Lupasin teille Emmi Anniina -blogissa enemmän kasvatusjuttuja Lapsikuiskaaja -tittelini takaa, ja nyt jaan teille arjen hälinän keskelle muistutukseksi kuusi tapaa, joilla samaan aikaan vahvistat suhdettasi lapseen sekä kasvatat hänen luovuuttaan.

Mitä haluaisit syödä tänään?

Kun kysyt lapselta, mitä hän tahtoisi syödä tänään, otat hänen toiveensa huomioon tavalla, joka tuntuu varmasti tärkeältä jokaisesta lapsesta Jo pienestä pitäen on hyvä osallistaa lasta arjen askareisiin mukaan. Lapsi saa kokemuksen, että hän on tärkeä ja häneen luotetaan, kun myös hänen mielipiteitään kysytään, kuunnellaan ja otetaan huomioon. Jos vanhemmalla on aikaa, voi kysymyksen jälkeen lähteä yhdessä kauppaan ja käydä ostamassa tarvittavat aineet ruuanlaittoon ja valmistaa yhdessä lapsen toivoma ruoka (ja toki syödä se myös yhdessä). Tällainen huomio ei tietenkään ole mahdollista joka päivä, eikä välttämättä edes joka viikko, mutta edes silloin tällöin toteutettuna aivan huippujuttu! Tällaisessa kokonaisvaltaisessa toimessa lapsi pääsee oman ikätasonsa mukaan kehittämään ideointitaitoa (mitkä ruuat olisivat mieluisia), karsimistaitoa (mikä olisi juuri tämän päivän lemppariruoka), suunnittelutaitoa (mitkä ruuat sopisivat yhteen ateriana), etsimistaitoa (kaupassa ainesten haku), motorisia taitoja (ruuan laitto), keskittymisen ja kärsivällisyyden taitoa (ruuan valmistaminen ja sen valmistumisen odottaminen) ja toki paljon paljon muitakin taitoja. Ja toisaalta: kaikki tämä yhdessä tekeminen vahvistaa suhdettasi lapseesi, kun teet kaiken tämän rauhassa ja lapseen keskittyen.

Mitä leikkiä leikittäisiin?

Luulen, että jokainen vanhempi leikkii säännöllisesti lapsen kanssa. Mutta kuinka usein tuleekaan annettua kunnolla aikaa leikille niin, että takaraivossa ei tykytä koko ajan joku aikataulu? Jos vanhemmalla on kiire tai hänen mielessään risteilee kymmeniä asioita, vaikuttaa se aivan varmasti lapsen ja aikuisen väliseen leikkihetkeen. Siksi välillä olisikin mahtavaa, jos aikuinen soisi lapselle vain leikille rauhoitettuja hetkiä, jolloin lapsi saisi päättää leikin. Aikuisen tulisi vain antautua leikin maailmaan lapsen ehdoilla! Tiedän, se on välillä vaikeaa aikuiselle, mutta voi miten tärkeää se lapselle olisi! Kun lapsi saa päättää leikin, luovuus pääsee valloilleen – silloin ei aikuisen kannata juuri jarrutella, ellei kyseessä olisi todella jotakin vaarallista tai muuten epäsopivaa. Kun lähdet lapsen ehdottamaan leikin maailmaan mukaan, osoitat lapselle luottavasi häneen ja suhteenne paranee.

Millainen on päiväsi ollut?

Ole kiinnostunut joka päivä lapsesi kuulumisista, oli hän kanssasi kotona tai hoidossa tai koulussa. Tämä on tärkeä asia! Jos tilanne, jossa kysymys kysytään, on luottamuksellinen ja rauhallinen, kysymys antaa lapsesi luovuudelle vallan: hän saa kertoa sellaisia asioita, joita hän kokee tärkeäksi kertoa juuri siinä hetkessä. Joskus hän ehkä kertoo yksityiskohtaisesti barbileikeistään ja makaronilaatikon koostumuksesta, mutta toisina päivinä hän saattaa avautua mielensä päällä olevista murheellisista asioista. Itse en suosittele ”lypsämistä”, vaan ikätason mukaisesti kysyttyjä avoimia sekä tarkentavia kysymyksiä, mutta lypsämisestä harvoin on mitään hyötyä, minkään tai kenenkään kannalta. Kannattaa kuitenkin aina aloittaa kuulumisten kysyminen niin, että lapsella on valta aloittaa päiväkertomus juuri siitä, mikä on hänelle tärkeintä kertoa. Jos päivittäin kysyt lapsesi kuulumisia, vahvistuu suhteenne tärkeällä tavalla.

Kerrotaanko yhdessä satu?

Sadut ja kertomukset ovat supertärkeitä asioita lapsen luovuuden kehityksen kannalta! Satujen lukeminen on kivaa ja todennäköisesti melko yleistä, arkipäiväistä touhua lapsiperheissä. Välillä lapsen luovuutta voi houkutella esiin myös itse satuja keksien. Saduissa kaikki on mahdollista – tämä on aspekti, joka lisää lapsen luovuutta sadutellessa! Satujen kertomiseen on lukemattomia eri tapoja: voit antaa lapsen keksiä itse ihan koko sadun, voit kysellä erilaisia kysymyksiä, joiden avulla lapsi edistää satua tai voitte edistää satua vuorotellen vaikka lause lauseelta. Apuna voi käyttää myös esimerkiksi satunoppia. Ole kiinnostunut sadusta ja anna lapselle tilaa kertoa satua juuri sillä tavalla, joka hänellä on. Vasta, kun satu on loppunut, kannattaa nostaa esiin keskusteluun asioita, jotka mahdollisesti ovat jääneet pohdituttamaan aikuista lapsen sadussa. Kun annat aikaasi sadun kuunteluun ja tarvittaessa siitä keskusteluunkin, suhteeseenne saattaa löytyä taas uusia ulottuvuuksia.

Tanssit pystyyn!

Vapaa liike on luovuutta ja yhdessä tanssiminen on suhteen vahvistamista, eli tanssit pystyyn olkkariin! Anna lapsen valita musiikki – tai valitkaa vaikka vuorotellen kappaleita. Tanssikaa intuitiivisesti, dance like nobody’s watching!

Hiljainen kävely käsi kädessä

Vastakohta edellisille, ehkäpä jopa tämän tekstin villikortti. Ehdota lapselle, että lähdette hiljaiselle kävelylle ulos luontoon, niin, että ette saa puhua yhtään mitään (ellei tosiaan tule joku hätä). Lapsen iästä riippuen sopiva aika tällaiselle kävelylle on viisi minuuttia viiva puoli tuntia. Olen kokeillut tätä niin opiskellessa NEPSY-valmentajaksi toisen opiskelijan kanssa kuin omien lastenkin kanssa ja on kyllä aika hieno kokemus! Kun ei ole mitään vaatimuksia sanoa mitään, alkaa yhteys muodostua täysin eri tasolla! Käsi kädessä lisää yhteyttä välillänne. Kävelyn jälkeen on aika purkaa ajatuksia, joita kävelyn aikana on mieleen noussut. Sieltä saattaa löytyä yllättäen jotakin aika erikoista ja luovaa! Ehdotan kokeilemaan tätä rohkeasti 😎

Paina vaikka postauksen sydäntä, jos tykkäät kasvatusjutuista blogissa!

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: iG: @emmianniinajansson FB: @emmianniinablog

LUKAISE MYÖS:

12 kasvatusasiaa: 6, joissa olemme tiukkiksia ja 6, joissa olemme höveleitä (osa 1/2)

12 kasvatusasiaa: 6, joissa olemme tiukkiksia ja 6, joissa olemme höveleitä (osa 2/2)

Täytä lapsen toive ja leiki hänen kanssaan

Postaussarjan ensimmäisessä osassa kerroin asioita, joissa olemme tiukkiksia. Tässä toisessa osassa kerron kuusi asiaa, joissa olemme aika höveleitä.

Asiat, joissa olemme hövelempiä

Uniajat. Meillä ei ole tarkkoja uniaikoja, vaan lapset laitetaan nukkumaan, kun he ovat väsyneitä. Toki pidämme huolta siitä, että he saavat tarpeeksi unta. Haluamme opettaa lapsille oman väsymyksen tunnistamista ja haluamme, että nukkumaanmeno on kiva juttu, ei mikään pakollinen paha. Erityisesti kuopuksemme on aina itse kertonut siitä asti, kun on puhumaan oppinut, kun tulee pienikin väsy ja hän tahtoo itse mennä nukkumaan mielellään.

Ruoka-ajat ja aterioiden sisällöt. Meillä ei kelloteta ruoka-aikoja, eikä suunnitella menoja sen mukaan, milloin pitää olla kotona syömässä. Olemme rentoja ruoka-aikojen suhteen ja oikeastaan sama periaate pätee tässä kun uniajoissakin: syömme, kun on nälkä. Pyrimme opettamaan lapsielle intuitiivista syömistä ja nälän tunteen tunnistamista. Kammoksumme laitosmaista syömistä tasan tietyn tuntimäärän välein. Toki ruoka-aikojen epäsäännöllisyyteen vaikuttaa myös lasten aktiivinen harrastaminen: joka päivä ei vain ole edes mahdollista olla samaan aikaan ruokailemassa. Myös aterioiden sisällöt ovat vaihtelevia: saatamme kasata jääkaapin jämiä pöytään ja niistä sitten jokainen valitsee itselleen mieluisinta syömistä: meillä ei ole tarkkaa se, että joka aterialla jokaisella olisi sama sisältö. Tällä systeemillä lapsilla on myös itsellä valtaa syömiseensä: emme kovin usein kiellä heiltä kokkaamista ja leipomista: esimerkiksi koulusta tullessaan lapset tekevät hyvin usein itse banaanilettuja, jos heitä huvittaa. Kun raaka-aineet ovat kunnossa, meillä ei lasketa ”montako kertaa tällä viikolla olettekaan nyt lettuja syöneet” -tyylisesti.

Siivoaminen. Me tykkäämme siisteydestä, mutta emme ole siivoushulluja. Varsinkin välillä olemme melko höveleitä siivouksen suhteen. Jos emme aina itsekään jaksa laittaa niitä astioita koneeseen, pyykkejä kaappiin tai omia tavaroitamme paikoilleen, niin emme me voi aina lapsiltakaan vaatia lelujen tarkkaa siivoamista paikoilleen… Toki välillä on tilanteita, joita varten haluamme, että kaikki paikat on siivottu tarkasti, mutta ei se kyllä ole jokapäiväistä ollenkaan.

Aikataulutus. Meillä päivän aikatauluja ei oteta turhan vakavasti, kuten jo varmasti saatoitte päätellä uni- ja ruokailukohdista. Aikataulutuksella tai oikeastaan sen rentoudella tarkoitan kuitenkin vielä tarkemmin sitä, että me saatamme tarttua hyvinkin herkästi johonkin (kivaan) päähänpistoon ja lähteä tekemään jotakin, mitä ei oltu ollenkaan suunniteltu sille päivälle. Jos kaverit ehdottavat ex tempore jotakin, olemme heti messissä, jos vain se suinkin muiden syiden takia meille sopii.

Vaatteet. Meitä (eikä lapsia) haittaa pienet tahrat (eikä pienet reiätkään) vaatteissa, kunhan vain vaatteet ovat yleisesti ottaen siistit, lämpimät ja käytännölliset.

Leikit. Haluamme tukea lasten luovuuden kehitystä ja kukkimista mahdollisimman paljon. Siksi meillä ei ole ”vain yksi lelu kädessä” -sääntöjä, vaan kyllä leikkejä saa leikkiä aika vapaasti ja vaikka toivottavaa olisikin, että leikit pysyisivät vain lasten huoneissa, niin aika usein leikit leviävät kuin itsestään muihinkin huoneisiin… Usein pojilla on vain yksi leikki kesken, mutta välillä leikin flow on niin suuri, että keskenään seikoittuvat niin legot, ruokaleikit kuin pehmolelutkin. Höllyyteemme liittyy myös se, että saatamme antaa poikien niin pyytäessä leikkiin myös omia tavaroitamme tai keittiön tavaroita. Eikä ole kyllä koskaan kaduttanut, että tällaisissa asioissa antaa vapautta lapsille, kun mistään vaarallisesta asiasta ei kuitenkaan ole kyse.

Tällaista meidän perheessä 😀 Kaikissa perheissä ei toimi samat asiat, mutta meillä toimii juuri nämä. Missäs asioissa teidän perheessä ollaan höveleitä? Vai ollaanko missään? 😉

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: FB: @emmianniinablog IG: @emmianniinajansson

Vuosikymmenen 2010 kymmenen mullistavinta elämänmuutosta meidän perheessä

Jyväskylän seudun talviset kohteet lapsiperheille

Täytä lapsen toive ja leiki hänen kanssaan