”Tähän on varmasti hyvä lopettaa lastenteko.”

”Vihdoin tyttö!”

”Upeaa, että kolmen pojan jälkeen saitte vielä tytön!”

Valokuva: Leena Waren

Neljäs lapsemme on tyttö

Helmikuussa meille syntyi tyttövauva. Emme tienneet vauvan sukupuolta varmaksi ennen synnytystä, mutta ajattelimme, että ehkä neljäs poika voisi olla helpompi meidän poikajoukkueeseen. Helppouden tunne syntyi siitä, että meillä on jo kolme poikaa, poikien vanhoja vaatteita ja muutenkin ajatus poikavauvasta tuntui tutummalta kuin tyttövauva. Tätä on tavallaan vaikeaa selittää… Mutta oikeastaan meille ei ollut väliä, kumpaa sukupuolta vauva tulisi olemaan (ja tällä en tarkoita, etteikö joilekin sukupuolella olisi väliä, mutta meille sillä ei ollut). Ajateltiin kuitenkin, että lapsi on ihan yhtä rakastettu, oli hän sitten tyttö tai poika. Jo raskausaikana minulla oli erilainen tunne. Tunne kertoi, että tämä on meidän viimeinen lapsemme. Se ei liittynyt lainkaan mietintöihin, oliko vauva tyttö vai poika.

No, tyttö meille syntyi ja tietenkin tuntui heti, että juuri hän kuului meidän perheeseemme! Niin on käynyt jokaisen lapsen kohdalla – riippumatta sukupuolesta. Varmasti sama tunne olisi tullut meille, vaikka neljäs olisi ollut poika. Tyttö, juuri hän, tämä persoona, oli tarkoitettu meidän perheeseen.

Tytön ja pojan kasvatus?

En vielä tiedä, miten tytön ja pojan kasvatus eroavat toisistaan, vai eroavatko mitenkään. Luulen, että suurempi ero tulee kasvatuksen suhteen olemaan kuitenkin persoonaeroissa. Ainoat asiat, josta voin varmasti keskustella tyttäreni kanssa eri tavalla kuin poikieni kanssa, on tietenkin itse naiseuteen littyvät asiat. Muista eroista en tiedä, aika näyttää. Meillä jokainen lapsi saa valita itse vaatevärinsä, lelunsa ja harrastuksensa, joten mihinkään muottiin emme laita tyttöä emmekä poikia. Annamme niin poikien kuin tytönkin näyttää tunteensa omalla tavallaan.

Tämä teksti syntyi siis alun kommenttien perusteella. Kaikki kommentit, joita me vauvan sukupuolesta olemme saaneet, ovat olleet hyvällä sanottuja, emmekä ole loukkaantuneet yhdestäkään, mutta ne kirvoittivat avaamaan ajatuksiani vauvan sukupuolesta. On ihanaa olla sekä tytön että poikien äiti! (Ja yhtä ihanaa varmasti olisi olla neljän pojan äiti!)

Jos sinulla on sekä tyttöjä että poikia, niin kerro ihmeessä, onko tytön ja pojan kasvatus erilaista sinun mielestäsi?

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG @emmianniinajansson FB: @emmianniinablog

Meidän kaksikuinen vauva

Käynnistyksestä huolimatta hyvä synnytyskokemus: vesisynnytys ilokaasulla

Söin istukkani synnytyksen jälkeen. Tiedätkö, mitä hyötyä siitä voi olla?

Meidän vauva on jo kaksikuinen! Ollaan tuijoteltu häntä ihmetellen, pussailtu, sylitelty ja tuoksuteltu – tunti ja tunti toisensa jälkeen. Kun tiedämme, että tämä on viimeinen vauvavuotemme, nautimme tästä vauvantuoksuisesta arjesta niin täysin siemauksin kuin vain mitenkään mahdollista. Ja kun  tämä korona-aika tarjoilee parastaan kotoilulle ja vauvantuoksuttelulle, niin on ollut helppo kääriytyä kotiin vauvakuplaan.

Instagramissa vauvajuttuja jaan päivittäin. Kerroin siellä, millainen on meidän kaksikuinen:

Hän on iloinen, hymyilee usein ja katsoo pitkään suoraan silmiin.

Hän jokeltelee pitkiä pätkiä ja on monesti sattunut jokeltelemaan sanan joka kuulostaa ”äiti” -sanalta. Sekös minua on ilahduttanut.

Hän viihtyy isoveljien sylissä erityisen hyvin.

Hän nukkuu päivällä kantorepussa pieniä pyrähdyksiä, mutta öisin onneksi vähän pidemmin.

Hän ei juurikaan viihdy vaunuissa tai auton istuimessa. Silloin tällöin silti kokeillaan näitä.

Hän tykkää äidinmaidosta.

Hän katselee mielellään leluja, varsinkin keltaisia ja mustavalkoisia.

Hän rakastaa läheisyyttä ja onkin oikeastaan päivät ja yöt ihan meidän lähellä. Kehdossa hän on viihtynyt kerran yhden 10 minuutin pätkän.

Hänen huulensa menevät myttyrälle, jos isoveljet itkevät, mutta melua hän ei pelkää.

Hän on herkkä ilmoittamaan, jos vaippa on märkä, on nälkä tai väsy. Muuten hän ei juurikaan itkeskele.

Hän ei ole kärsinyt masuvaivoista tai refluksista ainakaan tähän mennessä lainkaan.

Meillä on siis kaikki tosi hyvin! Mies vietti kolmen viikon isyyslomansa – ja se sujahti ohi kuin siivillä! Nyt mies tekee etätöitä, mikä on ihanaa, sillä hän pääsee tauoilla nuuhkuttelemaan vauvaa! Minä teen töitä pääsääntöisesti myös kotoa käsin, mutta valmennuskäyntieni ajan mies syöttää vauvaa pullosta pumppaamallani maidolla. Pullo vaan ei ole kovin suosiossa, joten en pysty montaa tuntia kerrallaan olla työmenoissa…

Isoveljet kinastelevat vauvan sylittelyvuoroista ja vauva saa heiltä aamulla ensimmäisenä huomenet ja illalla viimeiseksi hyvätyöt. Vauvasta on tullut hetkessä olennainen osa perhettämme. Aina, kun uusi vauva tulee taloon, se sekoittaa luonnollisestikin arkea. Nyt olemme taas alkaneet löytämään toimivia keinoja tarjota jokaiselle lapselle pieniä omia hetkiä arjessa ja jos vauvalle pikkuhiljaa kehittyisi jonkinlainen rytmi, niin arki voisi senkin suhteen olla ennustettavampaa. Tällä hetkellä kuitenkin nautimme tästä rytmittömästä, syliin torkahtelevasta ja maitoa tunnin, parin välein vaativasta pikkutytöstä valtavasti näinkin.

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS: IG: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog

Käynnistyksestä huolimatta hyvä synnytyskokemus: vesisynnytys ilokaasulla

Söin istukkani synnytyksen jälkeen. Tiedätkö, mitä hyötyä siitä voi olla?

Tyttöraskauden ja poikaraskauksien erot ja samankaltaisuudet minulla