Kirjoittelin Instagramiin läheisyyden monista ulottuvuuksista. Huomasin sen koskettavan monia ihmisiä, joten päätin tehdä laajemman tekstin tänne blogin puolelle.

Kun on saanut kulkea parisuhteessa saman ihmisen rinnalla 20 vuotta, on väistämättä tullut tutuksi monenlaiset läheisyyden muodot. Alussa läheisyys saattoi tarkoittaa enemmän fyysistä vetovoimaa ja yhdessä vietettyä aikaa. Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut, että läheisyys on paljon syvempi ja moniulotteisempi kudelma. Se ei ole yksi asia, vaan joukko erilaisia tasoja, jotka yhdessä luovat suhteen syvyyden ja kestävyyden.

Kuvaaja: Jukka Tuohino

Läheisyyden eri muodot

Älyllinen läheisyys
Kun ajatuksia ja ideoita jaetaan, syntyy tila, jossa voidaan kasvaa yhdessä. Älyllinen läheisyys ei tarkoita vain sitä, että ollaan samaa mieltä – päinvastoin, se rakentuu usein myös turvallisesta erimielisyydestä. Keskustelut, joissa saa haastaa toista ja tulla itse haastetuksi, pitävät suhteen virkeänä ja tuovat molemmille uusia näkökulmia.

Emotionaalinen läheisyys
Tämä on rohkeutta puhua tunteista ja olla rehellinen silloinkin, kun se pelottaa. Emotionaalinen läheisyys syntyy, kun uskaltaa näyttää haavoittuvuutensa ja tietää, että toinen ottaa sen vastaan ilman tuomitsemista. Pitkässä suhteessa juuri tämä ulottuvuus on usein se, joka luo syvimmän luottamuksen.

Sosiaalinen läheisyys
Arjen jakaminen, yhteiset muistot ja kiinnostus toisen elämään myös silloin, kun ollaan erillään, kuuluvat sosiaaliseen läheisyyteen. Se on sitä, että tiedät, mitä toiselle kuuluu, ja jaat oman maailmasi vastavuoroisesti. Ilman tätä suhde voi helposti ajautua rinnakkaisiksi elämiksi.

Henkinen läheisyys
Tämä voi tarkoittaa uskoa, arvoja tai elämän merkityksen pohdintaa yhdessä. Joillekin se on uskontoa tai meditaatiota, toisille keskusteluja elämän suunnasta ja syvemmistä kysymyksistä. Kun sielunmaisemia avataan, syntyy side, jota on vaikea korvata millään muulla.

Fyysinen läheisyys
Usein ensimmäisenä mieleen tuleva läheisyyden muoto, mutta samalla vain yksi osa kokonaisuutta. Fyysinen läheisyys sisältää kosketuksen, hellyyden ja seksuaalisuuden – mutta sen laatu ja merkitys muuttuvat ajan myötä. Se on usein syvimmillään silloin, kun muut läheisyyden tasot ovat kunnossa.

Luova läheisyys
Kun tehdään yhdessä jotain uutta – oli se sitten taideprojekti, yrityksen rakentaminen tai vaikkapa sisustaminen – syntyy luovaa läheisyyttä. Se antaa tunteen siitä, että rakennamme jotain yhteistä, joka ylittää arjen velvollisuudet.

Kokemuksellinen läheisyys
Matkat, seikkailut ja uudet kokemukset vahvistavat suhdetta. Yhtä lailla myös haastavat ajat, joista on selviydytty yhdessä, voivat rakentaa voimakasta kokemuksellista läheisyyttä. Jaetut tarinat ja muistot jäävät osaksi suhteen identiteettiä.

⚡ Konfliktiläheisyys
Ehkä vähiten puhuttu, mutta sitäkin tärkeämpi. Läheisyys ei katoa, vaikka riitoja tulee – tärkeämpää on, miten riidellään ja ennen kaikkea, miten palataan yhteen. Konfliktit voivat jopa syventää suhdetta, jos ne käydään rakentavasti ja jos niiden jälkeen löytyy takaisin yhteys ja lempeys.

Läheisyyden kudelma

Olen huomannut, että eri elämänvaiheissa painottuvat eri läheisyyden muodot. Pienten lasten kanssa eläessä korostui sosiaalinen ja kokemuksellinen läheisyys – yhdessä selviytyminen arjesta. Myöhemmin tilaa on löytynyt taas enemmän emotionaaliselle ja henkiselle läheisyydelle. Fyysinen läheisyys on puolestaan saanut uusia sävyjä, kun se ei ole ollut vain intohimoa, vaan myös syvää hellyyttä ja turvaa.

Läheisyys ei ole staattinen tila, vaan elävä ja muuttuva suhteen sydän. Kun eri kerrokset kietoutuvat yhteen, syntyy side, joka kantaa niin arjessa kuin elämän myrskyissä.

pohdittavaa ja keskusteltavaa

Mikä näistä läheisyyden muodoista on sinulle tärkein? Tai ehkä sellainen, jota haluaisit vahvistaa omassa elämässäsi? Olisi ihana kuulla ajatuksiasi.

Jos olet parisuhteessa, niin ehkä jaat tämän kirjoituksen puolisollesi, jotta voitte yhdessä katsastaa suhteen läheisyystilanteen?

Kuvaaja: Jukka Tuohino

Tässä vielä tarkempaa kysymyspankkia teille käytettäväksi:

Yleisesti läheisyydestä

• Miltä sana läheisyys teistä tuntuu tällä hetkellä?

• Milloin viimeksi tunsit olosi oikeasti läheiseksi toisen kanssa – ja miksi juuri silloin?

• Onko jotain, mitä kaipaisit lisää yhteiseen läheisyyteen?

Älyllinen läheisyys

• Milloin viimeksi olette käyneet keskustelun, joka sai teidät molemmat ajattelemaan uusin silmin?

• Onko teillä jotain aihetta, josta olette eri mieltä, mutta joka silti yhdistää teitä keskustelun tasolla?

Emotionaalinen läheisyys

• Uskallatko näyttää kaikki tunteesi puolisollesi – myös ne vähemmän kauniit?

• Milloin viimeksi toinen sai sinut tuntemaan, että sinut nähdään ja ymmärretään?

Sosiaalinen läheisyys

• Minkä arjen hetken jaatte useimmin?

• Onko jotain pientä tapaa, joka pitää teidät yhteydessä kiireen keskellä?

Henkinen läheisyys

• Puhutteko koskaan elämän merkityksestä, arvoista tai uskosta?

• Millainen “syvä keskustelu” on jäänyt mieleen teidän väliltänne?

Fyysinen läheisyys

• Miten hellyys näkyy teidän arjessanne?

• Onko kosketus teille luonnollista vai jotain, jota pitää vähän muistuttaa mieleen?

Luova läheisyys

• Mitä tykkäätte tehdä yhdessä niin, että syntyy jotain uutta – vaikka pieniä juttuja?

• Onko teillä yhteisiä haaveita, joita voisi alkaa toteuttaa pienin askelin?

Kokemuksellinen läheisyys

• Mikä yhteinen muisto on teille tärkeä?

• Millaisen uuden kokemuksen haluaisitte jakaa tulevaisuudessa?

Konfliktiläheisyys

• Miten teillä riidellään – ja miten sovitaan?

• Mitä opitte toisistanne viimeisimmän erimielisyyden aikana?

Voitte vaikka valita muutaman kysymyksen viikossa ja jutella niistä rauhassa – vaikka iltateen äärellä tai kävelyllä. Tärkeintä ei ole vastaukset, vaan se, että uskalletaan pysähtyä toisen äärelle.

Omien kokemusten lisäksi lähteitä ja inspiraatiota aiheeseen vuosikymmenten varrelta:

• John & Julie Gottmanin tutkimukset parisuhteista ja läheisyydestä
• Sue Johnsonin työ tunnekeskeisen pariterapian parissa
• Erilaiset ihmissuhteiden ja läheisyyden muotoja käsittelevät self-help -kirjat ja terapeuttien näkökulmat

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA:

Harmikseni en saanut tällä kertaa painaa täällä blogin kirjoitusohjelmassa ”kaupallinen yhteistyö” täppää. Meinaan miten hienoa olisi kirjoittaa tästä supersankaritarina, jossa joku tuote tai palvelu olisi pelastanut meidät, niin: hiiriltä! Siitä tekstistä olisi tullut suoranainen ylistysteksti ja iso taakka olisi valahtanut hartioiltani tuotteesta tai palvelusta kirjoittaessani. Olisin voinut luottaa siihen, että on hyvin epätodennäköistä, että enää koskaan tähän taloon tulisi hiiriä.

Mutta niin, se totuus on toinen. Vaikka olemmekin erittäin vieraanvaraisia ja rakastamme sitä, että saamme ystäviä kylään, niin hiiriä emme koskaan ole halunneet vieraiksi. Mutta ne vaan tulivat 😳 Sankoin joukoin ja koko syksyn, talven, kevään ja vielä kesälläkin (miettikää, kesäkuussa!). Käsittämätöntä. Vaikka en vihaa kovin arjessa tunnekaan enkä miellä itseäni vihaiseksi ihmiseksi, niin voin ylpeästi sanoa vihaavani hiiriä. Terapeuttini sanoi, että tämä viha hiiriä kohtaan on oikein tervetullutta kaltaiselleni empaatikolle.

Ensimmäiset hiirenkorvat

Miten ne ensimmäiset hiirenkorvat sitten tupsahtivat meille? Se ei ollut kevät ja koivu, vaan syksy ja pahvilaatikko. Oltiin tilattu verkkokaupasta ruokaa ja kun avattiin laatikko, huomattiin, että laatikon ruuat olivat kelvanneet jollekin pienemmälle syöjälle. Sen jälkeen alettiin huomaamaan hiirenkakkaa kotimme monissa eri paikoissa ja niitä tuhojakin löytyi paljon. Mies oli paljon öitä töissä, ja muistan, kun nukuin (tai siis valvoin…) niin isot valot päällä kuin mahdollista (jotta vieressä nukkuva tyttö sai nukuttua), sängyn vieressä pitkävartiset kumisaappaat ja harja. Kuuntelin rapinoita, metsästin hiiriä, siirtelin tavaroita ja huonekaluja keskellä yötä ja itkin ällötyksestä. Makkarissamme oli hiiriä. En saanut nukuttua. Olin ärsyyntynyt, vihainen ja huolissani. Vaatteitamme syötiin, sängyssämmekin oli käyty, kaikki mahdolliset vähänkään avoimemmissa tiloissa olleet ruuat syötiin. Hiiret todella olivat ottaneet kotimme valtakunnakseen. Yök, yök, yök. Yllätyksellisyyttä oli liiakseen: inhotti kurkata sohvan alle tai avata laatikkoja tai käydä saunassa, koska koskaan ei tiennyt kurkkasiko sieltä hiiri vai vain sen jätökset.

Kerran tulimme yömyöhään reissusta ja käytännössä kaaduimme suoraan sänkyyn. Aamulla tuli huomattua, että sänky oli täynnä murusia ja hiirenkakkaa. Siitä mentiin sitten aika nopeasti pesulle… 😯

Ostimme hiirenloukkuja: kotelomallisia ja normaaleja. Laitoimme evääksi loukkuun omia ruokajämiä kuten siemennäkkäriä ja juustoa. Vaihdoimme jossain vaiheessa loukkuun kaupasta ostettavan tahnan. Ostimme kaksi ”sirinälaitetta”. Toisen sijoitimme talon alapohjaan, toisen makkariimme. Hiiriä loukutettiin syys-kesäkuun aikana 8 kappaletta. Olen kauhuissani, kun mietin saapuvaa syksyä. Taasko talomme vallataan?

Mies on käynyt läpi kaikki mahdolliset talon kohdat, joista hiiri voisi päästä ja olemme tehneet pieniä rakenteellisia toimenpiteitä, jotta hiiret eivät löytäisi reittiä enää sisälle.

Hiiri on kirosana

Tämän kokemuksen jälkeen hiiret eivät enää ole todellakaan söpöjä otuksia enkä tykkää edes sanasta ”hiiri”. Se on meillä kirosanaan rinnastettava sana. En tykkää enää hiiripehmoleluista enkä hiirifiguureista. Olen menettänyt monien kuukausien yöunia hiirten takia ja olemme menettäneet satasten edestä tavaraa. Ällöttää ja oksettaa. Vaikka muuten maalla onkin ihan mukavaa, niin tämä ei kyllä todellakaan ole ollut se ”mukavaa”-osuuteen menevää millään tavalla. Edes edelliset asukkaat eivät meitä tästä osanneet varoittaa.

Jos sinulla on hyppysissäsi joku ihmevinkki tai -tuote, niin ilomielin kuulen siitä! Ja jos ei ole ihmeitä, mutta vertaistuellista asiaa, niin anna palaa vaan: kommenttikenttä on auki!

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: