Millä te makeutatte leivonnaisenne? 🙂 Meillä käytetään (tutun hunajan lisäksi ja hieman vähemmän tunnetun agavesiirapin lisäksi) vaihdellen steviaa, erytritolia ja kookossokeria. Kaikki nämä ovat keskenään hieman erilaisia makeuttajia.

Stevia on kaloriton, eikä se nosta lainkaan verensokeria. Stevia on luonnollinen makeuttaja, ja se on peräisin Rebaudiana-kasvista. Stevia on tosi makeaa, joten sitä tarvitsee käyttää vain tosi vähän kerrallaan.

Erytritoli on myös kaloriton, eikä heilauttele verensokeria tai aiheuta hampaille haittaa. Se on sokerialkoholi, jota esiintyy luonnostaan muun muassa viinirypäleissä ja meloneissa. Erytritoli on hieman makeampaa kuin tavallinen sokeri, joten leivontaohjeen perussokerin määrästä kannattaa erytritolilla korvata vain 60-70%.

Kookossokeri muistuttaa näistä vaihtoehtomakeuttajista eniten normaalia sokeria. Kookossokeri on kuivattua kookoksenkukintonektaria. Sen glykeeminen indeksi on alhainen, joten se nostaa maltillisesti verensokeria. Jos tahdot valita maailman ekologisimman makeuttajan, se on tämä! Kookossokerin maku on mielestäni lähinnä normaalia sokeria, mutta silti paljon vivahteikkaampi ja maukkaampi!

Valkaistulle sokerille on siis hyviä vaihtoehtoja. Valkaistussa normaalissa sokerissa kun ei ole mitään hyvää, senhän kaikki varmasti jo tietävätkin 🙂 Seuraavaan maidottomaan ja gluteenittomaan kääretorttuohjeeseen kannattaa käyttää joko kookossokeria tai erytritolia, jotta saa tarvittavan massan kananmunien kanssa aikaiseksi (stevia ei toimi tässä tehtävässä). Käytä vaikka taikinaan toista makeuttajaa ja leivinpaperin sokeroimiseen toista makeuttajaa. Steviaa voisi sitten vaikka tipauttaa kahvin sekaan, jos nautistelee kääretorttupalasensa hyvän kahvin kanssa ja haluaa sitä jollakin makeuttaa 🙂

2rkl kaakaojauhetta

Vauvamme täytti kolme kuukautta, ja nyt on aika esitellä häntä hieman täällä blogissakin… Vauvamme kulkee tästä lähtien blogissa nimellä Snadisöpöys. Niin, kuten jo uumoilin raskausaikana, vauvamme ei kärsi refluksi -tai allergiaoireista (ainakaan vielä…), toisin kuin molemmat isoveljensä heti synnäriltä lähtien. Vauva-arki on ollut suoraan sanottuna uskomattoman helppoa, ihanaa, upeaa ja mahtavaa! Tuliko tarpeeksi superlatiiveja? 😀 Voitte varmaan kuvitella, kun kaksi ensimmäistä lasta nukkuu synnäriltä lähtien viiden viiva kymmenen minuutin pätkissä yöt päivät (itkien tuskaisena kiemurrellen lopun ajan), niin normaali vauva-arki tuntuu todelliselta luksukselta! Toki, enhän minä voi tietää mitä normaali vauva-arki on, mutta ehkä voin etäisesti kuvitella sen tuntuvan tältä? 

Aluksi vauva nukkui tunnin, pari pätkiä öisin, mutta nyt yöunet ovat pidentyneet pariin viiva neljään tuntiin. Muutamia kertoja meitä on hemmoteltu tätä pidemmilläkin unilla, ihanaa! Päikkärit ovat tavallisesti viidentoista minuutin pyrähdyksiä siellä täällä, useimmiten autossa liikkuessa paikasta toiseen tai kantorepussa kotitöitä tehdessä. Lattialla ja sitterissä Snadisöpöys viihtyy vain pieniä hetkiä, mutta eihän sitä voi muuta olettaakaan, kun koko yhdeksän kuukautta hän on ollut ihmisen lähellä. Rattaissa unet tulevat vain liikkuen, ja herääminen tapahtuu melkeinpä silloin, kun vaunut pysähtyvät. Päivien unipyrähdykset kuitenkin tuntuvat sopivan meidän liikuvaan elämäntyyliimme hyvin. Eipä tarvitse harmitella usein unien keskeytymistä 😉 Snadisöpöys puklaa, kyllä. Suurena erona isoveljiinsä on se, että puklu vain tulee, ilman itkuja. Isoveljien puklut taas tulivat itkun kera, kertoen tulehtuneesta kurkusta, jonka refluksi heille aiheutti. Itkuakin on kuultu, välillä vähemmän välillä enemmän. Sekin kai kuuluu normaaliin vauva-arkeen. Olen ajatellut, että parin tunnin itku, joka loppuu, on normaalia. Veljillään kun se itku ei loppunut kuin vasta äärimmäiseen uupumiseen.

Kaiken kaikkiaan vauva-arki on soljunut täysin stressittömästi eteenpäin. Synnytys meni kivasti (jos siis siitä tuskasta voi niin sanoa…), kotiin päästiin samana päivänä, maitoa riittää, imetys onnistuu ja isoveljet ovat suhtautuneet vauvaan erityisellä lämmöllä. Kolmannen kanssa ei ole tullut stressailtua oikein mistään; sairaalakassi pakattiin lähtöhetkellä, tutteja kaivettiin kaapista kattilaan keskiyöllä ensimmäisenä yönä sairaalasta palattuamme, vauvan vaatteita haettiin varastosta parin viikon iässä (siihen asti mentiin ystävien tuomilla vaatteilla) ja sen semmoista. Heh.

Sitten on minulla kaksi muutakin henkilöä, jotka tahdon teille esitellä. Snadisöpöys on päässyt kahden ihanan valokuvaajan kameran eteen. Muistatte varmaan, kun raskausaikana kirjoittelin, että minusta ei ole koskaan aiemmin otettu virallisia, kivoja raskauskuvia eikä perhettämme ole koskaan kuvattu vauva-aikana, joten raskaudet ja vauva-aika eivät ole päässeet ikuisettuina ikinä meidän kotimme seinille eikä muistojen valokuvalaatikkoon. Nyt asia on vihdoin korjattu tämän kolmannen rakkaan kohdalla! Kaksi minun ihanaa kaveriani otti meistä kuvia, ja nyt tahdon (ihan ilman mitään painostuksia heidän taholtaan tai sopimuksia) teille muutaman heidän kuvistaan tarjoilla ja heistä muutaman sanan kertoa. 

Jennaan tutustuin Pikkusankarin refluksin selvittyä, kun liityin facebookissa vertaistukea tarjoaviin refluksi-allergiaryhmiin. Muistan, kuinka Jenna oli kaikille älyttömän ystävällinen noilla palstoilla! Vaikka Jennan pojalla oli tosi vaikea tilanne itselläänkin, niin hän oli aina halukas auttamaan muita ja jakamaan suurta tieto- ja kokemuspankkiaan muille! Jenna oli sellainen keskushenkilö, johon pystyi aina luottamaan. Jenna, sinä autoit meitä todella, todella monesti, kiitos! Sinulla on suuri sydän ja olet tosi sinnikäs – niin henkilökohtaisessa elämässäsi kuin ammatillisessakin elämässäsi; olet ponnistanut mahtavasti yhdeksi asuinalueesi parhaimmaksi valokuvaajaksi! Kiitos Jenna siis yhteisistä (vaikeista) vuosista ja kiitos ihanista kuvista! 

Annaan tutustuin myös netissä, kun aloimme seurata toistemme blogeja, juurikin noihin lasten vaikeimpien vuosien aikoihin. Jaoimme murheita valvomisista, onnistumisia ruokarintamalta ja uusia tiedonmurusia vähän kaikesta. Anna, voi Anna… Kun mietin Annaa, kasvoilleni leviää hymy. Anna on yksi valoisimmista ihmisistä, joita tunnen. Kun hänet tapaa, valtaa huoneen maaginen rauhallisuus ja lempeys. Anna on salliva, aito ja empaattinen. Anna on hyvä ihminen isoilla kirjaimilla. Anna on persoonallinen kuvaaja, taitava esteetikko ja ahkera kyläkoulun kunnostaja. Ihailen sinua, Anna! Kiitos sinullekin kokemusten jaoista menneinä vuosina ja ihanista kuvista! 

Jennan kotisivut löytyvät täältä:

http://www.jennarajavuori.com/

Jennan facebook-sivut löytyvät täältä:

https://www.facebook.com/valokuvaajajennarajavuori/

Jennan instagram-sivut löytyvät täältä:

https://www.instagram.com/valokuvaajajennarajavuori/

Annan kotisivut löytyvät täältä:

http://www.annawallendahr.fi/search/label/Blogi

Annan facebook-sivut löytyvät täältä:

https://www.facebook.com/annawallendahrphotography/

Annan instagram-sivut löytyvät täältä:

https://www.instagram.com/aamuomenatarhassa/

Anna blogi löytyy täältä:

http://www.aamuomenatarhassa.fi/