Mä olen tämän vuoden ajan ollut meidän perheessä se, joka tekee pääasiallisen tulon talouteemme. On ollut hieno huomata, että vihdoin yrittäminen on vaihtunut onnistumiseksi 😉 Olen tehnyt valmentajana KELAn ammatillista kuntoutusta ja tämän lisäksi luentoja, työpajoja, valokuvausta ja omaa somea. On ollut niin ihanaa yhdistää nämä kaikki hyväksi kokonaisuudeksi! Samaan aikaan olen opiskellut rakentavan vuorovaikutuksen ohjaajaksi, – siitä olettekin saaneet lukea täältä mun blogista jo puolen vuoden ajan.

Mun työviikoissa on kaksi päivää Nuotti-valmennusta, joista teen toisen päivän Lahdessa ja toisen Kouvolassa. Nämä päivät ovat suhteellisen pitkiä, sillä olen valinnut tehdä valmennusta vain kahtena päivänä viikossa. Mieluummin teen kaksi pitkää valmennuspäivää kuin lähtisin tunnin tai kahden tunnin päähän töihin useammin viikossa. Muiden päivien sisällöt vaihtelevat suuresti, joten ne suunnittelen lasten menojen ja koko perheen mieltymysten mukaisesti. Kuitenkin viikkoon kuuluu yleensä valmennuspäivien lisäksi seuraavien luentojen, workshopien tai koulutusten suunnittelua ja markkinointia (ja niinä viikkoina, kun ko. juttuja on, niin ne 😀 ). Ja omassa somessa teen kaupallisia yhteistöitä viikottain, niihin kuluu tietysti myös yrittäjyyteen liittyviä työtunteja. Valokuvauskeikkoja tulee silloin tällöin – kaikki puskaradion kautta.

Tällä hetkellä työtilanne tuntuu hyvältä, aion jatkaa näin tämän vuoden. Ensi vuonna onkin sitten edessä uusia suunnitelmia, niistä kerron teille varmasti syksyllä tai loppuvuodesta. Kuitenkin jatkan kaikkia edellämainittuja työlohkoja, mutta osaa niistä vähän eri kulmasta. Minulla on myös suunnitteilla yksi isompi juttu, jota kukaan ei ole Suomessa vielä tietääkseni aiemmin tehnyt. Miten jännää!

Minä aloittelin yrittäjänä vuonna 2020 ja vasta nyt vuonna 2023 teen töitä oikeasti täysipäiväisesti. Koronavuodet söivät suurimman osan minun koulutuksista ja valmennuksistani ja siitä ylipääsemiseen tarvittiin aika paljon aikaa. Oli tuoreena yrittäjänä järkyttävä pettymys, kun vaivalla sovitut keikat ja pitkätkin koulutukset peruttiin. Mutta opinpa ainakin lisää sinnikkyyttä! Tein aiemmin myös ystävälleni keikkamyyntiä ja muutamille tahoille sisällöntuotantoa (lehtiartikkeleita, uutisten tiivistämistä, podcastien purkua jne.), mutta nyt olen jättänyt pois nämä jutut, jotka eivät ole sitä minun omaa corea enää.

Jos siis aloitteleville yrittäjillä antaisin muutaman vinkin, niin ne olisivat ne perinteiset:

1. ole sinnikäs!

2. tiedä, mikä on se sinun coresi ja keskity siihen

Ja eihän minullakaan core ole vain yksi juttu, mutta tarkoitan, että ensin kannattaa miettiä, mikä on se päätulonlähde ja sitten valita oheen muutamia muita juttuja, jos aikaa/energiaa/tahtoa riittää. Jotkut jutut on vaan valitettavasti karsittava, jos haluaa viettää perheenkin kanssa aikaa. Ja se on ainakin minulle erittäin tärkeä asia. Siksi pääosin valitsinkin vain ne kaksi säännöllistä valmennuspäivää viikossa. Moni palkallinen tekee saman määrän asiakkaita koko viikossa kuin minä kahdessa päivässä. Siksi kolmas tärkeä vinkki tuoreille yrittäjille on:

3. pidä huolta omasta hyvinvoinnistasi ja tiedosta omat rajasi

ja teksti loppuu minun mielestä siihen ohjeeseen, josta myös kaikki lähtee liikkeelle, kun aloitat yrittäjänä:

4. tiedosta omat arvosi ja toimi niiden mukaan

Ihanaa heinäkuun loppua teille!

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA:

Häpeä ja syyllisyys olivat viimeisimmän RVO®-opiskeluviikonlopun yhdet sisällölliset teemat. Tässä tekstissä kuulet siitä, mitä mietteitä näiden teemojen opiskelu minussa herätti, ja millaiseen prosessiin ne sysäsivät. Yritän myös valottaa sitä, miten NVC:ssä nähdään häpeä ja syyllisyys.

Jos et ole lukaissut aiempia tekstejä, ne löydät tämän tekstin lopusta vanhimmasta uusimpaan.

Häpeäisit nyt edes!

Niinpä, pitäisikö tässä nyt hävetä itseäni, sillä koulutuksessa, kun aloimme käsittelemään häpeää, ajattelin, että enhän minä häpeä (enää) oikein mitään. Mutta sitten koulutuspäivän aikana minulle valkenikin, että kyllä, kyllä minä häpeän kaikenlaista edelleen. Pitäisi kyllä nyt hävetä tätä, että luulin, että en häpeä mitään, mutta silti häpeän!

Häpeä on sosiaalinen tunne, joka liittyy nähdyksi tulemiseen. Häpeään liittyy epämiellyttäviä fysiologisia reaktioita, kuten punastumista, suun kuivumista, katsekontaktin välttämistä sekä suupielien jäykistymistä. Häpeän tunteminen tekee meistä vaikeasti tavoiteltavia ja se voi estää oppimista, mutta myös syvää yhteyttä toisiin ja itseen. Häpeä, kuten muutkin tunteet, sisältävät tärkeää tietoa meidän syvistä tarpeistamme.

Koemme häpeää silloin, kun olemme tehneet jotain tyydyttääksemme omia tarpeita tavalla, joka ei huomioi muiden tarpeita. Tai vain epäilemme tai pelkäämme tätä. Koemme häpeää myös silloin, kun toimimme tavalla, joka ei huomioi omia tärkeitä tarpeitamme eli ”emme pidä puoliamme” tai epäilemme tai pelkäämme tätä.

Aiemmin minä oli todella helposti häpeävä. Koen, että kohdallani häpeän tunteminen liittyi aikuiseksi kasvuun ja siihen, miten suuren roolin annoin muiden mielipiteille, jotka liittyivät minuun. Tällä hetkellä, kun elän vahvasti omasta voimasta, en tunne häpeääkään niin paljoa. Silti tunnen sitä, vaikka opiskelupäivän aluksi en osannut muistaa helposti häpeän hetkiä lähimenneisyydestä. Kun päivän mittaan aloimme tutkimaan häpeää, niin kyllä niitä häpeänhetkiä alkoikin tippumaan mieleen… 😀

Minä olen viime aikoina tuntenut häpeää mm. seuraavissa tilanteissa:

-Kun huomaan, että farkkujeni vetoketju ei pysy kunnolla kiinni, vaan valahtaa auki sosiaalisissa tilanteissa

-Kun en siltikään löydä perille, vaikka minulla olisi navigaattori päällä ja ohjeistamassa

-Kun unohdan rahat tai jotain muuta hyödyllistä kotiin silloin, kun sitä hyödyllistä tarvittaisiin

-Kun myöhästyn sopimastani aikataulusta

-Kun kyselen paljon kysymyksiä esimerkiksi opiskelupäivän aikana

-Kun unohdan tiskata työpaikalla tiskini

Mitä sinä muuten häpeät? Haluatko miettiä mielessäsi tätä kysymystä? Vai kertoa kommenttikenttään?

Häpeää voi tutkia esimerkiksi neljällä eri kompassin suunnalla: kun tunnet häpeää, niin syytätkö itseäsi (minun vika…), toista (sinun vika…), vai onko käyttäytymisesi enemmän välttelevää? Vai kenties kapinoivaa?

Taas minä olen syypää tähän!

Kun häpeä liittyy ”olemiseen”, syyllisyys liittyy tekemiseen. Toki nämä voivat myös olla vahvassa yhteydessä toisiinsa. Toisin kuin häpeässä, syyllisyydessä ei tunnisteta fyysisiä reaktoita samalla tavalla. Syyllisyyttä kokiessamme saatamme ajatella, että tarpeemme olisivat ristiriidassa keskenään. Ja kun valitsemme tyydyttää vain osan tarpeistamme, koemme syyllisyyttä. Ilmeinen esimerkki on se, että emme ehkä huomioi ns. omia pitkän tähtäimen tarpeita, vaan ”lyhyen” tähtäimen tarpeita, ja tällöin koemme syyllisyyttä. Syyllisyys voi myös nousta siitä, että tyydytämme omia tarpeitamme, mutta emme huomioi jonkun toisen tarpeita. Vasta, kun olemme selvittäneet kaikki tilanteeseen liittyvät tarpeet, voimme valita tietoisia strategioita.

Kerron teille nyt ohjeet harjoitukseen, joka avaa omia häpeän ja syyllisyyden eroja. Teimme tämän harjoituksen  koulutuspäivässä ja te lukijat voitte tehdä tämän vaikka nyt heti tämän blogitekstin lukemisen jälkeen (tai keskeyttää hetkeksi lukemisen ja tehdä saman tien!). Kirjoita niin monta ”pitäisi”-lausetta kuin ehdit kolmessa minuutissa. Lue lauseet yksi kerrallaan – tunnetko häpeää vai syyllisyyttä, molempia vai jotain muuta? Kirjoita tunteet lauseiden perään (tai vaikka merkit S ja/tai H). Jo tähän kohtaan pääsy voi avata silmiä oman häpeän ja syyllisyyden tuntemiselle. Kuitenkin, jos haluat ja/tai olet opiskellut NVC:tä, voit jatkaa seuraavalla tavalla. Valitse yksi lause, joka tuntuu olevan mehukkain. Mieti tarpeitasi lauseen takana. Mitä olisit tarvinnut tilanteessa enemmän? Kirjoita lopuksi tuntemuksesi ja ajatuksesi, mitä harjoituksen teko toi sinulle.

Omaa harjoitusta tehdessä minulla nousi vähän enemmän syyllisyyttä kuin häpeää pintaan. Syyllisyyttä siitä, että edelleenkin, kaikkien näiden kuvaamisvuosien jälkeen kuvien tallennuspaikka on sekaisin ja karsimatta. Syyllisyyttä siitä, että olen valinnut lähteä töihin, vaikka lapset tahtoisivat olla kanssani. Syyllisyyttä sotkuisesta vaatehuoneesta. Syyllisyyttä siitä, että en muista aina vastata viesteihin ja sähköposteihin ajoissa. Syyllisyyttä siitä, että teen hyvin usein opiskelu- ja työtehtävät vasta, kun deadline välkkyy silmien alla. Ja lista jatkui…

Koulutuspäivien harjoitukset olivat taas kerran silmiäavaavia. Otin syvällisempään tarkasteluun lauseen ”Pitäisi järjestää kuvat paremmin.” Tarpeet, joita en ollut osannut huomioida tämän syyllisyyden taustalla olivat järjestys, aikaansaaminen, yhteistyö, helppous ja merkityksellisyys. Tarpeet, jotka täyttyivät, olivat spontaanius ja läsnäolo. Kun kuvat ovat järjestyksessä, niitä on helpompia löytää jatkossakin. Kuvien järjestäminen edistää merkittävästi aikaansaamisen tarpeen täyttymistä, sillä tätä projektia olen työstänyt pitkään. Myös muu perhe tykkää katsella kuvia, joten yhteistyö ja merkityksellisyys ovat siksi täyttymättömien tarpeiden listalla: muun perheen ei ole helppo löytää haluamiaan kuvia. Kuitenkin se aika, jonka olisin käyttänyt kuvien kanssa, on nyt kulunut spontaaneihin touhuihin perheen kanssa, joten spontaaniuden ja läsnäolon tarpeet täyttyivät.

Opetellaan huolehtimaan kaikista tarpeista

Tällaiset harjoitukset muistuttavat, että kaikkia tarpeita olisi hyvä huomioida niin, että ne olisivat tasapainossa. Niin, että mikään muu tarve ei jatkuvasti jyrää toista tarvetta.  Usein elämässä saattaa tapahtua niin, että esimerkiksi työelämä tai kotityöt vievät mennessään, ja tällöin ehkä läsnäolon, yhteisöllisyyden. läheisyyden ja läsnäolon tarpeet perheen ja ystävien kanssa eivät täyty. Tai toisinpäin: jos on elänyt hetkessä spontaanisti jo monta päivää, voivat esimerkiksi aikaansaamisen ja tehokkuuden tarpeet ”alkaa ilmoitella itsestään” syyllisyyden muodossa. Näistä harjoituksista oppineena aion esittää itselleni pyynnön, että jatkossa kun huomaan ensimmäisen epämukavalta tuntuvan tunteen, luon yhteyden itseeni ja tarkastelen, mitä tarpeita en ole ottanut huomioon. Itse-empatia keskeyttää syyllisyyden tunteen kasvun: havainnoidaan siis suru, mikä nousee siitä, että ei ole huolehtinut kaikista tärkeistä tarpeista ja tehdään itselle pyyntö, että jatkossa haluaisi oppia huolehtimaan kaikista tarpeista paremmin. Sitten voisi vaikka miettiä keinoja, joiden avulla voisi muistaa paremmin huolehtia kaikista tarpeista samankaltaisissa tilanteissa. Kun syyllisyyden tunnetta ei kuunnella, se kasvaa vahvemmaksi. Siksi olisikin hienoa jatkossa oppia ymmärtämään omaa sisäistä häpeän ja syyllisyyden prosessia paremmin ja ottaa alun signaaleista kiinni.

Häpeän ja syyllisyyden tutkiminen jatkuu. Tämä NVC on vaan niin mielenkiintoista! Kiitos, kun luit tämän postauksen. Toivottavasti tämä auttoi sinua näkemään häpeää ja syyllisyyttä vähän eri kulmista. Postauksen kukkakuvat edustavat minulle teoriapuolen kesätaukoa NVC:stä, sillä koulutus jatkuu elokuun loppupuolella. Ne myös symboloivat häpeän ja syyllisyyden taustalla olevia universaaleja, kaikilla ihmisillä olevia kauniita tarpeita.

Syyskuussa siis pääsette taas nauttimaan rakentavan vuorovaikutuksen aiheista täällä blogin puolella. Käytännön NVC-harjoittelu jatkuu kyllä kesätauonkin ajan, se on varma. Kun kerran sukeltaa NVC-maailmaan, ei sieltä pääse edes loman ajaksi pois. 😉

Tämän tekstin lähteenä on käytetty luentomateriaalia koulutuksesta.

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA:

Valmentajavalmennus: viimeiset yhteiset opiskelumetrit

RVO®-koulutus: sukellus tunteiden ja tarpeiden maailmaan

RVO®-koulutus: maailmankatsomuksen muutoksesta, kielestä ja emppatreeneistä

RVO®-koulutus: leimaamisesta ja sen vaikutuksista