12 kasvatusasiaa: 6, joissa olemme tiukkiksia ja 6, joissa olemme höveleitä (osa 2/2)
6Postaussarjan ensimmäisessä osassa kerroin asioita, joissa olemme tiukkiksia. Tässä toisessa osassa kerron kuusi asiaa, joissa olemme aika höveleitä.
Asiat, joissa olemme hövelempiä
Uniajat. Meillä ei ole tarkkoja uniaikoja, vaan lapset laitetaan nukkumaan, kun he ovat väsyneitä. Toki pidämme huolta siitä, että he saavat tarpeeksi unta. Haluamme opettaa lapsille oman väsymyksen tunnistamista ja haluamme, että nukkumaanmeno on kiva juttu, ei mikään pakollinen paha. Erityisesti kuopuksemme on aina itse kertonut siitä asti, kun on puhumaan oppinut, kun tulee pienikin väsy ja hän tahtoo itse mennä nukkumaan mielellään.
Ruoka-ajat ja aterioiden sisällöt. Meillä ei kelloteta ruoka-aikoja, eikä suunnitella menoja sen mukaan, milloin pitää olla kotona syömässä. Olemme rentoja ruoka-aikojen suhteen ja oikeastaan sama periaate pätee tässä kun uniajoissakin: syömme, kun on nälkä. Pyrimme opettamaan lapsielle intuitiivista syömistä ja nälän tunteen tunnistamista. Kammoksumme laitosmaista syömistä tasan tietyn tuntimäärän välein. Toki ruoka-aikojen epäsäännöllisyyteen vaikuttaa myös lasten aktiivinen harrastaminen: joka päivä ei vain ole edes mahdollista olla samaan aikaan ruokailemassa. Myös aterioiden sisällöt ovat vaihtelevia: saatamme kasata jääkaapin jämiä pöytään ja niistä sitten jokainen valitsee itselleen mieluisinta syömistä: meillä ei ole tarkkaa se, että joka aterialla jokaisella olisi sama sisältö. Tällä systeemillä lapsilla on myös itsellä valtaa syömiseensä: emme kovin usein kiellä heiltä kokkaamista ja leipomista: esimerkiksi koulusta tullessaan lapset tekevät hyvin usein itse banaanilettuja, jos heitä huvittaa. Kun raaka-aineet ovat kunnossa, meillä ei lasketa ”montako kertaa tällä viikolla olettekaan nyt lettuja syöneet” -tyylisesti.
Siivoaminen. Me tykkäämme siisteydestä, mutta emme ole siivoushulluja. Varsinkin välillä olemme melko höveleitä siivouksen suhteen. Jos emme aina itsekään jaksa laittaa niitä astioita koneeseen, pyykkejä kaappiin tai omia tavaroitamme paikoilleen, niin emme me voi aina lapsiltakaan vaatia lelujen tarkkaa siivoamista paikoilleen… Toki välillä on tilanteita, joita varten haluamme, että kaikki paikat on siivottu tarkasti, mutta ei se kyllä ole jokapäiväistä ollenkaan.
Aikataulutus. Meillä päivän aikatauluja ei oteta turhan vakavasti, kuten jo varmasti saatoitte päätellä uni- ja ruokailukohdista. Aikataulutuksella tai oikeastaan sen rentoudella tarkoitan kuitenkin vielä tarkemmin sitä, että me saatamme tarttua hyvinkin herkästi johonkin (kivaan) päähänpistoon ja lähteä tekemään jotakin, mitä ei oltu ollenkaan suunniteltu sille päivälle. Jos kaverit ehdottavat ex tempore jotakin, olemme heti messissä, jos vain se suinkin muiden syiden takia meille sopii.
Vaatteet. Meitä (eikä lapsia) haittaa pienet tahrat (eikä pienet reiätkään) vaatteissa, kunhan vain vaatteet ovat yleisesti ottaen siistit, lämpimät ja käytännölliset.
Leikit. Haluamme tukea lasten luovuuden kehitystä ja kukkimista mahdollisimman paljon. Siksi meillä ei ole ”vain yksi lelu kädessä” -sääntöjä, vaan kyllä leikkejä saa leikkiä aika vapaasti ja vaikka toivottavaa olisikin, että leikit pysyisivät vain lasten huoneissa, niin aika usein leikit leviävät kuin itsestään muihinkin huoneisiin… Usein pojilla on vain yksi leikki kesken, mutta välillä leikin flow on niin suuri, että keskenään seikoittuvat niin legot, ruokaleikit kuin pehmolelutkin. Höllyyteemme liittyy myös se, että saatamme antaa poikien niin pyytäessä leikkiin myös omia tavaroitamme tai keittiön tavaroita. Eikä ole kyllä koskaan kaduttanut, että tällaisissa asioissa antaa vapautta lapsille, kun mistään vaarallisesta asiasta ei kuitenkaan ole kyse.
Tällaista meidän perheessä 😀 Kaikissa perheissä ei toimi samat asiat, mutta meillä toimii juuri nämä. Missäs asioissa teidän perheessä ollaan höveleitä? Vai ollaanko missään? 😉
NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: FB: @emmianniinablog IG: @emmianniinajansson
Vuosikymmenen 2010 kymmenen mullistavinta elämänmuutosta meidän perheessä
12 kasvatusasiaa: 6, joissa olemme tiukkiksia ja 6, joissa olemme höveleitä (osa 1/2)
Koska kasvatusasiat ovat lähellä sydäntäni niin työelämässä kuin henkilökohtaisessa elämässänikin, aion kirjoittaa niistä jatkossa enemmän tänne blogiin. Tänään kirjoittelen teille meidän perheen kasvatusvalinnoista. Kerron kuusi asiaa, joissa olemme melko tiukkiksia ja kuusi asiaa, joissa olemme aika höveleitä. Kun tekee listapostauksia, tulee kirjoituksesta vääjäämättäkin melko mustavalkoinen, joten lukekaa kirjoitusta siitä muistutuksesta käsin 😉
Asiat, joissa olemme tiukkiksia
Kiroileminen. Meidän perheessä ei kiroilla, eivät aikuiset eivätkä lapset kiroile. En muista, että olisin ikinä kuullut lastemme suusta kirosanoja. Jos kuulisimme, niin kyselisimme, mistä kirosanat on opittu, kertoisimme kirosanojen taustoista ja miettisimme, kannattaako niitä käyttää ja millaisen kuvan kiroileminen ihmisestä antaa.
Ulkoileminen. Päivittäin ulkoillaan, tavalla tai toisella. Sää on vain pukeutumiskysymys. Yritämme innostaa lapsia tekemään ulkona aina sitä, mikä on mahdollista sillä säällä. Emme päivittele lasten kuullen ”huonoa säätä”, koska oikeasti: mikä on huono sää? Kun me vanhemmat löydämme säästä kuin säästä hyviä asioita, lapset oppivat, että sade ei ole huono sää tai pakkanen ei ole syy jäädä sisälle. (Toki ukonilma on oikeasti vaarallinen, silloin emme ulkoile.) Emme tarkoita, että joka päivä olisi pakko olla kahta tuntia ulkona, mutta edes pieni happihyppely tekee hyvää jokaiselle, ihan jokaisena päivänä.
Rehellisyys. Emme hyväksy valehtelua, ja siksi kaikenlaiset pienetkin valheet keskustellaan lapsentasoisesti läpi. Opetamme rehellisyyttä esimerkin kautta. Rehellisyyteen kuuluu myös omien virheiden näkeminen, tunnustaminen ja anteeksianto.
Kiusaaminen. Emme hyväksy kiusaamista, ja moni veljesten välienselvittelytilanteiden käsittely vie meiltä aikuisilta paljon aikaa ja energiaa, mutta ovat kaiken sen väärti. Haluamme näyttää asioihin puuttumisella sen, että me välitämme ja haluamme opettaa hyvät eripuratilanteiden käsittelytaidot.
Rahankäyttö. Koska mietimme itse tarkkaan sen, mihin rahamme käytämme, haluamme opettaa tämän myös lapsille. Harkitseva rahankäyttö ei tarkoita sitä, että mitään kivaa ei saisi ostaa ja että aina vain tulisi laittaa kaikki rahat säästöön. Lapsilla on omaa rahaa, jota he saavat käyttää, kunhan vain pohtivat rahankäyttökohteen meidän kanssamme ennen ostosta. Meidän mielestä elämään kuuluu huvituksia ja hauskuutta. Lapset ovat käyttäneet rahojaan muun muassa niin lelukauppaan, tivoliin, ravintolakäyntiin kaverinsa kanssa kuin herkkuihinkin. Paljon rahaa meidän lapsilta on saanut myös Heurekan tiedekauppa… Osa ostoksista on tehty ex tempore, kun lapset ovat törmänneet johonkin kivaan ja kysyneet siihen lupaa, osa ostoksista ovat olleet tarkkaan harkittuja. Keskimmäinen taitaa tällä hetkellä säästää jotakin isompaa ostosta varten.
Ruutupelien ja ohjelmien ikärajat. Suosimme kotona lautapelejä ja kirjoja, mutta toki lapsemme katsovat ohjelmia ja pelaavat ruuduillakin pelejä, ei joka päivä, mutta viikottain kuitenkin. Nämä hetket ovat hyvin usein sellaisia, jolloin me vanhemmat teemme töitä (esimerkiksi olemme samaan aikaan palaverissa), joten emme katsele vieressä joka hetki ohjelmia tai ruutupelejä (toki ennen ja jälkeen kyselemme niistä ja välillä olemme siinä vieressä tekemässä töitä). Koemme, että ikärajojen noudattaminen on siksi(kin) tärkeää.
Jälkimmäisessä postaussarjan osassa kerron, missä asioissa olemme höveleitä 😀
Nyt olisi teidän vuoro kertoa, missä asioissa te olette tiukkiksia!
NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: FB: @emmianniinablog IG: @emmianniinajansson
PERHEJUTTUIHIN LIITTYVIÄ MUITA KIRJOITUKSIA:
”Auta minua tekemään itse!” – Miksi valitsimme lapsellemme Montessorin?