12 kasvatusasiaa: 6, joissa olemme tiukkiksia ja 6, joissa olemme höveleitä (osa 1/2)
2Koska kasvatusasiat ovat lähellä sydäntäni niin työelämässä kuin henkilökohtaisessa elämässänikin, aion kirjoittaa niistä jatkossa enemmän tänne blogiin. Tänään kirjoittelen teille meidän perheen kasvatusvalinnoista. Kerron kuusi asiaa, joissa olemme melko tiukkiksia ja kuusi asiaa, joissa olemme aika höveleitä. Kun tekee listapostauksia, tulee kirjoituksesta vääjäämättäkin melko mustavalkoinen, joten lukekaa kirjoitusta siitä muistutuksesta käsin 😉
Asiat, joissa olemme tiukkiksia
Kiroileminen. Meidän perheessä ei kiroilla, eivät aikuiset eivätkä lapset kiroile. En muista, että olisin ikinä kuullut lastemme suusta kirosanoja. Jos kuulisimme, niin kyselisimme, mistä kirosanat on opittu, kertoisimme kirosanojen taustoista ja miettisimme, kannattaako niitä käyttää ja millaisen kuvan kiroileminen ihmisestä antaa.
Ulkoileminen. Päivittäin ulkoillaan, tavalla tai toisella. Sää on vain pukeutumiskysymys. Yritämme innostaa lapsia tekemään ulkona aina sitä, mikä on mahdollista sillä säällä. Emme päivittele lasten kuullen ”huonoa säätä”, koska oikeasti: mikä on huono sää? Kun me vanhemmat löydämme säästä kuin säästä hyviä asioita, lapset oppivat, että sade ei ole huono sää tai pakkanen ei ole syy jäädä sisälle. (Toki ukonilma on oikeasti vaarallinen, silloin emme ulkoile.) Emme tarkoita, että joka päivä olisi pakko olla kahta tuntia ulkona, mutta edes pieni happihyppely tekee hyvää jokaiselle, ihan jokaisena päivänä.
Rehellisyys. Emme hyväksy valehtelua, ja siksi kaikenlaiset pienetkin valheet keskustellaan lapsentasoisesti läpi. Opetamme rehellisyyttä esimerkin kautta. Rehellisyyteen kuuluu myös omien virheiden näkeminen, tunnustaminen ja anteeksianto.
Kiusaaminen. Emme hyväksy kiusaamista, ja moni veljesten välienselvittelytilanteiden käsittely vie meiltä aikuisilta paljon aikaa ja energiaa, mutta ovat kaiken sen väärti. Haluamme näyttää asioihin puuttumisella sen, että me välitämme ja haluamme opettaa hyvät eripuratilanteiden käsittelytaidot.
Rahankäyttö. Koska mietimme itse tarkkaan sen, mihin rahamme käytämme, haluamme opettaa tämän myös lapsille. Harkitseva rahankäyttö ei tarkoita sitä, että mitään kivaa ei saisi ostaa ja että aina vain tulisi laittaa kaikki rahat säästöön. Lapsilla on omaa rahaa, jota he saavat käyttää, kunhan vain pohtivat rahankäyttökohteen meidän kanssamme ennen ostosta. Meidän mielestä elämään kuuluu huvituksia ja hauskuutta. Lapset ovat käyttäneet rahojaan muun muassa niin lelukauppaan, tivoliin, ravintolakäyntiin kaverinsa kanssa kuin herkkuihinkin. Paljon rahaa meidän lapsilta on saanut myös Heurekan tiedekauppa… Osa ostoksista on tehty ex tempore, kun lapset ovat törmänneet johonkin kivaan ja kysyneet siihen lupaa, osa ostoksista ovat olleet tarkkaan harkittuja. Keskimmäinen taitaa tällä hetkellä säästää jotakin isompaa ostosta varten.
Ruutupelien ja ohjelmien ikärajat. Suosimme kotona lautapelejä ja kirjoja, mutta toki lapsemme katsovat ohjelmia ja pelaavat ruuduillakin pelejä, ei joka päivä, mutta viikottain kuitenkin. Nämä hetket ovat hyvin usein sellaisia, jolloin me vanhemmat teemme töitä (esimerkiksi olemme samaan aikaan palaverissa), joten emme katsele vieressä joka hetki ohjelmia tai ruutupelejä (toki ennen ja jälkeen kyselemme niistä ja välillä olemme siinä vieressä tekemässä töitä). Koemme, että ikärajojen noudattaminen on siksi(kin) tärkeää.
Jälkimmäisessä postaussarjan osassa kerron, missä asioissa olemme höveleitä 😀
Nyt olisi teidän vuoro kertoa, missä asioissa te olette tiukkiksia!
NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: FB: @emmianniinablog IG: @emmianniinajansson
PERHEJUTTUIHIN LIITTYVIÄ MUITA KIRJOITUKSIA:
”Auta minua tekemään itse!” – Miksi valitsimme lapsellemme Montessorin?
Ihana, (melkein) someton joulu
Joulukuplamme on nyt puhjennut ja yritän ottaa aktiivisemman otteen myös täällä blogin puolella. En ole ihan varma, mitä se tarkkaan ottaen tulee tarkoittamaan, kun opettelen taas pikkuhiljaa kirjoittamaan tätä blogia itsekseni. Kuitenkin koska pääsin tavoitteeseeni blogin lukijamäärän suhteen tänä vuonna, olisi kiva jatkaa hyvällä meiningillä koko ensi vuosi. Toki meininki tulee olemaan erilainen, kun ei ole enää miestä jakamassa kirjoitusvastuuta, mutta toki tämä oma blogi myös avaa uusia ovia minulle. Kiitos, että olet seurannut tänä vuonna ja toivottavasti jatkat ensi vuonna täällä myös 😉
Ihana ruuduton joulu
Miehellä oli neljän päivän vapaat joulunaikaan, kuten varmaan monilla muillakin, joilla ei varsinaista joululomaa ollut. Me nautimme perheen kanssa noista neljästä päivästä todella! Toisin kuin monissa perheissä, joissa telkkari pauhaa jouluna jouluohjelmia ja päivät saattavat täyttyä joululeffoista, niin meillä tehdään oikeastaan päinvastoin: kaikki ruudut suljetaan ja ollaan vain toistemme ja läheistemme kanssa, oikeasti rauhoitutaan muun kuin ruudun äärelle (okei, minä laitoin muutaman stoorin instagramiin, mutta muuten en ollut minäkään somessa enkä töitä tekemässä). Paljon meillä lapset eivät muutenkaan saa olla ruuduilla, mutta jouluna sekin vähä jätetään pois.
Emme ole kovin innokkaita jouluihmisiä, mutta koska olemme perheihmisiä, niin yhteiset vapaat kiinnostavat toki aina 😀 Me rakennamme joulumme sellaisista perinteistä, jotka meitä kiinnostavat. Aatonaattona meillä ei vielä näkynyt joulu oikeastaan mitenkään kodissamme. Ystävä lapsensa kanssa kävi vierailulla ja sanoinkin hänelle, että alamme varmaan illalla joulusiivoamaan, sillä sen aiemmin ei kolmilapsisessa perheessä kannata joulusiivota, jos jouluna on tarkoitus olla siistiä 😛
Aattoaamuna leivoimme pipareita ja toimme joulukuusen sisälle ja koristelimme sen. Minun äitini saapui puolen päivän aikaan meille ja aloimme rakentamaan joululounasta. Lounaan jälkeen joulupukki piipahti ovella tuomassa lahjoja. Meillä jokainen lapsi sai noin 5 lahjaa, ja kuopus totesikin, että ”saatiin ihanan paljon lahjoja!”. Jotakin on siis tehty oikein, kun kymmenien lahjojen vuori ei ole se pääasia joulussa, vaan pientäkin määrää osaavat lapset arvostaa. Äitini lähti lahjojen jaon jälkeen kotiinsa. Ilta meni lahjoja tutkien, lautapeliä pelaillen ja minä kävin keskimmäisen kanssa kävelyllä. Nukkumaan mentiin koko poppoo vasta yhdentoista aikaan illalla, hups.
Joulupäivänä sekä äitini että siskoni perhe saapuivat meille syömään toista joululounasta ja vietimmekin monta tuntia syöden, höpötellen ja toistemme seurasta nauttien. Illalla päätimme lähteä vielä esikoisen kanssa pokemon-kävelylle – ja meillä vierähtikin tovi, kun kävelimme melkein 10 kilometriä vienossa lumisateessa.
Tapaninpäivänä ajelimme katsastamaan kuopuksen kummitädin perheen uutta omakotitaloa. Koko iltapäivä ja ilta heidän luonaan sujahtikin. Pääsimme tutustumaan heidän uuteen lemmikkiin, sympaattiseen kilpikonnaan. Söimme vähemmän jouluista ruokaa: pitsaa ja mustikkapiirakkaa, leikimme, juttelimme ja musisoimme.
Sunnuntaina saimmekin sitten ystäväperheen luoksemme. Heidänkin kanssaan vietimme kiireetöntä aikaa: nostettiin viimeisiä jouluherkkuja pöytään ja herkuteltiin kunnolla, käytiin ekaa kertaa tänä talvena pulkkamäessä ja vaihdoimme kuulumisia pitkän kaavan mukaan. Sunnuntai-iltana siskoni tuli nappaamaan keskimmäisen yökylään. Hän innosta hihkuen lähti mukaan, sillä luvassa oli parin vuoden tauon jälkeen eka kerta yksin yökylässä siskoni perheen luona.
Joulusta uuteen vuoteen
Maanantaina, kun mieheni aloitti taas työnsä, me esikoisen ja keskimmäisen kanssa vietimme aikamoisen lötköpäivän kotona. Keskimmäinen palautui siskoni luota illalla. Ehkä tuohon päivään loppui meidän mielestämme joulunaika ja nyt viritellään ajatuksia sitten uuteen vuoteen.
Olipa hauska pitkästä aikaa kirjoitella vanha kunnon kuulumispostaus. Näitä on taatusti luvassa lisää nyt täällä Emmi Anniina -blogin puolella. Meillä oli ihana joulu ja toivottavasti sinullakin oli juuri sellainen, joka teki sinut onnelliseksi.
// Emmi
NÄHDÄÄNHÄN MYÖS IG:SSÄ: @emmianniinajansson
LUKAISE MYÖS: