No nyt on miehen uusi työarki startannut ihan kunnolla ja reissupäiviä kerääntynyt melkoisesti viimeisten kuukausien aikana. Eli uusi arki on koittanut minullekin ihan toden teolla… Minulta on kyselty monia ja monia kertoja, että miten olen pärjännyt viikonkin kestäviä työmatkoja hulinakolmikkomme kanssa. Tässä tekstissä kertoilen siitä hieman!

Lyhyesti sanottuna olen pärjännyt hyvin, oikeastaan tosi hyvin. (Tarkoittaa siis sitä, että henkisiä romahduksia ei ole tapahtunut, heh.) Ainakin tähän asti. Pahin on lähdön hetki: silloin itkettää. Sitten muutama tunti, ehkä eka päivä menee siinä pienessä alakulossa, mutta sitten helpottaa. Viikon keskimmäiset päivät ovat helpoimpia, mutta sitten väsymys saattaa kasaantua pikkuhiljaa sen verran paljon, että viimeiset päivät voivat väsymyksen kannalta olla taas vähän vaikeampia. Tulon hetkellä taas itkettää: helpotus miehen paluusta purkaantuu näin.

Reissuleskeyden miinukset

-Lapsilla on vähemmän aikaa isänsä kanssa.

-Kun meillä ei edelleenkään nukuta täysiä öitä, oma jaksaminen on välillä hieman tiukassa väsymyksen takia.

-Parisuhdeaikaa ei ole sitäkään vähää, mitä tähän asti on ollut.

-Perheen yhteistä aikaa on tosi vähän. (Varsinkin, kun minä teen myös noin 10h tuntia viikossa töitä, mikä tarkoittaa, että teen töitäni varastoon silloin, kun mies on kotona vapaapäiviä, jolloin tämä luonnolliseti on pois perheen yhteisestä ajasta sekä parisuhdeajasta.)

Reissuleskeyden plussat

-Kun mies on matkalla, ei tarvitse edes pohtia, kuka tekee ruuat tai siivoaa: on selkeää, että se olen minä eikä mitään ”en millään jaksaisi” -ajatuksia tule mieleen niin herkästi, sillä ei vaan ole ketään, kenen kanssa aikuisten kotityöt jakaisi.

-Koko perheen uusiin tilanteisiin sopeutusmiskyky kasvaa turvallisesti. Kun kyseessä ei ole mitään lopullista eroa tai muutakaan vakavaa, niin työmatkasta on mahdollista tehdä helposti ”positiivinen” asia lapsillekin: isillä on kiva uusi työ, isi saa kertoa hauskoja matkakertomuksia meille, isi tuo kivoja tuliaisia ja niin edelleen.

-Minä saan taas kerran uuden kasvumahdollisuuden. Jo tämän kokemuksen perusteella voin kertoa, että kyllä se vaan on eri asia pyörittää arkea kaksin kuin yksin. Ja kyllä, se vaatii aika paljonkin, että jaksaa kolmen lapsen kanssa ja saa kaiken arjen pyörityksen organisoitua asianmukaisesti, mutta kyllä se vaan palkitseekin ja sysää henkiseen kasvuun lisää vauhtia.

-Saan todella viettää aikaa rakkaiden lasteni kanssa. Silloin, kun on minun yh-viikko, pyrin todella keskittymään lasten kanssa oloon. Se on ihanaa! Minulla on superihanat lapset ja vietän enemmän kuin mielelläni heidän kanssaan aikaa, vaikka sitten vähän enemmänkin… 😀

Valoisa tulevaisuus

Koitin pitää listan top nelosessa sekä miinuksissa kuin plussissa, jotta tasapaino säilyisi… 😉 Tällaisia asioita siis tuli ensimmäisenä mieleeni.

Jotta tulevaisuus ei näyttäisi epätoivoiselta ja kaaosmaiselta, haluan ajatella tämän uuden elämäntilanteen positiivisena haasteena, jonka otan vastaan sellaisena kuin se tulee, ilman, että maalailisin siitä kauhukuvia mieleeni. Toivon meille lasten kanssa ihania, onnellisia päiviä! Minä niin tulen selviytymään tästä hyvin 🙂 !

Jos sinulla on kokemusta työmatkaleskeydestä, niin kerro minulle kokemuksiasi ja tarinoita, kuuntelen mielelläni!

// Emmi

Parin kuukauden hiljaisuus… Se ei ole johtunut suinkaan siitä, että asiaa ei olisi ollut. Päinvastoin, pää on kuhissut aiheita ja reseptejä! Mutta uusi elämäntilanne on vienyt mukanaan niin, että yksinkertaisesti emme vain ole nähneet järkeä raivata blogille tilaa niistä muutamista minuuteista, kun se ehkä olisi ollut mahdollista. Päätin ihan suosiolla antaa blogin levähtää ja antaa jatkua sitten omalla painollaan, kun on sen aika. Nyt on sen aika, kun blogiin puhallellaan taas vähän eloa, mutta luulen, että mitenkään kovin aktiiviseksi tästä blogista ei edelleenkään ole. Kirjoittamisen lähtökohtana tulee edelleen olemaan hyvä fiilis ja hyvä tila, pakolla en suostu kirjoittamaan.

Mikä uusi elämäntilanne?

Instagramiani (@skribentti) seuranneet tietävätkin jo, että meillä molemmilla työkuviot ovat tässä kevään aikana muuttuneet kovastikin! Mieheni aloitti työt, joissa hän joutuu matkustelemaan paljon ulkomaille, joten jonkintasoinen yh-arki tulee minulle tutuksi.

Minä sen sijaan päätin, että hoitovapaan jälkeen en tahtoisi palata enää sosiaalialan hommiin ja pistinkin hakemuksen huippukivalta kuulostavaan avoimeen työpaikkaan. Sain työpaikan, joka tekee minut iloiseksi! Teen sisällöntuotannon hommia eräälle yritykselle noin 10-15 tuntia viikossa niin, että pääasiassa ylläpidän firman blogia. Parasta tässä kaikessa on se, että saan kirjoittaa sellaisista aiheista, joista tiedän ja jotka ovat intohimojani. Saan valokuvata ja opetella kuvankäsittelyä. Saan tehdä töitä suurimmaksi osaksi kotoa käsin, mikä on ihan mahtavaa!

Nämä meidän työjutut yhdessä aiheuttavatkin sitten välillä hieman tai kröhöm… ”hieman” järjestelyjä. Mies saattaa olla viikon, parin reissuilla ja minun kuitenkin on työni tehtävä. Tässä on siis vastaus myös tämän oman blogin heitteillejättöön, heh. Kun mies ei tee töitä, teen minä. Ja kun mies tekee töitä kotona tai on työmatkalla, niin minä panostan täysillä lasten kanssa oloon.

Miltä kaikki tämä uusi tuntuu?

Miten elämä alkaa sitten soljumaan näillä muutoksilla? Miltä meistä tuntuu? Mitä kaikkea pitää ottaa huomioon?

Elämä tulee ihan varmasti muuttumaan ja onhan se nyt jo muuttunut, kun reissuja on takana reilun kuukauden sisällä jo kolme ja minä olen puurtanut töitä sen 15 tuntia viikossa. Ikävä matkojen aikana tulee, siitä ei pääse mihinkään. Mutta onneksi reissut varmasti aina jaksaa sillä ajatuksella, että tämä on osa meidän unelmaa! Unelma ei aina ole sitä pelkkää hattaran väristä tylliä ja pumpulia. Myös unelma voi vaatia jotakin, mikä ei tunnu aina niin kivalta. Meillä kuitenkin on molemmilla vahva fiilis siitä, että tämä on oikea juttu tähän hetkeen.

Oikeastaan meillä molemmilla on nyt unelmatyöt! Mies saa käyttää hyväkseen asiantuntemustaan kaikesta siitä, mitä on oppinut ja pääsee käyttämään lapsuuden kieltään jokapäiväisessä työssään. Minä sain työkseni juuri sitä, mihin intohimoni suuntautuvat ja vieläpä sopivan määrän viikkoon tehtäväksi. Ihan huippua! Toimi minulla on odottamassa kyllä sosiaalialalla kuntoutuspuolella, mutta intuitioni sanoo, että tulevaisuus on muualla ja että se on juurikin nyt alkanut tässä sisällöntuotannon hommissa, joita teen. Jos mitään kummempaa ei tapahdu ja molempien työt jatkuvat mielenkiintoisena, niin näillä suunnitelmilla mennään hoitovapaan loppuun asti. Sitten katsomme, pystyisinkö minä lisäämään sisällöntuotannon työmäärääni, vai mitä muuta minulle silloin maailma tarjoileekaan… 🙂

Meille tämä järjestely toimii superihanasti, sillä meillä on toiveena hoitaa lapset kotona ihan sinne eskariin asti. Kerho pari kertaa viikossa astuu kuvioihin kuopuksellemmekin sitten parin vuoden päästä, mutta muuten hoitopaikkoja ei haeta hänellekään, ellei mielemme jostakin syystä nyt muutu. Ihana Mummo on luvannut olla auttamassa, jos tarvitsemme töiden ajalle silloin tällöin lastenhoitoapua, mutta luulen, että pärjäämme hyvin pitkälle keskenämmekin, emmekä ole tähän asti tarvinneet tämän uuden tilanteen osalta apuja työnteon ajalle. Olemme tottuneet siihen, että yhteistä vapaa-aikaa ei juuri ole, joten lomittain töiden teko on ihan ok homma. Täytyy vaan jatkossa kerran pari vuodessa ottaa koko perheen yhteisiä lomia, jos sellaisia saamme järjestettyä.  Reilu kuukausi sitten kävimme Rhodoksella viikon verran vain nauttimassa toisistamme, auringosta ja hiekkarannoista. Ai että se oli ihanaa! Jo oli sitäkin lomaa odotettu, puolitoista vuotta, heh.

Miten tämä muutos näkyy tässä blogissa?

Pidän edelleen tätä blogia tärkeänä, mutta olen mielessäni jaotellut työblogini oikeasti työksi: sitä todella kirjoitan sen vaadittavat kerrat viikossa, mutta tämä blogi menee täysin flowlla ja tilanteiden antamilla sattumilla: tätä kirjoitetaan, kun on pieni väli tai muu vahva inspis (yhteistyökuviot tietenkin hoidetaan silloin, kun on sovittu). Ehkäpä jossakin vaiheessa tulee tilanne, että panostamme tähän blogiin niin paljon, että viikkotasolla postausmäärä on tiuha, mistäpä sen tietää 😉 Ehkäpä se hetki voi olla jo pian tai sitten paljon myöhemmin?

Koska tällä hetkellä annan paljon työblogilleni, tekisi mieli jakaa postaukset täälläkin (varsinkin, kun kirjoittelen sielläkin samanlaisista teemoista kuin täällä). Taidan kuitenkin tässä vaiheessa pitää työn ja harrastuksen sen verran erillään, että en jaa täällä työblogini tuotoksia.

Kaikesta huolimatta, postaustoiveita, ideoita ja yhteistyöehdotuksia saa aina laitella! Pidetään blogi hengissä ainakin tällaisella pikkutahdilla 🙂 Juttuja on tulossa ainakin niistä varmoista kestosuosikeista: NLP:stä sekä resepteistä. Ja väliin mahtuu toki muutakin… 😉

Ihanaa kesän alkua kaikille! Kirjoittelen meidän perheen muita kuulumisia myöhemmin!

// Emmi