usein, ihanaa!

Hän tarttuu leluihin (ja kaikkeen, mitä saa eteensä… nyt muistuu mieleen taas kivat nypistysotteet imettäessä sekä kahvi- ja teekupposten kanssa taiteilu…)

Hän tarkkailee ympäristöään erittäin tarkasti.

Hän hymyilee paljon.

Hän nauraa kikattaa, kun hänen kaulaansa pussailee.

Hän repii sukkiaan jalasta aina kun ne jalkaan laittaa. 😀

Kuvaaja: Leena Waren

Hän ei itke muulloin kuin jonkun tarpeen edessä (mutta silloin kyllä osaa itkeä sitten ihan isosti 😉 ). Kaksi kertaa muistan tämän neljän kuukauden aikana, kun en oikein tiennyt, mistä itku johtui. Liekö sitten ne kerrat jotain mahavaivoja hänellä.

Hän ei viihdy edelleenkään vaunukopassa, joten otettiin reilun kolmen kuukauden iässä vaan vaunukoppa pois ja ajateltiin silloin tällöin käyttää rattaita liikkumistarkoitukseen ja ehkä muutaman kerran viikossa nukuttamisiin. Kuitenkin niin, että rattaissaoloaika ei olisi muutamia tunteja enempää viikossa, koska käsittääkseni pystympää asentoa ei suositella vauvalle ennen kuin vauva osaa istua…? Toisaalta, eipä tämä vauva ole rattaissakaan sataprosenttisesti viihtynyt, mutta ainakin paremmin kuin vaunukopassa!

Hän nukkuu yöt melko pätkissä, mutta toisaalta ei itkeskele öisin mitään muuta kuin nälkää.

Hän rakastaa laulujen ja lorujen kuuntelemista sekä vilkkuvia valoja kirjoissa.

Ihanat muistot vauvailusta

Ei olla liikuttu päivittäin vauvan kanssa kodin/kotipiirin ulkopuolella, vaan enemmänkin vain kotoiltu ja ulkoiltu kodin lähettyvillä. Suurimmaksi osaksi tämä johtuu tietenkin korona-ajasta, kun mitään menoja ei ole vaan niin paljoa ollut. Ja toisaalta nyt kun vietämme meidän viimeistä vauvavuotta, niin ollaan edelleenkin ihan vaan ihmetelty vauvaa ja nautittu tästä spesiaalista ajasta. Ollaan me käyty vauvan kanssa tämän neljän kuukauden aikana muutaman kerran kaupassa, muutamissa juhlissa, muutamassa työtapaamisessa, muutaman kerran ystävien luona ja kerran yhden yön reissulla toisessa kaupungissa, mutta siinäpä ne taitavat olla. Ja toki Mummolassa ollaan käyty useasti. No, tavallaan, nyt kun luen tätä listaa, niin onhan siinä ollut kuitenkin touhua! Mutta touhua olisi ollut varmasti niin paljon enemmänkin, jos lasten kulttuuritapahtumia olisi järjestetty normaalisti. Mutta joo, ollaan me näinkin selvitty oikein mainiosti 😎

Ja ainiin! Kävimmehän me myös Leenan uudella studiolla ottamassa kolmen ja neljän kuukauden välillä ihania kuvia! Leena pyysi meidät katsomaan hänen uutta upeaa studiotaan ja nappasi samalla meistä muutaman kuvan. Meidän yllämme on studion vaaterekistä vaatteet (siis miten näppärä palvelu näin suurperheen äidin silmin: ei enää vaatekriisejä kuvauksiin mentäessä!). Leena on minulle tuttu alunperin pr-tapahtumista, mutta ollaan myös tehty yhteistyötä (tästä voit muuten lukea yhteistyötekstin: KLIK!). Ostin Leenalta joululahjan siskolleni ja äidilleni, meinaan äiti-tyttäret-kuvauksen, joka järjestettiin viikko ennen laskettua aikaa tammikuussa. Ostin myös vauvan newborn-kuvauksen häneltä. Näitä kaikkia kuvia te olettekin täällä blogissa ja varsinkin IG:ssä nähneet paljon. Nyt olikin ihana päästä olemaan mallina Leenalle kuvausvaatteiden kuvauksessa. Ne kaikki rekissä olevat vaattet olivat kyllä minun silmääni aivan ihastuttavia!

Kuvaaja: Leena Waren

Pidän Leenan kuvaustyylistä paljon, hän on luonteva lasten kanssa ja nyt, kun ollaan paremmin päästy myös tutustumaan, niin voin sanoa, että Leena on ihan huipputyyppi muutenkin! Leenan studio sijaitsee Vantaalla Hämeenkylässä, vanhassa Tuomelan koulussa. Näen silmissäni lukemattomat upeat kuvausmahdollisuudet tuolla studiolla, koulun tyhjillä käytävillä ja myös ulkomaisemissa. Menimme studiolle suoraan ystävän luota, joka laittoi minulle meikin ja kampauksen, kiitos Aino!

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog

Käynnistyksestä huolimatta hyvä synnytyskokemus: vesisynnytys ilokaasulla

Söin istukkani synnytyksen jälkeen. Tiedätkö, mitä hyötyä siitä voi olla?

Perheeseemme syntyi vihdoin tyttö – siksikö perheemme on nyt valmis?