Nyt voisi olla hyvä aika kaivella viimeisiä (?) viime kesän marjoja pakkasesta ja testailla uusia tuorepuuroreseptejä, eikö vaan? Ehkä teidänkin pääsiäisaamu voisi alkaa jommalla kummalla näistä minun luottotuorepuuroannoksista?

kvinoatuorepuuro vol 1

1½-2dl kvinoahiutaleita

1dl jäisiä mustikoita

½dl-1dl jäisiä mansikoita

1rkl maapähkinävoita

kourallinen kikherneitä

makeutusta (esim. hunajaa, steviaa)

Sulata marjat huoneenlämmössä, jääkaapissa tai mikrossa. Huuhtele kvinoahiutaleet ja kikherneet siivilässä. Sekoita lautasella hellästi haarukan avulla marjat, hiutaleet, kikherneet ja maapähkinävoi. Jos haluat, lisää makeutta oman maun mukaan (minä laitoin 7 tippaa nestemäistä steviaa). Anna puuron tekeytyä jääkaapissa tai nauti heti (minä nautin aina heti :-)).

kvinoatuorepuuro vol 2

1½-2dl kvinoahiutaleita

½dl kaurahiutaleita

½ appelsiini

1dl jäisiä vadelmia

½dl jäisiä puolukoita

1rkl kookosöljyä

1tl lakritsinjuurijauhetta

makeutusta (esim. hunajaa, steviaa)

Sulata marjat huoneenlämmössä, jääkaapissa tai mikrossa. Huuhtele kvinoahiutaleet siivilässä. Pilko appelsiini pieniksi paloiksi. Sekoita haarukalla hellästi marjat, kvinoahiutaleet, appelsiinin palat, kaurahiutaleet, juokseva kookosöljy (eli sulata se, jos ei ole tarpeeksi kesä :-)) sekä lakritsinjuurijauhe. Jos puuro kaipaa mielestäsi lisämakeutta, lisää sitä haluamallasi tavalla (itse laitoin sen vakion, 7 tippaa nestemäistä steviaa). Puuron voi syödä heti, tai antaa tekeytyä jääkaapissa.

Resepteistä tulee yksi iso annos tai kaksi pientä annosta.

Minä olen se tyyppi, joka ihmettelee, jos joku sanoo, että ei kadu mitään elämässään. Kyllä minä vaan kadun, rankastikin.  Koko nelivuotisen blogitaipaleeni ajan olen kirjoitellut rehellisesti asioista, joita kadun (esimerkiksi täällä neljän vuoden takaa yksi teksti, täällä kahden vuoden takaa yksi teksti ja täällä viime kesältä yksi teksti). Paljon olen oppinut. Paljon olen kehittänyt itseäni. Ja paljon olen ymmärtänyt asioita paremmin ja kokonaisvaltaisemmin. Siltikään – emme ole pystyneet aina tarpeeksi rauhalliseen ja lempeään kasvatukseen. Edelleen meillä on huudettu ja sanottu ilkeästi. Edelleen otteemme ovat välillä liian rajut. Edelleen olemme käyttäneet silloin tällöin erinäisiä jäähyjä, kieltoja, rangaistuksia ja palkitsemisia. 

Nyt teimme vakaan päätöksen, että meidän perheessä jäähyjä ja eristämisiä ei enää määrätä missään tilanteessa. Kiellot, rangaistukset ja palkitsemiset harkitaan myös entistä tarkemmin. Huutaminen, mesoaminen ja äänen turha korotus ovat toimintatapoja, joihon kiinnitämme myös entistä enemmän huomiota, – tarkoituksena, että niistä tavoista oppisimme kokonaan pois. (Tähän väliin on pakko selventää, että tämä huono omatunto koskee vain Pikkusankarin kasvatusta, sillä hän on meillä edelleenkin paaaaljon haastavampi lapsi kasvatuksen suhteen kuin Minimullistaja – Minimullistajan kun näen nykyään lähes keskivertolapsena haastavuudeltaan, emmekä hänen kasvatuksen suhteen kadu mitään.)

Toivon, että jokainen vanhempi/kasvattaja/lasten kanssa tekemisissä oleva ihminen lukisi seuraavat artikkelit ja katsoisi ajatuksella ja rauhassa kaikki seuraavat artikkeleihin sisältyvät videot läpi. Niiden jälkeen ei pitäisi kenelläkään kasvattajalla olla enää mitään syytä olla yrittämättä kasvattaa lastaan järkevämmin ja lempeämmin. Eli, suosittelen, enemmän kuin lämpimästi seuraavia:

http://yle.fi/uutiset/lapsen_komentaminen_jaahylle_voimistaa_uhmakkuutta_tai_vetaytymista_stressitutkija_varoittaa/8712708

http://yle.fi/uutiset/lastenpsykiatri_lapselle_saa_olla_vihainen_mutta_ei_huutaa/7515743

http://yle.fi/uutiset/vanhemmat_huomio_lapsen_kiukuttelu_voi_olla_loistava_mahdollisuus/7948474

Yritän olla armollinen itselleni, sillä tiedän, että paljon, todella paljon olen tehnyt myös oikein. Tiedän, että vuodet lastemme kanssa ovat olleet suhteettoman rankkoja, ja voisin yrittää oikeuttaa huonoa käytöstäni näillä rankkuuksilla, lastemme erityisellä haastavuudella, järjettömällä univajeella, omalla tulisella temperamentillani, oman rauhoittumisajan puutteella huonon tukiverkon takia jne., mutta lasten kannalta se ei olisi oikein. Lapset eivät ansaitse huonoa kohtelua missään tilanteessa eivätkä millään edellytyksillä. Ikinä ei saisi olla syitä (eikä tekosyitä) huonolle kohtelulle. Lapset ansaitsevat parasta, ja siksi minä edelleen ja koko ajan haluan kehittyä ihmisenä, vanhempana ja kasvattajana.