Uutta kohti

Edessä on sata ovea,

tuhat tietä.

Valitse sydämelläsi,

punnitse tunteella,

käytä hivenen järkeä.

Ovet on tehty avattavaksi,

tiet tallattaviksi,

elämä elettäväksi.

Jos erehdyt,

uskalla itkeä,

uskalla nauraa,

uskalla muuttaa suuntaa.

Ei mikään kasva ilman vettä,

ei ihminen kypsy kyynelittä.

Mutta silti odota parasta,

äläkä pelkää pahinta,

niin saat mitä sydämesi halajaa.

Itkujen päivä

Kesäkuinen lauantai – se on se äitien itkujen päivä ja se oli taas tänään. Meillä pojat ovat jo tottuneet herkistelyihini ja hymyilevät minulle kauniisti, kun näkevät kyyneleeni. En tiedä, kasvaako kyyneleiden määrä, kun lapset vanhenevat ja saavat päättötodistuksia, mutta minulla kyllä kyyneneet virtaavat jo näissä päivissä, kun alaluokat loppuvat. 😀 Meillä pojat päättivät ensimmäisen luokan ja neljännen luokan. Itse juhlaan ei koronan takia päässyt vanhemmat mukaan, mutta onneksi opettajia sai käydä tervehtimässä koulun pihalla ja saimme videon välityksellä nähdä esityksiä.

Herkistyminen liittyy moneen asiaan. Ensinnäkin kaikki elämän tärkeät virstanpylväät herättävät minulla itkuhanat auki. Ajankulun konkretisoituminen herkistää joka kerta. Toisaalta sitä on todella ylpeä omista lapsistaan: he ovat taas yhden vuoden pärjänneet onnistuneesti kouluyhteisössä. Arvosanat eivät ole tärkeimpiä asioita koululuokanpäättäjäispäivänä, mutta osaamme tietenkin iloita lasten kanssa hyvistä arvosanoista ja ylipäätään, että todistus on siinä kädessä. Stipendit, lahjakortit ja kunniakirjat ovat todella hienoja juttuja ja niitä meillekin tuotiin tänä vuonna jopa monin kappalein, mutta sama homma: ne eivät määritä lapsen arvoa missään suhteessa, vaikka nekin itkettävät herkkää äitiä. Varsinkin, jos stipendit on saatu yhteistyötaitojen, avuliaisuuden, hyvän käyttäytymisen ja ystävällisyyden takia, olen lasteni puolesta erityisen onnellinen. On kyyneleisiin asti liikuttavaa huomata, että lapseni pärjää tässä elämässä ja kasvatus on mennyt tarpeeksi hyvin. Meillä kaikki lapset ovat olleet kotihoidossa eskariin asti ja näin kevätjuhlan arvosteluaikaan on hienoa huomata, että kaikki ne puheet kotihoidon riittämättömyydestä saa heittää silloin romukoppaan: kotihoidosta voi ponnistaa hyvin pärjääviä lapsia! Tänä vuonna yksi erityinen syy itkuihin on se, että meidän pojille rakas Montessorikoulu lopettaa paikkakunnallamme ja edessä on koulunvaihto.

Tämä kesäkuun alun lauantai on senkin takia hieno päivä, että silloin alkaa kesäloma! Muistan itse lapsuudesta, miten paljon sitä odottikaan kesäloman tuomaa vapautta – se tunne oli tosi ihana! On kivaa fiilistellä samaa tunnetta nyt omien lasten kanssa.

Onkos siellä muita äitejä , jotka jakavat fiilikseni? Paina postauksen sydäntä, jos jaat tunteeni.

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog

Kymmenes äitienpäiväni ja ensimmäinen äitienpäiväni neljän lapsen äitinä

Kolmannen lapsen lapsentahtinen imetys loppui 3 vuoden ja 3 kuukauden iässä

Perheeseemme syntyi vihdoin tyttö – siksikö perheemme on nyt valmis?

Toukokuu on rullaillut kivasti eteenpäin ja ensi viikolla alkaa koululaisilla vapaus! Onpas jännää, miten nopeasti tämä lukuvuosi on taas mennyt! Meillä toinen isommista pojista lopettaa nelosluokan ja toinen ykkösluokan. Ihana kesä häämöttää edessäpäin!

Viime viikot ja niiden meiningit

Toukokuun puolessavälissä meillä oli kuukausittainen tukiperheviikonloppu eli haimme viikonlopuksi luoksemme kaksi lasta, jotka ovat olleet nyt virallisesti puoli vuotta tukiperhelapsiamme. Heidän kanssaan teimme kaikkea meidän perheen normaalia keväistä viikonlopputouhua: grillailimme ja ulkoilimme paljon. Järjestimme herkullisen piknikin, jonka lapset pääsivät keskenään nautiskelemaan viereiseen puistoon. Yhtenä päivänä jakaannuimme kolmeen eri joukkoon. Meidän vanhin lapsi ja lähes samanikäinen tukiperheen lapsi lähtivät kaksistaan kolmenkymmenen kilometrin pyöräilylle ja pulahtivat samalla rannalla uimassa. Minä lähdin oman ekaluokkalaisen ja vauvan kanssa kymmenen kilometrin kävelylle ja samalla poikkesimme kahvilassa herkuttelemassa. Mies jäi touhuamaan pihahommia meidän nelivuotiaan ja tukiperheen toisen lapsen kanssa. Lasten jakaminen tuo aina kivasti vaihtelua niin arkeen kuin myös tukiperheviikonloppuihin. Lapset vähän myös pelailivat pleikalla ja katsoivat yhden leffan. Yöt he viettivät puumajassamme. (Jos teitä kiinnostaa tukiperheenä oleminen, niin siitä voisin kirjoitella joskus ihan oman tekstin. Kysymyksiä siis saa jättää siihen liittyen, jos jotain tulee mieleen.)

Viime viikonloppu oli tosi spesiaali: mulla oli naisten viikonloppu ja miehellä oli miesten viikonloppu. Mies lähti veneilemään ystäviensä kanssa ja minä jäin kotiin vauvan kanssa. Pojat pääsivät Mummolaan. Minulle tuli ensimmäiseksi yöksi siskoni yökylään ja toiseksi yöksi ystäväni. Me ulkoilimme, herkuttelimme, höpöttelimme ja nautimme toistemme seurasta. Oli ihanaa ja niin erilaista.

Ihana sisko ja siskon kanssa vietetty spesiaaliaika! Valokuva: Leena Waren, minun meikki ja kampaus: @thaliasbeauty101

Tuon viikonlopun jälkeen jatkoikin mies reissuelämää, sillä hän lähti minun ja vauvan kanssa valmentajavalmennusopiskelupäivilleni Tampereelle maanantaiksi ja tiistaiksi. Meiltä Tampereelle on puolitoista tuntia ja opiskelupäivät pitkiä, joten päätimme, että lähdemme kolmisin reissuun ja jäämme yöksi sinne. Vauva ei vielä pärjää ilman minua (tai siis maitoani), joten joka tauolla imetin ja mies teki vauvan päikkäriaikoihin töitään. Onneksi Mummo jatkoi mielellään yhden yön tauon jälkeen poikien kanssa oloa, jotta minun opiskelut mahdollistuisivat loppuun saakka.

Ensimmäisen opiskelupäivän jälkeen menimme grillaamaan.

Toukokuun lopun muita mainittavia kivoja juttuja ovat olleet vauvan sydämen tsekkaus: sivuääniä kuului edelleen, mutta sydämen reikä on pienentynyt ja seuraava kontrolli on vasta kolmivuotiaana eikä minkäänlaiseen huoleen ole kuulemma aihetta. Samalla reissulla Hämeenlinnaan kävimme Raxissa, josta kävimme hakemassa mukaamme kaksi pitsaa KotiBox -valikoimasta. Kotiboxiin olisi saanut esim. pizzataskuja, wingsejä, kana- ja sipulirenkaita, mozzarellatikkuja, salaatteja, nakkeja, lihapullia jne, mutta meidän nuorimman pojan toive oli tosiaan pitsat, joten ne otettiin. Kotona sitten syötiin ne kolmistaan: minä, mies ja nuorin poika. Vanhemmat pojat olivat koulussa vielä tuolloin ja vauva nukkui. Olemme huomanneet, että on todella tärkeää viettää jokaisen lapsen kanssa omaa aikaa aina silloin tällöin – ja jo tällainen oma lounashetkikin vanhempien kanssa voi olla supertärkeä asia lapselle!

Me valitsimme pitsoiksemme White Pollon ja Cheesy Loverin.

Kesälomasuunnitelmia

Kesälomamme menee varmaan aika lailla samoin kuin viime vuonna: yksinkertaisista kesäisistä jutuista nauttien! Herkullista ruokaa, paljon uimarantoja, trampoliinilla pomppimista, pieniä vaelluksia lähiseuduille, mökkeilyä, läheisten kanssa vietettyä aikaa ja muutamassa huvipuistossa käynti. Tänä kesänä minä en aio oksennella, joten odotan, että minäkin pääsen nauttimaan eri tavalla kesästä kuin viime kesänä kaamean raskauspahoinvoinnin keskellä. Kesä tulee olemaan varmasti tosi ihana ja touhuntäyteinen – onhan meillä tänä kesänä uusi kiva tyyppi kesäjuttuja kanssamme puuhaamassa. Pojatkin odottavat kesälomaa jo ihan valtavasti!

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog

Näin piilotin raskauteni somessa

Kymmenes äitienpäiväni ja ensimmäinen äitienpäiväni neljän lapsen äitinä

Täysipäiväistä yrittäjyyttä takana kohta vuosi!